MiG-31 on jatkokehitys MiG-25 Foxbatista, joka se on suunniteltu korvaamaan.
Edeltäjästään poiketen se on kaksipaikkainen ja sen
avioniikka on huomattavasti kehittyneempää. Vaikka koneiden rungot
muistuttavat hyvin paljon toisiaan, niissä on lukuisia eroja. Foxbatin
SBI 16 Zalson ("Flashdance") -tutka on yksi kehittyneimmistä Neuvostoajan
laitteista. Sen etsintäetäisyys on jopa 300 km ja se on 'look-down
shoot-down' -kykenevä. Neljä Foxhoundia voi linkata tutkansa
yhteen jopa 900 km levyisen etsintäkuvion muodostamiseksi kun koneet
lentävät rinnakkain 200 km päässä toisistaan.
Moottorit on vaihdettu turbofaneihin ja ne toimivat myös matalalla
lennettäessä paremmin kuin Foxbatin moottorit. MiG-31 tuli palveluskäyttöön
vuonna 1983, mutta se valokuvattiin länsimaissa ensimmäisen kerran
vasta vuonna 1986 kun NATO:n F-16 kohtasi sellaisen norjan rannikolla.
Kyseessä ei ole varsinainen superkone, sillä sen suoritusarvoista
on tingitty paremman kantomatkan saavuttamiseksi. Se ei myöskään
ole hyvä kaartotaisteluhävittäjä (max 6 G), vaan kuten
amerikkalainen F-14 Tomcat sekin pyrkii tuhoamaan vastustajansa pitkän
kantaman ohjuksin jo suurelta etäisyydeltä. MiG-31 voi myös
toimia johtokoneena heikommalla tutkalla varustetuille hävittäjille,
kuten MiG-23 tai MiG-29. Ensimmäisissä tuotantomalleissa ei ollut
ilmatankkausmahdollisuutta, mutta se lisättiin seuraaviin versioihin.
Koneen suunnitellussa parannellussa versiossa MiG-31M tutka on vaihdettu
vielä parempaan ja tykki on poistettu. Vaikka tätä versiota
on kehitetty jo vuodesta 1984 asti, se ei ole edennyt tuotantoasteelle.
Valmistaja: Mikoyan-Gurevich
Miehistö: 2
Ensilento: 1975 (Ye-155MP)
Moottori / työntövoima: 2 * Soloviev D-30F6 / 2 *
15500 kg (151,9 kN)
Siipien kärkiväli: 13,46 m
Pituus: 22,69 m
Korkeus: 6,20 m
Paino (tyhjä/max. lentoonlähtö): 29120 kg / 46200
kg
Lakikorkeus: 20600 m
Nopeus: 3000 km/h (2,83 Mach) korkealla, 1040 km/h (0,85 Mach)
merenpinnan tasolla
Toimintamatka: 3300 km
