Usein kysytyt kysymykset
(UKK eli FAQ)
Tältä sivulta löytyvät vakiovastaukset minulle usein
esitettyihin kysymyksiin ja mikäli joku vielä viitsii kysyä
jotakin sellaista, mihin olen jo tällä sivulla vastannut, en
todennäköisesti vastaa uudelleen. Toisin sanoen, lue tämä
sivu huolellisesti ennen kuin kysyt!
Mikä kone on paras?
Tuo "Mikä on paras konetyyppi?" on variaatioineen ehdottomasti
näiden sivujen kautta minulle useimmin esitetty kysymys. Jotta minun
ei enää tarvitsisi yrittää vastata siihen, pyrin tällä
sivulla selittämään sitä, miksi vastaaminen on useimmiten
mahdotonta. Jos kysymykseen todellakin olisi yksiselitteinen vastaus, useimpien
ilmavoimien kalusto koostuisi ainoastaan yhdestä konetyypistä,
eli parhaasta kyseisille ilmavoimille tarjolla olevasta konetyypistä.
Paras konetyyppi on kuitenkin tietysti pääasiassa riippuvainen
tehtävästä, jossa konetta käytetään, mutta
myös mm. käyttöolosuhteista, joiden mukaan paremmuutta arvioidaan.
Kaikille lienee itsestään selvää, että koneen
kustannustehokkuus on erittäin tärkeä osa oikeaa konetyyppiä
valittaessa. Hankintahinta on vain yksi osa sotilaskoneen operoinnista
aiheutuneista menoista ja muodostaa vain pienen osan koko käyttöiän
aikana kertyvistä kustannuksista. Lisäksi sotilaskonehankinnan
hintaan vaikuttavat niin monet tekijät, kuten poliittiset päätökset,
valuuttakurssien vaihtelut jne, että todellisen hinnan arviointi on
vaikeaa. Tämänhetkinen suuntaus on kuitenkin se, että sotilaskoneet
kallistuvat kallistumistaan ja vastaavasti ilmavoimien konemäärät
pienentyvät. Kun lentokoneita ostetaan ulkomailta, pitää
valintaa tehtäessä ottaa huomioon myös koneen koko elinkaari.
Kuinka pitkään varaosia, parannuksia yms. on saatavilla - riippumatta
poliittisesta tilanteesta - ja mihin hintaan.
Seuraavissa pohdinnoissa keskitytäänkin lähinnä
koneiden teknisiin ominaisuuksiin ja niiden keskinäisiin riippuvuussuhteisiin.
Mikäli joku siis ihan oikeasti kuvitteli saavansa tältä
sivulta vastauksen siihen, mikä on paras konetyyppi mihinkin tarkoitukseen,
hän uskoi väärin. Vastaus on aina tapauskohtainen ja riippuu
niistä painoarvoista, joita eri ominaisuuksille annetaan.
Eri tehtävissä tarvittavat ominaisuudet
Sotilaskoneita käytetään moniin erilaisiin tehtäviin,
eivätkä yhdessä tehtävässä tarvitut ominaisuudet
välttämättä sovellu toisiin. Monia nykyisiä konetyyppejä
voidaan käyttää hyvinkin erityyppisissä tehtävissä
ja puhutaan ns. moniroolikoneista (multi-role). Tämä saattaa
joissakin tapauksissa tarkoittaa sitä, että suunnittelussa on
jouduttu tekemään joitakin kompromisseja eri ominaisuuksien suhteen.
Seuraavassa on lueteltu erilaisia tehtäväkenttiä, jotka
vaativat koneilta erilaisia ominaisuuksia:
Torjuntahävittäjätehtävät
Torjuntahävittäjä pyrkii kieltämään viholliselta
oman ilmatilan käytön ja hyökkää ensisijaisesti
rynnäkkö-, pommi- ja tiedustelukoneiden kimppuun. Tällaiseen
tehtävään tarkoitetun hävittäjän tulee siis
olla tehokas ilmataistelukone. Hyvät kaartotaisteluominaisuudet ovat
toivottava ominaisuus, mutta raskaasti lastatut pommikoneet ovat kuitenkin
järjestäen kömpelömpiä kuin hävittäjät.
Jotta omaan ilmatilaan pyrkivät koneet saataisiin kiinni, hyvä
suorituskyky, kuten suuri nopeus ja hyvä nousukyky ovat tärkeitä
ominaisuuksia. Koska torjuntahävittäjä toimii omien joukkojen
hallinnassa olevien alueiden yläpuolella, se saa yleensä tukea
omalta ilmavalvontaverkostolta. Oman alueen yllä toimiminen vähentää
myös radikaalisti altistusta vihollisen ilmatorjunnalle.
Ilmaherruuden saavuttaminen
Ilmaherruushävittäjän tehtävät eroavat torjuntahävittäjän
vastaavista toiminta-alueen ja kohteiden suhteen. Ilmaherruus voidaan pyrkiä
saavuttamaan myös vihollisen hallitseman alueen yläpuolella ja
tärkein este ilmaherruuden tiellä ovat vihollisen torjuntahävittäjät.
