Vuonna 1963 Dassault alkoi tutkia vaihtoehtoja Mirage III:n seuraajaksi.
Kehitystyön aikana harkittiin lukuisia eri konsepteja ja vaihtoehtoina
oli mm. muuttuvageometrista siipeä käyttävä versio
(IIIG) ja pystysuoraan nouseva VTOL -versio (IIIV) Mirage III:sta. Ranskan
ilmavoimat julkisti vuonna 1974 vaatimukset tulevaisuuden taistelukoneelle
(ACF, Avion de Combat Futur), joka korvaisi Mirage III:n ilmavoimien käytössä.
Eräs ehdokas oli kaksimoottorinen, kiinteäsiipinen versio Mirage
IIIG:stä (IIIG8A), joka sai nimen Super-Mirage. Tämä tyyppi
kuitenkin todettiin liian kalliiksi ja ilmavoimille tarjottiin yksimoottorista
puhdasta deltasiipikonetta, joka oli kehitetty 1972 nimellä Delta
1000. ACF-vaatimukset hylättiin ja deltasiipisestä koneesta päätettiin
rakentaa viisi prototyyppiä nimellä Mirage 2000. Vaikka kone
näyttää ulkoisesti paljon Mirage III:lta, se on huomattavasti
kehittyneempi ja kyvykkäämpi. Koneessa on koko siiven johtoreunan
mittaiset automaattisesti toimivat slatit ja koko siiven jättöreunan
mittaiset elevonit, joita käytetään FBW-tyyppisellä
ohjauksella. Tämä konsepti tarjoaa huomattavasti pienemmän
trimmausvastuksen ja erinomaisen kääntymiskyvyn sekä käsiteltävyyden.
Lisäksi koneessa oli hyvä sisäinen polttoainekapasiteetti
ja taloudellinen turbofan-moottori, mikä yhdistettynä pienentyneeseen
imanvastukseen antoi koneelle hyvän kantomatkan. Prototyypin ensilento
tapahtui maaliskuussa 1978 ja viides prototyyppi, joka oli kaksipaikkaisen
tuotantoversion (2000B) edeltäjä nousi siivilleen lokakuussa
1980. Ensimmäinen tuotantokone valmistui 1982 ja tyyppi otettiin palveluskäyttöön
1984. Ensimmäinen kaksipaikkainen koulutusversio 2000B valmistuin
1983. Tämä kone on 19 cm pidempi kuin yksipaikkainen 2000C. Lennonopettajan
istuin on taaempana ja jonkin verran ylempänä kuin koulutettavan
pilotin. Kaksipaikkainen versio soveltuu myös taistelukäyttöön,
joskin tykit on jouduttu poistamaan ja polttoainekapasiteetti on pienentynyt
110 litralla. Tyyppiä rakennettiin Ranskan ilmavoimille 32 kpl. C-versio
tarkoitettiin ilmaherruushävittäjäksi, mutta sitä voidaan
käyttää myös rynnäköintiin, lähitulitukeen
ja tiedusteluun. Suuri siipi ja pieni siipikuormitus eivät kuitenkaan
sovellu parhaalla mahdollisella tavalla matalalla lentämiseen. Tyypin
alkuperäinen tutka ja moottori on korvattu tehokkaammilla. Mirage
2000N on kaksipaikkainen 2000B:hen perustuva kone, jota on modifioitu matalalentoa
varten mm. vahvistamalla ja asentamalla maastonseurantatutka. Kone on tarkoitettu
matalalla tapahtuvaa tunkeutumista varten ja kantamaan ASMP-ydinohjusta.
Versio lensi ensilentonsa 1983 ja tuli palveluskäyttöön
1987 korvaten Mirage IIIE:n ja Jaguar A:n Mirage 2000D on käytännössä
2000N, joka on varustettu parannellulla navigointilaitteistolla ja kehitetty
kantamaan uusimpia tavanomaisia ilmasta-maahan -aseita. Version ensilento
tapahtui 1991 ja se tuli palveluskäyttöön 1993. Mirage 2000E
on moniroolivientiversio Mirage 2000C:stä. Mirage 2000ED on puolestaan
Mirage 2000B:hen perustuva kaksipaikkainen vientiversio. Mirage 2000R on
E-versioon perustuva tiedusteluversio. Mirage 2000-3 on avioniikkapäivitys,
jossa on mm. Rafalea varten kehitetty viittä monitoiminäyttöä
hyödyntävä ohjaamo. Mirage 2000-4 on toinen avioniikkapäivitys,
joka mahdollistaa MICA-ilmataisteluohjuksen käytön. Mirage 2000-5
on versio, joka yhdistää avionikkapäivitykset 3 ja 4. Ensimmäinen
Mirage 2000-5 lensi ensilentonsa lokakuussa 1990. Mirage 2000:n eri versioita
on myyty hyvin moneen maahan: Abu Dhabi, Egypti, Kreikka, Intia, Peru,
Qatar ja Taiwan.
Tiedot versiosta 2000-5:
Valmistaja: Dassault
Miehistö: 1 tai 2 versiosta riippuen
Ensilento: 1978
Moottori / työntövoima: 1 * M53-P20 / 98,06 kN
Siipien kärkiväli: ? m
Pituus: 14,36 m
Korkeus: 5,20 m
Paino (tyhjä/max. lentoonlähtö): 7500 kg / 15000
kg
Lakikorkeus: 18000 m
Nopeus: 2338 km/h 2,2 Mach
Toimintamatka: 3335 km
