MiG-17 on alusta asti uudelleen suunniteltu MiG-15. Siinä on uudet
ohuemmat siivet ja pidempi runko. Sen pyrstön pinta-ala on suurempi
ja laskuteline, ilmajarrut ja ohjaamon mittaristo on uusittu. Siivet ovat
aikaisempaa viistommat ja moottoriin on lisätty jälkipoltin.
Tyyppi tuli palveluskäyttöön vuonna 1952 eikä ehtinyt
mukaan Korean sotaan. Sitä käytettiin kuitenkin runsain määrin
ja kohtalaisella menestyksellä vielä Vietnamin sodassa. Siellä
kone oli huomattavasti amerikkalaisvastustajiaan ketterämpi, mutta
myös huomattavasti hitaampi. Sen moottoria ei saanut käyttää
täydellä teholla viittä minuuttia kauempaa ja jälkipoltinta
sai käyttää vain kolme minuuttia. Lisäksi sen ohjattavuus
suurilla nopeuksilla ja tiukoissa kaarroissa oli huono. Yli 3,5 G:n kaarroissa
kone heilahteli voimakkaasti pituusakselinsa suunnassa tehden tykkitähtäyksestä
vaikeaa. Lisäharmina oli vielä huonohko tykkitähtäin.
Aseet olivat kuitenkin luotettavia ja vaikka 37 mm tykki ampui hitaasti, se kantoi
kauas ja yhdenkin ammuksen osuma saattoi johtaa onnekkaaseen pudotukseen. Amerikkalaiset
käyttivät tällaisesta mahdollisuudesta sanontaa "Golden Bullet".
Koneesta on valmistettu useita eri versioita ja niitä on tehty lisenssillä
Puolassa (Lim-5), Kiinassa (Jian-5),
ja Tsekkoslovakiassa.
Tiedot versiosta MiG-17 Fresco-C:
Valmistaja: Mikoyan-Gurevich
Miehistö: 1
Ensilento: 1950
Moottori / työntövoima: 1 * Klimov VK-1F / 1 * 3380
kg
Siipien kärkiväli: 9,63 m
Pituus: 11,26 m
Korkeus: 3,80 m
Paino (tyhjä/max. lentoonlähtö): 3796 kg / 5926
kg
Lakikorkeus: 15596 m
Nopeus: 1114 km/h
Toimintamatka: 2150 km (lisäpolttoainesäiliöin)