Koneen ketteryys on erittäin tärkeä ominaisuus taisteltaessa
toista hävittäjää vastaan. Vihollisen alueen yläpuolella
toimittaessa kone saa myös vähemmän tukea kuin oman alueen
yläpuolella, joskin se voi saada ilmavalvontatietoja esimerkiksi omilta
tutkakoneilta. Vihollisen alueen yläpuolella toimittaessa tavallisesti
myös hyvä toimintamatka ja -aika ovat tärkeämpiä
kuin torjuntahävittäjällä, jonka ei tarvitse siirtyä
yhtä pitkää matkaa toiminta-alueelle. Vihollisen lentotoiminta
voidaan ilmataisteluiden lisäksi pyrkiä estämään
tuhoamalla vihollisen hävittäjät maassa pommituksin ja rynnäköinnillä,
sekä tuhoamalla kiitoradat.
Pommitus
Tätä nykyä sama konetyyppi hoitaa hyvin usein sekä
pommitus-, että ilmataistelutehtäviä. Raskaassa pommilastissa
lentävä kone ei kuitenkaan ole erityisen hyvä ilmataistelukone,
eikä pommitustehtävässä olevan koneen rajallista asekuormaa
yleensä jaeta osittain ilmasta-maahan- ja ilmasta-ilmaan aseisiin,
vaan mukana kannetaan vain pieni määrä ilmataisteluohjuksia
itsepuolustukseen. Vaikka nykyaikainen hävittäjä-pommittaja
kykenee yleensä kantamaan suuremman pommilastin kuin toisen maailmansodan
raskas pommittaja, se ei kuitenkaan kykene kilpailemaan asekuorman koolla
varsinaisen pommikoneen kanssa. Pommikoneen on selviydyttävä
vihollisen ilmatorjunnasta ja kyettävä mahdollisimman tehokkaasti
välttämään sitä jahtaavat hävittäjät.
Torjuntahävittäjä on onnistunut tehtävässään
jo siinä vaiheessa, kun hyökkäävä kone joutuu
pudottamaan raskaan aselastinsa pakoa tai ilmataistelua varten. Tehokkaat
häirintälaitteet tai häiveominaisuudet, nopeus ja tunkeutumiskyky
nopeassa matalalennossa ovat toivottavia ominaisuuksia.
Lähitulituki
Lähitulitukikoneen on selviydyttävä tehtävästään
usein voimakkaan ilmatorjunnan alaisena, sillä se ei useinkaan voi
tehdä yhtä nopeaa hyökkäystä, vaan joutuu oleilemaan
taistelualueella kauemmin. Koska ilmatorjunta-aseiden osumat ovat todennäköisiä,
on toivottavaa että se selviytyy kohtuullisista osumista ja on helposti
korjattavissa. Tämä edellyttää panssarointia, hyvin
vauriosietoista rakennetta ja hyvää huollettavuutta. Taistelutilanteiden
vaihdellessa nopeasti, lähitulitukikoneen tulisi pyydettäessä
olla paikalla mahdollisimman nopeasti. Tämä edellyttää
sijoittamista lähelle taistelualuetta ja usein tilapäiskentälle.
Näin ollen kyky toimia lyhyiltä ja pinnoittamattomilta kiitoradoilta
tai jopa ilman kiitorataa on eduksi. Myöskään huolto-olosuhteet
eivät tällöin ole samaa tasoa kuin suuressa lentotukikohdassa.
Lähitulitukitehtävissä käytettävä aseistus
on suunnattu vihollisen maajoukkoja vastaan ja tulen tulee olla niin tarkkaa,
että sen käyttö ei aiheuta tappioita omille joukoille. Tämä
edellyttää yleensä matalaa lentokorkeutta ja kohtalaisen
hidasta nopeutta. Hyvät matalalento-ominaisuudet ovat siis tarpeen.
Elektroninen sodankäynti
Käytännössä jokaiseen nykyaikaiseen hävittäjään
voi ainakin ripustaa joitakin elektronisen sodankäynnin välineitä,
mutta kuten pienikokoinen hävittäjän tutka ei pysty kilpailemaan
tutkavalvontakoneen tehokkaan laitteen kanssa, eivät nämäkään
laitteet kykene samaan kuin varsinaiset elektronisen sodankäynnin
koneet. Tästä syystä muita koneosastoja yleensä suojataankin
vihollisen alueella tähän tarkoitukseen suunnitelluilla ELSO-koneilla.
Suurissa pommikoneissa on yleensä paremmin tilaa tehokkaille elektronisen
sodankäynnin laitteille. Suuressa koneessa on myös tilaa miehistön
jäsenelle, joka huolehtii laitteistosta. Hävittäjän
ELSO-laitteisto toimii yleensä lähes täysin automaattisesti.
