90-luvulla RAF:n käytöstä poistunut Buccaneer on hyvin
vahvarakenteinen rynnäkkökone. Se suunniteltiin alunperin matalalla
lentäväksi ydinpommittajaksi tukialuskäyttöön.
Konetyypin ensimmäinen versio (S1) tuli palveluskäyttöön
vuonna 1961, mutta siinä oli joitakin puutteita, joista tärkein
oli alitehoiset De Havilland Gyron Junior turbojet-moottorit. Vuonna 1965
palvelukseen astuneessa S2 -versiossa moottoreina oli Rolls Royce Spey,
joita varten ilmanottoaukkoja jouduttiin suurentamaan. Lisäksi uudessa
versiossa oli vahvemmat siivet, mikä mahdollisti suuremman pommikuorman
kantamisen. Kun viimeinenkin englantilainen lentotukialus Ark Royal poistettin
käytöstä 1978, joitakin koneita siirrettiin RAF:lle. Konetyyppi
osallistui sotatoimiin vielä Persianlahden sodassa lähinnä
'maalaamalla' laserilla kohteita Tornadoille 216 tehtävässä.
Myös Etelä-Afrikkalaiset käyttivät Buccaneereja sotatoimiin
Angolassa, mutta yhtään konetta ei kuitenkaan ole ammuttu alas.
Syy konetyypin pitkään palvelusaikaan on lähinnä sen
suuri nopeus ja hyvä käsiteltävyys matalalennossa. Kone
muistuttaa ominaisuuksiltaan ja ulkonäöltään varsin
paljon samanlaisiin tehtäviin suunniteltua Amerikkalaista A-6 Intruderia.
RAF:n viimeiset Buccaneerit korvattiin vuonna 1993 Tornadoilla. Buccaneer
oli käytössä myös Etelä-Afrikassa vuoteen 1991
asti.
Tiedot versiosta S.2B:
Valmistaja: Blackburn / Hawker Siddeley
Miehistö: 2
Ensilento: 1958
Moottori / työntövoima: 2 * Rolls Royce RB.168 Spey
Mk.101 / 2 * 5105 kg
Siipien kärkiväli: 13,41 m
Pituus: 19,33 m
Korkeus: 4,97 m
Paino (tyhjä/max. lentoonlähtö): 13608 kg / 28123
kg
Lakikorkeus: 12190 m
Nopeus: 1112 km/h merenpinnan tasolla. (0,92 Mach)
Toimintamatka: 6440 km
