Tyyppinumero Su-17 oli käytössä jo 40-luvun lopulla
suunnitellulla koneella, josta oli tarkoitus tulla yliääninopeuksiin
kykenevä torjuntahävittäjä. Tämä kone ei
kuitenkaan jostain syystä koskaan noussut siivilleen. Myöhemmin
tyyppinumero otettiin käyttöön tälle Su-7B:stä
edelleen kehitetylle rynnäkkökoneelle, jonka tehtaan käyttämä
tyyppinumero on S-23. Tärkein parannus tapahtui siivissä, joiden
ulommat paneelit muutettiin kääntyviksi (swing-wing). Näin
saavutettiin huomattava parannus kantomatkaan ja tarvittava kiitorata lyheni.
Koneesta on tehty kaksi vientiversiota, joille on annettu omat tyyppinumeronsa
Su-20 ja Su-22. Molemmat versiot ovat avioniikaltaan yksinkertaisempia,
mutta Su-20 on varustettu R-29BS-300 -moottorilla ja varsovan liiton jäsenille
myyty Su-22 AL-21F-3 -moottorilla. Fitteristä tehtiin myös tiedusteluversio
Su-17R, sekä kaksipaikkainen harjoituskone Su-17UM. Koneen tuotanto
loppui vasta 1990 ja se on yhä varsin ajanmukainen rynnäkkökone.
Tiedot versiosta Su-17M1 "Fitter-C":
Valmistaja: Sukhoi
Miehistö: 1
Ensilento: 1969?
Moottori / työntövoima: Lyulka AL-21F-3 / 11340 kg
Siipien kärkiväli: 10,02 m - 13,8 m
Pituus: 18,75 m
Korkeus: 4,97 m
Paino (tyhjä/max. lentoonlähtö): 14000 kg / 17700
kg
Lakikorkeus: 18000 m
Nopeus: 2220 km/h
Toimintamatka: 2300 km