Koko koneosaston häirintälaitteiden tehokas käyttö
vaatii usein tietynlaisen lentomuodostelman käyttöä, joka
puolestaan saattaa altistaa koneet torjuntahävittäjille. Tässäkin
on siis kyse kompromissista. Toisaalta, mitä suurempi määrä
koneita tukee varsinaista tehtävää suorittavia koneita,
sitä enemmän resursseja kuluu tehtävän suoritukseen.
Ilmatorjunnan lamauttaminen
Täydellisen ilmaherruuden saavuttaminen vihollisen alueella vaatii
torjuntahävittäjien uhan eliminoimisen lisäksi ilmatorjunnan
lamauttamista ainakin aina tehtävien suorittamisen ajaksi. Tämä
voidaan saada aikaan käyttämällä osittain elektronisen
sodankäynnin koneita valvonta- ja maalinosoitustutkien häirintään
ja toisaalta tuhoamalla ilmatorjunta-asemia tai pakottamalla ne sammuttamaan
tutkansa esimerkiksi tutkasäteilylähteeseen hakeutuvien ohjusten
avulla. Ilmatorjunnan lamauttamiseen käytetään yleensä
samoja konetyyppejä kuin pommitustehtäviinkin, mutta hieman eilaisin
asein varustettuna. Suurempia ja kömpelömpiä pommikoneita
käytetään tässä tehtävässä harvoin
ja silloinkin vain stand-off -asein varustettuna.
Tiedustelu
Tiedustelukoneen tärkein ominaisuus on kyky lentää vihollisen
ilmatilassa ilman tukea muilta koneilta. Amerikkalainen U-2 luottaa suureen
lentokorkeuteen, eikä sen purjekonemainen ulkomuoto tarjoa suurta
nopeutta, ketteryyttä, tai monia muitakaan sotilaskoneissa usein tärkeitä
ominaisuuksia. Ohjustekniikan kehityksen myötä U-2 osoittautui
haavoittuvaksi ja vaarallisemmissa tehtävissä alettiin käyttää
maailman nopeinta sarjavalmisteista lentokonetta, SR-71 Blackbirdiä,
joka lensi paitsi erittäin nopeasti, myös erittäin korkealla.
Vaikka tämän konetyypin edustajaa ei koskaan alas ammuttukaan,
se poistettiin kuitenkin käytöstä. Yksi tärkeä
syy olivat suuret käyttökustannukset, mutta myös sen tiedustelutehtävät
katsottiin voitavan hoitaa satelliitein ja muin keinoin. Tiedustelutehtävissä
nykysuuntausta edustavat miehittämättömät lentokoneet.
Kuljetukset
Rahdin kuljettaminen on helppo ohittaa ilmavoimien toisarvoisena tehtävänä
ja pienemmissä maissa, kuten Suomessa näin onkin. Rahdin tehokas
kuljettaminen on kuitenkin erittäin tärkeää suuremmassa
mittakaavassa toimiville ilmavoimille, kuten liittoutuneille Persianlahden
sodassa. Kaukana normaaleilta kotikentiltään toimivat suuret
ilmavoimat tarvitsevat varaosia, miehistökuljetuksia ja kaikkia päivittäistarvikkeita
vessapaperista lähtien. Kaikki kuljetukset eivät kuitenkaan suinkaan
tapahdu ilmavoimien tarpeisiin, vaan myös toiseta aselajit tarvitsevat
rahdinkuljetuskapasiteettia. Esimerkiksi kymmenien tonnien painoisten panssarivaunujen
ja suurten helikopterien rahtaaminen toiselle puolelle maailmaa mahdollisimman
nopeasti asettaa kuljetuskalustolle melkoisia vaatimuksia. Asevoimien kuljetuskoneilla
on paljolti samat vaatimukset kuin siviilipuolen rahtikoneillakin. Suuri
kuljetuskapasiteetti, taloudellisuus, pieni huollon tarve jne. Koneet on
kuitenkin mitoitettava siten, että niillä kuljetettavaksi tarkoitettu
kalusto myös mahtuu niihin. Lisäksi kyky toimia heikkotasoisilta
tilapäiskentiltä on eduksi.
Koulutus
Uusi sotilaslentäjä ei voi loikata suoraan ensilinjan hävittäjän
ohjaimiin, vaan lentokoulutus aloitetaan samantyyppisillä pienkoneilla
kuin siviilipuolellakin. Tämän jälkeen siirrytään
suihkuharjoituskoneisiin, jotka tarjoavat jossain määrin hävittäjämäistä
suorituskykyä huomattavasti pienemmin kustannuksin. Edullisten käyttökustannusten
lisäksi harjoituskoneen tulisi olla myös mahdollisimman turvallinen
ja luotettava.
