Tämä kone on ulkonäöltään erikoinen sekoitus
uutta ja vanhaa. Siinä on viistot siivet ja modernin näköinen
nokka, mutta pyrstö on De Havilland Vampiren tavoin kahden puomin
varassa. Ohjaamokuomu on rungon vasemmalla reunalla ja lentäjä
ja tähystäjä istuvat vierekkäin, mutta tähystäjä
on rungon sisällä ja hänellä on vain pieni ikkuna ulos.
Tähystäjän paikkaa kutsuttiinkin nimellä 'hiililuukku'
(coal hole). Koneen juuret ovat tyypissä Sea Venom ja se kehitettiin
De Havillandin prototyypistä D.H.110. Se tuli palveluskäyttöön
laivaston torjuntahävittäjäksi vuonna 1959. Ensimmäistä
versiota (FAW1) rakennettiin 114 kpl ja vuonna 1963 käyttöön
otettua uutta FAW2 versiota rakennettiin 29 kpl. Lisäksi 67 FAW1 -tyyppiä
muutettiin uuden konseptin mukaiseksi. Tyypeissä on erona vain Firestreak
-ilmataisteluohjusten vaihtuminen Red Top -ohjuksiin, mahdollisuus Bullpup
-ohjusten käyttöön ja eteenpäin jatketut pyrstöpuomit
lisäpolttoainetta varten. Koneesta oli suunnitteilla myös ylisooninen
versio ja malli, jossa olisi jatkettu runko ja siivenkärkitankit lisäpolttoainetta
varten. Nämä konseptit eivät kuitenkaan koskaan edeneet
piirustuspöytää pidemmälle. Viimeiset Sea Vixenit poistuivat
hyväkuntoisina käytöstä vuonna 1972 F-4 Phantomien
alta kun Kuninkaallisella laivastolla ei enää ollut riittävästi
lentotukialuksia joille ne voisi sijoittaa. Joitakin Sea Vixeneitä
muunneltiin maalilennokeiksi.
Tiedot versiosta FAW2:
Valmistaja: De Havilland
Miehistö: 2
Ensilento: 1957
Moottori / työntövoima: 2 * Rolls Royce Avon RA28
Mk 208 / 2 * 5094 kg (5103 kp)
Siipien kärkiväli: 15,54 m
Pituus: 16,94 m
Korkeus: 3,28 m
Paino (tyhjä/max. lentoonlähtö): 12679 kg / 16783
kg
Lakikorkeus: 14600 m
Nopeus: 1110 km/h merenpinnan tasolla.
Toimintamatka: 1600 km
