Drakenin kehitystyö aloitettiin vuonna 1949 kun Ruotsin ilmavoimat
antoivat Saabille tehtäväksi ääntä nopeamman hävittäjän
kehittämisen. Lukuisien kokeiluiden jälkeen päädyttiin
kaksoisdeltasiipeen perustuvaan konfiguraatioon. Ensin koneesta rakennettiin
70% lopullisesta koosta oleva prototyyppi Saab 210 "Lilldraken", joka osoittautui
lento-ominaisuuksiltaan erinomaiseksi. Flygvapnet teki tilauksen ja sarjavalmisteisia
koneita alettiin valmistaa 1959 toimitusten käynnistyessä vuonna
1960. Kehitystyö kuitenkin aloitettiin valmistamalla vuosina 1955-56
kolme prototyyppiä. Toinen prototyyppi oli maailman ensimmänen
jatkuvaan yliääninopeuteen pystyvä hävittäjä
ja kolmas oli varustettu jälkipolttimella. Prototyypeissä oli
moottorina lisenssillä valmistettu Rolls Royce RM5A. Kesken kehitystyön
tavoitteita nostettiin teknisen kehityksen myötä korkeammalle
ja nopeustavoitteeksi tuli 1,6 Machia. Lisäksi koneen tuli kyetä
toimimaan myös varatukikohdista. Koneesta tehtiin versiot A-J. A-C
-versiot käyttävät moottorinaan RM6B:tä (Rolls Royce
Avon 200) ja D-versiosta alkaen käyttöön tuli RM6C (RR Avon
300). Draken on ollut palveluskäytössä jo lähes 40
vuotta ja eri versioissa on esitelty lukuisia parannuksia. Paremmalla tutkalla
ja raketeilla varustettu B-versio kykeni myös rynnäköintiin.
C (Cesar) on ainoa kaksipaikkainen versio ja se on aseistamaton ja tutkaton
harjoituskone. D-versioon tuli uusi moottori ja tutka, mutta myös
avioniikkaa paranneltiin. E ("Erik") oli tutkaton ja tykitön tiedusteluversio.
F eli 'Filip' oli eniten valmistettu versio ja siitäkin on kaksi eri
muunnosta F1 ja F2. F2:n tutka on uudempi ja siinä on nokan alla infrapunaetsin.
F- versiossa oli aiemman kahden tykin sijasta vain yksi ase, koska vasemman
tykin tila tarvittiin elektroniikalle. J-versio syntyi modernisoimalla
Filipejä. Sen elektroniikka on kehittyneempää ja ilmanottojen
alle on lisätty kaksi uutta ohjusripustinta. Draken oli ensimmäisen
kerran tarjolla Suomen ilmavoimille 60-luvun alussa mutta tuolloin valittiin
MiG-21F. MiG ei kuitenkaan kunnon tutkan puutteen vuoksi kyennyt torjuntatehtäviin
kuin hyvällä säällä ja mm. tästä syystä
Gnatien vanhentuessa 60-luvun lopulla Suomeen tilattiin 12 Drakenia. Nämä
koneet koottiin Valmetin tehtailla ja niiden tyyppinumeroksi tuli 35S.
Ne perustuivat F2 -versioon, mutta niissä oli kaksi tykkiä ja
suuremmat lisäpolttoainesäiliöt. Ensimmäisen hankinnan
yhteydessä suomeen vuokrattiin kuusi B-versiota koulutuskäyttöön
ja nämä lunastettiin myöhemmin omiksi. Vuonna 1975 ostettiin
käytettynä kuusi Filipiä ja kolme Cesaria. Vuonna -84 hankittiin
vielä 18 käytettyä Filipiä ja ja kaksi Cesaria. Suomessa
on tuhoutunut vain kaksi konetta. Vuonna 1974 koneen generaattori syttyi
lennolla palamaan mutta lentäjä Veli Taka selvisi hätälaskusta
vahingoittumattomana. Konetta ei kuitenkaan kannattanut korjata. 14.11.1995
tapahtui yliluutnantti Jouni Laakkosen hengen vaatinut onnettomuus, jossa
kone ajautui pimeällä tapahtuneessa laskussa korkeusmittarin
väärän asetuksen vuoksi liian alas ja osui puiden latvoihin.
Suomen ja Ruotsin lisäksi Drakeneita on myyty Tanskaan ja Itävaltaan.
Tanska on poistanut koneet käytöstä, mutta Itävallasssa
niiden on tarkoitus pysyä palveluskäytössä jopa vuoteen
2009.
Tiedot versiosta F ('Filip'):
Valmistaja: Saab
Miehistö: 1
Ensilento: 1955 (Saab 210 "Lilldraken" 1952)
Moottori / työntövoima: 1 * Volvo Flygmotor RM6C /
1 * 7760 kg (8000 kp)
Siipien kärkiväli: 9,42 m
Pituus: 15,35 m
Korkeus: 3,89 m
Paino (tyhjä/max. lentoonlähtö): 8250 kg / 15000
kg
Lakikorkeus: 18000 m
Nopeus: 2147 km/h (n. 1,8 Mach) matalalla 1300 km/h
Toimintamatka: 1270 km (ilman lisäpolttoainetta)