Ilmatankkaukset
Ilmatankkaukset ovat tärkeitä etenkin hävittäjä-pommittatehtävien
-tukemisessa. Raskaassa pommilastissa oleva kone kuluttaa paljon polttoainetta,
etenkin kun se yrittää pitää vauhtia yllä. Tankkerien
käytöllä voidaan ratkaisevasti pidentää koneiden
toimintasädettä taistelulennoilla. Tankkauskoneiden avulla myös
torjuntahävittäjät voivat pysyä ilmassa pitkiä
aikoja. Tankkerin tärkein ominaisuus on tietenkin suuri polttoainekapasiteetti,
josta juottaa janoisia sotalintuja. Suuri polttoainekapasiteetti takaa
myös pitkän toiminta-ajan. Sen nopeuden tulee olla riittävä,
jotta tankkaavat hävittäjät voivat helposti kiinnittyä
siihen. Yleensä suuret tankkauskoneet ovatkin muunnoksia kuljetuskoneista
tai pommikoneista. Kovin suuri kone ei kuitenkaan voi toimia lentotukialukselta,
joten laivaston koneet käyttävät myös pienempiä
tankkereita, jotka saattavat olla muunneltuja hävittäjiä
tai rynnäkkökoneita.
Koneen koko
Sotilaskoneen suuri koko kulkee yleensä melko hyvin käsi kädessä
suuren toimintamatkan ja -ajan kanssa. Tämä johtuu pitkälti
suureen koneeseen mahtuvasta suuresta polttoainekapasiteetista. Koneen
polttoainekapasiteettia voidaan tietenkin nostaa ripustimiin kiinnetettävin
lisäsäiliöin, mutta nämä ovat koneen aerodynamiikan
kannalta sisäistä polttoainesäiliötä huonompi
ratkaisu niin kauan, kun ne roikkuvat koneessa. Ne myös vievät
tilaa mahdolliselta asekuormalta. Irroittamalla lisäpolttoainesäiliöt
voidaan kuitenkin keventää konetta ja parantaa sen suorituskykyä
ilmataisteluun ryhdyttäessä. Kyseessä on siis jälleen
kerran kaksiteräinen miekka. Myös koneen maksimikuorma on usein
melko suoraan riippuvainen koneen koosta. Suurikokoiseen runkoon on myös
helpompi sovittaa muutakin kuin asevarustusta.
Suurella koolla on myös haittansa. Rakennusmateriaali ei ole painotonta,
joten koon kasvaessa koneen massa kasvaa. Lukion fysiikanopettajaani lainatakseni:
"Massa on hitauden mitta." Toisin sanoen fysiikan lait sanelevat sen, että
koon kasvaessa ketteryys lähes väistämättä heikkenee.
Suuri koko lisää myös koneen havaittavuutta - paljain silmin
tai tutkalla. Myös koneen käyttöolosuhteet asettavat rajoituksensa
koneen koolle. Esimerkiksi lentotukialuksen rajoitetut tilat ja lyhyt "kiitorata"
asettavat tietyt rajat sieltä operoitavan koneen koolle. Ainakin helikoptereita
on suunniteltu myös sen mukaan, että niiden pitää mahtua
tiettyyn kuljetuskoneeseen.
Nopeus
Sotilaskoneen nopeus on huomattavasti monimutkaisempi juttu kuin voisi
äkkiseltään olettaa. Pelkkä huippunopeus ei ole kovin
kiinnostava suure, vaan kiinnostavampaa on se, kuinka suuri koneen huippunopeus
on esim. normaalissa asekuormassa. Huippunopeus on myös suuresti riippuvainen
käytetystä lentokorkeudesta, eikä matalalla käytävän
ilmataistelun tuoksinassa alakynnessä olevaa lentäjää
juurikaan lohduta se, että kymmenen kilometriä ylempänä
vihollinen ei pysyisi perässä. Huippunopeus ei myöskään
ole alkuunkaan merkittävä, mikäli koneen kiihtyvyys on niin
huono, että kun huippunopeus saavutetaan, polttoainetankit ovat tyhjät.
Nopeutta pitääkin arvioida tehtävän mukaan, esimerkiksi:
Kuinka nopeasti rynnäkkökone pystyy lentämään
500 km matalalennossa? Kuinka nopeasti kuljetuskone ylittää Atlantin?
Kuinka nopeasti torjuntahävittäjä saavuttaa 10 km lentokorkeuden
ja yliääninopeuden?
Kahden konetyypin suorituskyvyn vertailussa pelkkä tieto huippunopeudesta
ei riitä, vaan siinä kannattaa käyttää energy
maneuverability chart -kaavioita. Niistä käyvät ilmi mm.
koneiden huippunopeudet ja liikehtimiskyky eri lentokorkeuksissa ja -nopeuksissa.
Eri asia sitten on, mistä noita kaavioita saa. Sattuneesta syystä
ne ovat ainakin käytössä olevien konetyyppien osalta yleensä
salaista materiaalia. Hävittäjien huippunopeudet eivät ole
pitkään aikaan juurikaan nousseet. Hyvin harvat ilmataistelut
käydään kovin suurella nopeudella. Nopeus onkin tärkeämpi
ominaisuus silloin, kun yritetään välttää tai
ajaa takaa vihollista. Jos kaartotaisteluun joudutaan, nopeus laskee nopeasti
ja tällöin hyvä kiihtyvyys on tärkeämpi ominaisuus.
