Yak-25 oli 50-luvun suurikokoinen kaksimoottorinen hävittäjä.
Se oli Neuvostoliiton ensimmäinen tutkalla varustettu jokasään
toimintakyvyn omaava torjuntahävittäjä. Flashlightin ydinpommittajien
torjuntaan tarkoitettu amerikkalainen "vastakappale" oli hieman aikaisemmin
käyttöön tullut F-89 Scorpion. Yak-25 -koneesta kehitettiin
myös rakettiapumoottorilla varustettu pitkä- ja suorasiipinen
versio josta tuli Neuvostoliiton ensimmäinen puhdas tiedustelukone
Yak-25RD "Mandrake". Sen alkuperäinen tarkoitus oli kuitenkin amerikkalaisten
U-2 -koneiden torjunta, mutta se ei olisi päässyt tarpeeksi korkealle
eivätkä sen siivet olisi kestäneet aseiden ripustamista.
Mandrake tuli käyttöön 1959 ja koneita nähtiin 60-luvulla
operatiivisessa käytössä Välimeren alueella ja Länsi-Aasiassa.
Mandrake ei kuitenkaan päässyt lähellekään läntisen
vastineensa U-2:n suoritusarvoja ja se korvattiin 70-luvun alussa MiG-25:n
tiedusteluversiolla. Muita jatkokehityksiä olivat taktinen pommikone
tyyppinumeroltaan Yak-26 (rakennettiin vain 9 kappaletta), sekä taktinen
tiedusteluversio. Ennen kuin koko konetyypin tuotanto lopetettiin vuonna
1959, Yak-25 -koneita ehdittiin rakentaa noin 1000 kpl. Tyyppinumeroa Yak-25
on käytetty myös 40-luvun lopun prototyypistä, joka oli
Yak-19 -koneen jatkokehitys.
Tiedot versiosta Yak-25F:
Valmistaja: Yakovlev
Miehistö: 2 (Mandrake: 1)
Ensilento: 1953
Moottori / työntövoima: 2 * Tumansky RD-9 / 2 * 2630
kg (Mandrake: 2 * R-11B-300 / 2 * 3900 kg)
Siipien kärkiväli: 11,00 m (Mandrake: 23,4 m)
Pituus: 15,67 m
Korkeus: 4,32 m
Paino (tyhjä/max. lentoonlähtö): 9850 kg / 16000
kg
Lakikorkeus: 13900 m (Mandrake: 20500 m)
Nopeus: 1090 km/h (Mandrake: 850 km/h)
Toimintamatka: 2730 km (Mandrake: 3500 km)
