MiG-21 on ollut pitkäikäinen hävittäjätyyppi.
Sen hävittäjäversiosta käytetään NATOn koodinimeä
'Fishbed' ja koulukoneversiosta nimeä 'Mongol'. Sitä valmistetaan
ilmeisesti edelleen Kiinassa ja myydään nimellä J-7. Historiansa
aikana se on kehittynyt huomattavasti. Ensimmäiset versiot olivat
yksinkertaisia hyvän sään hävittäjiä joilla
oli heikko aseistus ja lyhyt kantomatka. Myöhemmin nokkakartiota suurennettiin
suurempaa ja tehokkaampaa tutkaa varten ja polttoainekapasiteettia kasvatettiin
useaan otteeseen rungon 'selkärankaa' suurentamalla. Myös moottori
kehittyi ja vaihtui useaan otteeseen. Tyyppi on yhä käytössä
useissa maissa ja sitä on modernisoitu myös asentamalla länsimaisia
avioniikkavarusteita. Se on varsin nopea ja sen nopeutta ei niinkään
rajoita moottoriteho, vaan rakenteelliset seikat. Tyyppi oli käytössä
myös Suomen ilmavoimissa ja ensimmäiset MiG-21:t, tyypiltään
MiG-21 F-13, tulivat maahan 24.4.1963. Kaiken kaikkiaan tätä
versiota hankittiin 22 kappaletta ja se poistui käytöstä
tammikuussa 1986. Ilmavoimilla oli käytössään kaikkiaan
kuusi koulukoneversiota, joista kaksi oli tyyppiä MiG-21U ja neljä
tyyppiä MiG-21UM. Ensimmäiset MiG-21bis -versiot toimitettiin
syyskuussa 1978 ja niitä hankittiin kaiken kaikkiaan 26 kappaletta.
MiG-21bis korvattiin Suomen ilmavoimissa Hornetilla ja se lensi viimeisen
lentonsa Karjalan lennostossa 7.3.1998. Konetyyppi on osallistunut sotatoimiin
mm. Vietnamin sodassa, jossa se oli Pohjois-Vietnamin edstynein hävittäjä.
Aluksi sen menestys oli huono mm. siksi, että amerikkalaislentäjät
oppivat nopeasti hyödyntämään sitä, että
näkyvyys 'Fishbedin' ohjaamosta oli varsin huono. Myöhemmin vietnamilaiset
tutkaoperaattorit ryhtyivät ohjaamaan MiG-21:t amerikkalaismuodostelmien
takasektoriin, mistä ne syöksyivät suurella nopeudella hyökkäykseen
ja pakenivat saman tien. Kun koneet eivät antautuneet kaartotaisteluun,
ne olivat suuren nopeutensa ja pienen koon tuoman heikon havaittavuuden
vuoksi erittäin vaikeita vastustajia.
Tiedot versiosta MiG-21bis 'Fishbed-N':
Valmistaja: Mikoyan-Gurevich
Miehistö: 1
Ensilento: 1959
Moottori / työntövoima: 1 * Tumanski R-25-300 / 1
* 6200 kg (1 * 61,3 kN)
Siipien kärkiväli: 7,15 m
Pituus: 14,70 m
Korkeus: 4,10 m
Paino (tyhjä/max. lentoonlähtö): 6050 kg / 10050
kg
Lakikorkeus: 17980 m
Nopeus: 2230 km/h (Mach 2+)
Toimintamatka: 2200 km