Siivet
Lentokoneen siipirakenne on todennäköisesti eniten koneen ominaisuuksiin
vaikuttava yksittäinen tekijä. Yksinkertainen lentokone suunnitellaan
siten, että se on mahdollisimman taloudellinen yhdessä lentotilassa,
eli normaalissa matkalennossa, tietyssä nopeudessa ja korkeudessa.
Hävittäjän tulee kuitenkin kyetä hyvin monenlaisiin
liikkeisiin ja tämä mutkistaa suunnittelua merkittävästi.
Hävittäjäkoneen ominaisuuksista puhuttaessa siipikuormitus
on yksi merkittävä suure. Tämä saadaan jakamalla koneen
massa sen siipipinta-alalla. Yleisesti ottaen pienemmän siipikuormituksen
omaava kone on suuren siipikuormituksen omaavaa konetta ketterämpi
hitaissa nopeuksissa ja omaa paremman ylläpidettävän kääntymis-
ja nousukyvyn. Suuren siipikuormituksen omaava kone joutuu käyttämään
suurempia kohtauskulmia tuottaakseen saman määrän nostetta
nousua tai kaartoa varten ja menettää siksi nopeammin energiaa
näissä tilanteissa. Tätä voidaan kuitenkin kompensoida
esimerkiksi suuremmalla teho/paino -suhteella. Suuren siipikuormituksen
omaava kone saattaa kuitenkin kyetä hetkellisesti tiukempiin kaartoihin
suurissa nopeuksissa.
Myös pienellä siipikuormituksella on haittansa. Hyvin pieni
siipikuormitus tekee koneesta herkän turbulenssille ja tästä
syystä rynnäkkökoneissa suositaan suurempaa siipikuormitusta,
mikä takaa tasaisemman kyydin lennettäessä matalalla ja
suurella nopeudella. Pieni siipikuormitus yhdistyy yleensä myös
pienempään huippunopeuteen, sekä heikompaan kiihtyvyyteen
suoraan lennettäessä.
Joissakin konetyypeissä siipipinta-ala ei ole aivan yksinkertaisesti
laskettavissa. Myös koneen runko voidaan muotoilla nostetta tuottavaksi.
F-14 Tomcat on hyvä esimerkki konetyypistä, jonka leveä
runko on kuin osa siipeä.
Monissa hävittäjissä käytetään deltasiipeä,
mikä on ilmanvastukseltaan hyvä ratkaisu nopeaa lentoa ajatellen.
Hidaslento-ominaisuuksia ajatellen hyvin viisto- tai deltasiipi ei ole
paras mahdollinen. Tästä syystä joissakin konetyypeissä
käytetään muuttuvageometrista "swing-wing" -siipeä.
Näissä koneissa siivet pidetään hitaissa nopeuksissa
levällään. Tästä on apua esimerkiksi noustaessa
ilmaan suurella kuormalla, laskeuduttaessa tai vaikkapa lennettäessä
BARCAP-tehtävää hitaasti polttoainetta säästellen.
Nopeaa lentoa varten siivet käännetään sitten takaviistoon
ilmanvastuksen pienentämiseksi. Siipien kulmaa muuttamalla voidaan
itse asiassa säätää myös siipien kohtauskulmaa
kuhunkin lentotilaan sopivaksi.
Vastaavia siiven ominaisuuksiin vaikuttavia säätöjä
voidaan tehdä myös muuttamalla siiven profiilia lennon aikana
erilaisin ohjainpinnoin, kuten solaksin. Kaikki tällaiset ratkaisut
lisäävät kuitenkin monimutkaisuutta lentokoneen rakenteeseen,
mikä ei välttämättä ole hyvä asia koneen
vaurionkestävyyden ja huollettavuuden kannalta. Samaten kaikki laitteet
vievät tilaa, joka voitaisiin muuten käyttää esimerkiksi
polttoainekapasiteetin kasvattamiseen.
Moottorit ja työntövoima
Lentokoneen moottorissa ei käytännössä voi olla liikaa
työntövoimaa niin kauan kuin koneen rakenteet kestävät
sen. Moottoreiden työntövoima riippuu kuitenkin monen muun asian
tavoin koneen lentotilasta. Suuret moottorit tarjoavat paljon työntövoimaa,
mutta ne myös kuluttavat paljon polttoainetta. Polttoainekapasiteetin
ollessa rajallinen, joudutaan tässäkin asiassa tekemään
kompromissi. Tietysti myös koneen rungon koko asettaa rajansa suurimmalle
mahdolliselle moottorikoolle.
