Tämä kone on lähtöisin samasta paikasta kuuluisa
toisen maailmansodan pommittaja Halifax, eli Handley Pagen tehtailta. Se
kuuluu ns. V-pommikoneiden sarjaan Avro Vulcanin ja Vickers Valiantin kanssa.
Uusien V-sarjan pommikoneiden suunnittelu laskettiin toisen maailmansodan
jälkeen aivan liian helpoksi tehtäväksi ja kun Victor (tyyppinumeroltaan
HP.80) nousi ensimmäisen kerran siivilleen joulukuussa 1952, se tapahtui
yli vuoden aikataulusta jäljessä. Verrattuna muihin V-pommittajiin,
Victorissa oli huomattavasti suurempi pommikuilu ja paremmat tilat miehistölle.
Alkuperäinen suunnitelma koko miehistölle tarkoitetusta pelastuskapselina
toimivasta ohjaamosta hylättiin liian kalliina ja päädyttiin
samanlaiseen ratkaisuun kuin Vulcanissa ja Valiantissa, eli järjestelyyn,
jossa vain lentäjillä oli heittoistuimet ja muuta miehistöä
varten koneessa oli pakoluukku. Koelento-ohjelman aikana tapahtui yksi
vakava onnettomuus, joka vaati miehistön hengen. Epäonnisten
laskuvirheiden sarja aiheutti liian heikon pyrstön kiinnitysrakenteen
käytön ja koelennolla koneen pyrstö repeytyi kokonaan irti.
Myöhemmissä malleissa pyrstöä pienennettiin ja kiinnitystä
vahvistettiin. Palveluskäyttöön kone tuli vuonna 1958 ja
pienten siipiin tehtyjen muutosten ja taaksepäin katsovan tutkan lisäämisen
jälkeen konetyyppi liittyi ydinpommittajalaivastoon. Seuraavana vuonna
1959 versio B.2 lensi ensilentonsa. Siinä oli Sapphire -moottoreiden
sijasta Rolls-Royce Conway -moottorit ja niiden myötä modifioidut
ilmanottoaukot sekä suurempi siipien kärkiväli. Se oli nopeampi
ja kykeni lentämään korkeammalla kuin edeltäjänsä,
mutta ilmapuolustuksen kasvava tehokkuus vaati pommituslennoilla tutkan
alapuolella lentämistä ja koneiden ydinvälähdystä
heijastava valkoinen väri korvattiin pian naamiomaalauksella. Uusien
ydinaseiden myötä lentokoneita katsottiin tarvittavan ennakoitua
vähemmän ja tuotantolukuja pienennettiin. Niinpä viimeinen
Victor valmistui toukokuussa 1963. B.1 -versioita alettiin muuttaa tankkauskoneiksi
(K.1) ja kun tehtävää silloin hoitaneista Valianteista löydetyt
metallin väsymismurtumat aiheuttivat niiden lentokieltoon laittamisen,
työtä jouduttiin nopeuttamaan. Myös yhdeksän B.2 -versota
muunnettiin toiseen rooliin, tiedustelukoneiksi (SR.2). Handley Pagen kaatumisen
jälkeen uuden tankkerin suunnittelu annettiin Hawker Siddeleylle.
K.2 osoittautui suorituskyvyltään edeltäjiään
huonommaksi, joskin se toimi aiotussa roolissaan varsin hyvin. Konetyyppi
osallistui tositoimiin kahdesti, tosin kummallakin kerralla tankkauskoneena.
Falklandin sodassa vuonna 1982 Victorit tankkasivat Vulcaneita ennnätyspitkällä
pommituslennolla. Persianlahden sodassa oli mukana 8 Victor -tankkeria.
Viimeiset 86:sta valmistetusta koneesta poistuivat palveluskäytöstä
15.10.1993.
Tiedot versiosta B.2:
Valmistaja: Handley Page
Miehistö: 5
Ensilento: 1952
Moottori / työntövoima: 4 * Rolls Royce Conway 103
/ 4 * 7832 kg
Siipien kärkiväli: 36,58 m
Pituus: 35,30 m
Korkeus: 9,2 m
Paino (tyhjä/max. lentoonlähtö): 41473 kg / 101150
kg
Lakikorkeus: 18590 m
Nopeus: 1038 km/h
Toimintamatka: 7400 km
