Vuonna 1952 Générale Aéronautique Marcel Dassault
sai ranskan hallitukselta tehtäväksi tutkia deltasiipisen version
tekemistä Mystere-koneperheestä. Alkuun projektin nimi oli MD.550
Mystère Delta. Tammikuussa 1954 Ranskan ilmailuministeriö tarkensi
vaatimuksiaan Korean sodan opetusten perusteella ja jätti tarjouspyynnön
pienestä jokasään torjuntahävittäjästä,
joka kykenisi 1,3 Machin nopeuteen. Koneen voimanlähteeksi oli tarjolla
uusi SNECMA Atar, jälkipolttava turbojet. Pyynnön perusteella
jätettiin kuusi tarjousta. Breguetin, Morane-Saulnierin ja Nordin
tarjokkaat hylättiin nopeasti. Kolmesta muusta tyypistä (Sud-Est
Durandal, Sud-Quest Trident ja Dassault Mystere Delta) pyydettiin kaksi
prototyyppiä kustakin. Dassaultin vaatimuksia suurempikokoinen prototyyppi
lensi ensilentonsa kesäkuussa 1955. Voimanlähteenä oli kaksi
Dassaultin lisenssillä valmistamaa Armstrong Siddeley Viperiä.
Prototyyppi nimettiin Mirage I:ksi ja siihen asennettiin jälkipolttavat
moottorit ja lisäksi SEPR 66 rakettimoottori. Prototyyppi saavutti
1,6 Machin nopeuden. Toisen prototyypin (Mirage II) piti sisältää
tutka ja aseistus, sekä uudet moottorit. Vuonna 1956 vaatimuksia muutettiin
siten, että koneen piti sisältää tutka ja kyetä
myös maahyökkäyksiin. Mirage II:n koko todettiin kuitenkin
liian pieneksi täyttämään nämä vaatimukset
ja sitä ei rakennettu valmiiksi. Sen sijaan Dassault käänsi
huomionsa kahteen piirrustuspöydällä olevaan paranneltuun
versioon. Mirage III:ssa oli yksi Atar-moottori, "aluesääntöä"
("area rule") hyödyntävä runko ja muuttuvageometriset ilmanotot.
Mirage IV oli tarkoitettu kykeneväksi myös pommitustehtäviin.
Mirage III suoritti ensilentonsa marraskuussa 1956. Koneessa oli alkuun
kiinteät ilmanotot, mikä rajoitti huippunopeuden 1,52 Machiin,
mutta kun ilmanottoon lisättiin käsisäätöiset
keskikartiot, nopeus nousi 1,65 Machiin. SEPR 66 lisärakettimoottori
nosti huippunopeuden edelleen 1,8 Machiin. Heinäkuussa 1957 Ranskan
ilmavoimat tilasivat 10 koneen esituotantosarjan koneen ominaisuuksien
tutkimista varten. Tämä Mirage IIIA oli alkuperäistä
prototyyppiä suurempi ja siinä oli Atar 9B moottori, Dassault
Super Aïda tutka ja mahdollisuus SEPR 84 rakettimoottorin asentamiselle.
Ensimmäinen Mirage IIIA lensi toukokuussa 1958 ja Ranskan ilmavoimat
pyysi kehittämään tyypistä torjuntahävittäjäversion
(IIIC) ja kaksipaikkaisen koulutusversion (IIIB). B-versiossa ei ollut
tutkaa, mutta se kykeni kantamaan aseistusta. Ensimmäinen C-versio
lensi lokakuussa 1960 ja sitä rakennettiin kaiken kaikkiaan 184 kpl.
Koneista 95 meni Ranskan ilmavoimille 72 Israeliin (IIICJ), 16 Etelä-Afrikkaan
(IIICZ) ja yksi Sveitsiin kokeiluja varten (IIICS). Koneen D-versio oli
vientiin tarkoitettu kaksipaikkainen koulutuskone. E-versio kehitettiin
60-luvun alussa Ranskan ilmavoimille moniroolikoneeksi. Sen runko on 30
cm C-version runkoa pidempi lisäavioniikan mahduttamiseksi. Osa E-versioista
oli yksinomaan maahyökkäyksiin tarkoitettuja versioita, jossa
oli Cyrano IIB -tutka jossa ei ole ilmasta-ilmaan moodia. E-versiota myytiin
17 kpl Argentiinaan (IIIEA), 16 Brasiliaan (IIIEBR), 24 Espanjaan (IIIEE),
10 Libanoniin (IIIEL), 18 Pakistaniin (IIIEP), 17 Etelä-Afrikkaan
(IIIEZ) ja 7 Venezuelaan (IIIEV). Koneita on käyttöikänsä
aikana modernisoitu eri paikoissa useilla eri tavoilla, vaihtamalla moottoria,
tutkaa ja asentamalla Canardeja. Israeli Aviation Industries (IAI) tarjoaa
kahta modernisointipakettia joissa moottoriksi vaihdetaan GE F404 tai Volvo
Flygmotor RM12 ja tutkaksi Elta EL/M-2011. Tyyppimerkintää Mirage
IIIF käytettiin Dassaultin prototyypeistä, joissa oli ylätasosiipi.
Tämä oli pohjana Mirage F1:lle. Mirage IIIG oli muuttuvageometrisilla
siivillä varustettujen prototyyppien käytössä.Mirage
IIIM oli Ranskan laivaston käyttöön tehty versio ja IIIK
Englannin kuninkaallisille ilmavoimille tarjottu versio, jossa oli Rolls-Royce
Spey -moottori. Mirage IIIO oli Australiassa lisenssillä rakennettu
IIIE, josta käytettiin tyyppimerkintää CA-29 Mirage. Mirage
IIIR oli Ranskan ilmavoimille tehty tiedusteluversio, jossa on pidempi
nokka johon on sijoitettu viisi kameraa. Israelilaiset rakensivat koneesta
parannellun version jota kutsutaan nimellä Kfir. Mirage III on osallistunut
sotatoimiin Pakistanin ilmavoimissa sodassa Intiaa vastaan. Israelin ilmavoimissa
se on ollut tositoimissa useaan otteeseen; kuuden päivän sodassa
1967, sen jälkeen 1969-70 ja Jom Kippurin sodassa lokakuussa 1973.
Ranskalaiset koneet sotivat palkkasotureita vastaan Kongossa 1977. Etelä-Afrikkalaiset
Miraget joutuivat Angolassa -70 ja 80-lukujen taitteessa myös ilmataisteluihin
kuubalaislentäjien ohjaamia MiG-23:sia ja Su-22:sia vastaan. Argentiinalaiset
käyttivät Mirage Falklandin sodassa 1982 ja ensimmäiset
Harrierin ilmavoitot olivat Mirageja.
Tiedot versiosta IIIE:
Valmistaja: Dassault
Miehistö: 1
Ensilento: 1956
Moottori / työntövoima: Atar 9C-3 (+SEPR 844 rakettimoottori
asenenttavissa) / 6900 kg (+1498 kg)
Siipien kärkiväli: 8,22 m
Pituus: 15,03 m
Korkeus: 4,50 m
Paino (tyhjä/max. lentoonlähtö): 7050 kg / 13700 kg
Lakikorkeus: 17000 m (rakettimoottorin avulla 23000 m)
Nopeus: 2350 km/h 12000 m korkeudessa (2,21 Mach) käyttäen
rakettimoottoria, pelkällä suihkumoottorilla n. 1,8 Mach
Toimintamatka: 4000 km (kolmella ulkoisella lisäsäiliöllä)