Suihkumoottorin ilmanoton rakenne on yksi asia, jolla on paljon vaikutusta
moottorin antamaan työntövoimaan eri tilanteissa. Suuren huippunopeuden
omaavissa koneissa käytetäänkin yleensä jollakin tavalla
säädettävää moottorin ilmanottoa. Tämäkin
on jälleen asia, mikä tuo monimutkaisuutta, painoa ja vie tilaa.
Suomen ilmavoimienkin käyttämä F-18 Hornet on esimerkki
konetyypistä, jossa moottorin ilmanottorakenne on yksinkertainen.
Säätyvän ilmanoton käytöllä koneen huippunopeutta
oltaisiin todennäköisesti voitu nostaa, mutta monimutkaisemman
rakenteen haitat katsottiin hyötyjä suuremmiksi.
Stabiilisuus eli vakaus
Suunnittelemalla lentokone aerodynaamisesti epävakaaksi, siitä
saadaan vakaata konetta ketterämpi, mutta sen ohjaaminen ilman tietokoneen
apua on mahdotonta. Tämä ei tietenkään ole hyvä
asia taistelunkestävyyden kannalta, sillä vähäisilläkin
vaurioilla voi olla kohtalokkaita vaikutuksia ennestäänkin epästabiilin
koneen lento-ominaisuuksiin. Esimerkiksi ohjaustietokoneen vikaantuessa
kesken lennon koko kone saatetaan menettää.
Häiveominaisuudet (stealth)
Häiveominaisuuksista ei koskaan ole haittaa sotilaskoneelle ja tutkapinta-alaa
on pyritty minimoimaan jo vuosikymmeniä. Koneen aerodynaamiset ominaisuudet
ja häiveominaisuudet on kuitenkin rungon muotoilussa vaikeaa sovittaa
yhteen. Stealth-koneen runko pyritään muotoilemaan niin, että
siihen osuvat tutkasäteet eivät heijastuisi takaisin tulosuuntaansa.
Tämä ei todellakaan helpota aerodynaamista suunnittelua, mikä
on aivan tarpeeksi vaikeaa ilman tällaisia rajoituksiakin.
Muita keinoja stealth-ominaisuuksien saavuttamiseen ovat tutkasäteitä
läpäisevien tai absorboivien materiaalien ja rakenteiden käyttö,
sekä lämpösäteilylähteiden mahdollisimman hyvä
peittäminen. Tutkasäteilyä absorboivat pinnoitteet pyritään
tekemään sen paksuisiksi, että pinnoitteesta ja sen peittämästä
materiaalista heijastuvat säteet kumoavat toisensa. Käytettävät
materiaalit saattavat asettaa rajoituksia koneen suorituskyvylle vahvuutensa,
lämmönsietonsa tms. ominaisuuksiensa vuoksi. Erikoismateriaalit
ovat kalliita ja sekä häivekoneiden valmistus- että ylläpitokulut
ovatkin suuret. Tästä syystä muilla kuin USA:lla ei ainakaan
toistaiseksi ole varaa varsinaisten stealth-koneiden operointiin.
Miksi ylistät jenkkejä (yms. poliittiset kysymykset)?
On mielestäni uskomatonta, että tämäkin pitää
laittaa UKK:hon, mutta jotkut ihmiset tuntuvat olevan allergisia kaikelle
amerikkalaiselle ja syyttävät minua aina silloin tällöin
jenkkien ihannoinnista - osuen ilmakiväärillään vähintään
puolisen kilometriä harhaan. Jos sivujeni sisältö tuntuu
amerikkalaispainotteiselta, se johtunee siitä, että USA on suuri
maa, jolla on suuret asevoimat, paljon lentokoneita ja väkivaltainen
historia. Lisäksi sotilasilmailun saralla tarjolla olevat lähteet
ovat varsin usein amerikkalaisia. Myös amerikkalaisten käymistä
ilmasodista on ehdottomasti avoimimmin tietoa saatavilla.
Toivonkin, ettei minun enää tarvitse väitellä kenenkään
kanssa siitä, oliko vietnamin sota oikeutettu tms. poliittisista kysymyksistä.
Olen muodostanut omat käsitykseni eri konflikteista lukemalla riittävän
määrän sotahistoriaa, joten jos joku haluaa mielipiteisiini
vaikuttaa, hänen on syytä perustella näkemyksensä tunteiden
sijaan faktoin - mielummin lähteiden kera.
Sivujeni on kuitenkin tarkoitus käsitellä ilmasodan tekniikkaa,
taktiikkaa ja historiaa. Poliittisia kysymyksiä ei historiaosuuksissa
tietenkään voi täysin sivuuttaa, mutta olen pyrkinyt siihen,
etten ottaisi kantaa puoleen tai toiseen. Sotilaat eivät yleensä
sotia aloita, vaan pyrkivät hoitamaan poliitikkojen aloittaman aseellisen
konfliktin parhaalla mahdollisella tavalla.
Sotilaan tehtävä ei suinkaan ole kuolla maansa puolesta, vaan
laittaa vihollinen kuolemaan omansa puolesta. Edellinen on tietysti kärjistettyä,
eihän kaikkien vihollisten tappaminen läheskään aina
ole sodan tarkoitus. Sotilasoperaatioita tutkiessaan on kuitenkin syytä
pitää mielessä, että sodassa reilu peli on tuntematon
käsite ja mikäli rajoituksia ei aseteta, (hyvin johdetut) asevoimat
pyrkivät suorittamaan niille annetun tehtävän mahdollisimman
pienin tappioin omalle puolelle.
Miksi täällä ei ole konetta X?
En ole ehtinyt kirjoittaa siitä. Suihkukoneita tulee sitä mukaa
kun ehdin niistä kirjoitella, mutta toistaiseksi en voi luvata muuta.
Minua on pyydetty kirjoittamaan ainakin toisen maailmansodan potkurikoneista,
taisteluhelikoptereista, ELSO-koneista, ohjuksista, ilmatankkauskoneista
jne. Kaikki ovat kiinnostavia aiheita, eivätkä minulle täysin
vieraita, mutta aikani ei kerta kaikkiaan riitä kaikesta kirjoittamiseen.
Johonkin on raja vedettävä. Kannattaa siis etsiä tietoa
muualta.
Mistä löytäisin tietoa kohteesta Z?
Kirjoista (kirjastosta, kirjakaupoista), lehtiartikkeleista ja yleensä
helpoimmin netistä HA-KU-KO-NEEL-LA!
Ei minunkaan bookmarkistani läheskään kaikkea ilmailuun
liittyvää löydy, joten kannattaa ensimmäiseksi kokeilla
muutamaa hyvää hakukonetta useammalla eri hakusanavariaatiolla.
Niin minäkin teen ja 98 prosenttiin minulle esitetyistä kysymyksistä
löytyy vastaus alle kahden minuutin.
Miksi linkit eivät toimi?
Nettisivujen ylläpidossa tuo linkkien toimivuuden tarkastaminen ja
korjaaminen on yksi suurimmista töistä. On se kumma, että
webmasterit haluavat muutella sivujensa osoitteita tai hakemistorakenteita
kolmen kuukauden välein. Eiväthän siinä pysy mukana
hakurobotitkaan. En ole siis kovin aktiivisesti yrittänytkään
ylläpitää linkkejä, sillä osaahan jokainen surffaaja
hakukoneita käyttää - kai? Jos linkki on rikki, voi siis
yrittää muutella linkin url:ia tai hakea uusia sivuja herra hakukoneella.
Saanko käyttää sivujesi kuvia?
Minun ottamiani kuvia saa käyttää sillä ehdolla, että
mainitsee lähteen - mieluiten linkin kanssa. Minun ottamiani ovat
ne kuvat, joiden kohdalla tai kuvassa ei ole muuta mainittu. Muiden ottamiin
kuviin en tietenkään voi julkaisuoikeuksia antaa, vaan siinä
tapauksessa pitää ottaa yhteyttä suoraan kuvan ottajaan.
Miksi kaikista koneista ei ole kuvia?
Valitettavasti itselläni ei ole ollut mahdollisuutta kuvata kovin
montaa eri konetta, eli ongelmana ovat tekijänoikeudet. Olen korvaukseksi
tästä puutteesta pyrkinyt lisäämään linkkejä
sivuille, joilta kuvia ja lontoonkielistä lisätietoa löytyy.
Kuvia lisäillään pikkuhiljaa, mutta kaikista esittelemistäni
koneista on melko mahdotonta löytää vapaasti käytettäviä
fotoja. Jos sinulla siis on itse otettuja kuvia sivuilla esiintyvistä
linnuista, ota ihmeessä yhteyttä niin neuvotellaan niiden esillelaitosta.
Tuleeko tänne potkurikoneita? Tämä
kysymys on samaa sarjaa kuin: "Miksi täälle ei ole konetta X?"
Eli vastaus on: "Tuskinpa tulee." Tai jos tulee niin ei vielä vuosiin.
Sama pätee helikoptereihin, rahtikoneisiin, lennokeihin, lepakoihin,
ufoihin ja päättömiin kanoihin. Sivujen nimi on "Hävittäjäsivut"
ja ainakin toistaiseksi ne käsittelevät pääasiassa hävittäjiä.
Miksi sivujen osoite on niin vaikea?
Eipäs ole. Se on ihan helppo. Nämä sivute eivät tuota
tekijälleen mitään, enkä ole viitsinyt sijoittaa omaan
domain-nimeen.
Millaisia lähteitä käytät?
Lähteistä tärkein lienee tuo Internet ja kirjastossa tulee
silloin tällöin vierailtua, mutta on tuota ilmailualan kirjallisuutta
jonkin verran omaankin hyllyyn kertynyt. Jos jokin seuraavista opuksista
tuntuu kiinnostavalta, sitä voi etsiä alkuun vaikka Aviation
Shopista tai Amazonista. Myös
suurista kirjakaupoista löytyy tätä nykyä jonkin verran
ilmailualan opuksia, joskin suomenkieliset teokset ovat harvinaisempia.
Tässä tämä lista minun omistamistani ilmailua, sotilasilmailua
tai sotahistoriaa käsittelevistä teoksista:
Tiedot seuraavassa järjestyksessä:
Kirjan nimi
Kirjailija / toimittaja
Kustantaja
Aircraft versus aircraft
Norman Franks
Chivalry press
Air war in the Persian Gulf
Williamson Murray
The nautical & aviation publishing company of America
Air war South Atlantic
Jeffrey Ethell & Alfred Price
Sidgwick and Jackson Limited
...And kill MiGs: Air to air combat from Vietnam to the Gulf war
(third edition)
Lou Drendel
squadron/signal publications
Attack and interceptor jets
Michael Sharpe
Dempsey-Parr
Centaur flights
Richard D. Spalding
Ivy Books
Carrier Combat
David Wragg
Budding Books
Clashes: Air combat over North Vietnam 1965-1972
Marshall L. Michel III
Naval Institute Press
Every man a tiger
Tom Clancy with General Chuck Horner (ret.)
Pan Books
Fighter combat in the jet age (Jane's air war 1)
David C. Isby
Harper Collins Publishers
Fighter combat: Tactics and maneuvering
Robert L. Shaw
Naval Institute Press
Fighters at war: The story of air-to-air combat
Mike Spick
Greenhill Books
Gulf air war debrief: Described by the pilots that fought
Stan Morse
World air power journal
Ilmatorjuntamiehen ilma-asekuvasto
Petteri Lalu
Ilmatorjuntaupseeriyhdistys
Israeli fighter aces: The definitive history
Peter B. Mersky
Specialty press
Israel's best defence
Eliezer "Cheetah" Cohen
Orion Books
Officers in flight suits: The story of American Air Force fighter
pilots in the Korean war
John Darrell Sherwood
New York university press
Sea Harrier over the Falklands
Nigel "Sharkey" Ward
Cassell military paperbacks
SR-71 Revealed: The inside story
Richard H. Graham
MBI publishing company
Stick and rudder: An explanation of the art of flying
Wolfgang Langewiesche
McGraw Hill
Stuka-lentäjä
Hans-Ulrich Rudel
Koala-Kustannus
The aerospace encyclopedia of air warfare (volume two: 1945 to the
present)
Chris Bishop
World air power journal
The battle for the Falklands
Max Hastings & Simon Jenkins
W. W. Norton & Company
The mammoth book of fighter pilots
Jon E. Lewis
Robinson
The new illustrated encyclopedia of aircraft
David Mondey (updated by Michael Taylor)
Greenwich Editions
The war of atonement: The inside story of the Yom Kippur war, 1973
Chaim Herzog
Greenhill Books
Tutkatekniikka
Olli Klemola & Arto Lehto
Otatieto
Twentieth century war machines: Air
Christopher Chant
Chancellor Press
US Air Force: Air power directory
David Donald
World air power journal
War in the air
Stephen Coonts
Pocket Books
Warthog: Flying the A-10 in the Gulf war
William L. Smallwood
Brassey's
Videohyllystä puolestaan löytyvät nämä, joskaan
videon informaatiosisältö ei koskaan ole lähellekään
sama kuin hyvän kirjan:
Air combat II: MiG vs. America (45 min, NTSC)
Unapix entertainment (U.S.News&World report)
Airstrike! vol 2: Air to air combat (58 min)
DD Video
Air war: Battles of WWII (102 min)
DD Video
Battlefield: Taistelu Afrikasta (116 min)
PolyGram Video
Battlefield: Taistelu Atlannista (116 min)
PolyGram Video
Battlefield: Taistelu Berliinistä (116 min)
PolyGram Video
Battlefield: Taistelu Britanniasta (116 min)
PolyGram Video
Battlefield: Taistelu Italiasta (116 min)
PolyGram Video
Battlefield: Taistelu Leytestä (116 min)
PolyGram Video
Battlefield: Taistelu Midwaystä (116 min)
PolyGram Video
Battlefield: Taistelu Normandiasta (116 min)
PolyGram Video
Battlefield: Taistelu Pohjois-Afrikasta (116 min)
PolyGram Video
Battlefield: Taistelu Ranskasta (116 min)
PolyGram Video
Battlefield: Taistelu Reinistä (116 min)
PolyGram Video
Battlefield: Taistelu Stalingradista (116 min)
PolyGram Video
Battlefield: Taistelu Venäjästä (116 min)
PolyGram Video
Fly low, hit hard (60 min)
Kanal 10
The War File: Battle of Britain, Englannin ilmasota (60 min)
Sesam video
The War File: Kamikaze (55 min)
Sesam video
The War File: Luftwaffen historia (57 min)
Sesam video
The War File: Vietnam, taisteluhelikopterit sodassa (53 min)
Sesam video
[Takaisin pääsivulle] [Takaisin
infoon]
|
