Top Gun -elokuvasta tuttu Tomcat on Yhdysvaltain laivaston pääasiallinen
ilmaherruus- ja monikäyttöhävittäjä, joskin sitä
ollaan pikkuhiljaa korvaamassa F-18 Horneteilla. Alunperin pelkäksi
hävittäjäksi suunniteltua kaksipaikkaista konetta on hiljattain
alettu käyttää myös rynnäkkökoneena. Siihen
on lisätty LANTIRN (Low Altitude Navigation/Targeting InfraRed for
Night), mikä mahdollistaa tarkan rynnäköinnin myös
öisin. Tämä kone on nopea, mutta hävittäjäksi
kooltaan suuri. Sen moottorit sijaitsevat kaukana toisistaan, mikä
lisää sen rungon kokoa entisestään mahdollistaen suuren
polttoainekapasiteetin. Tyyppiä on kritisoitu kalliiksi ja paljon
huoltoa vaativaksi. Koneessa käytetään ns "Swing-wing" -tekniikkaa
ja siivet käännetään automaattisesti sopivaan asentoon
senhetkistä lentotilaa ajatellen. Kun siivet ovat 'levällään'
(alle 57º kulmassa), koneen kallistamiseen käytetään
kaikkia ohjainpintoja, mutta suuremmilla kulmilla (nopeassa lennossa) kallistamiseen
käytetään ainoastaan pystön vaakasuoria ohjainpintoja.
Mottorien ilmanottoaukot ovat viistot riittävän ilmansaannin
turvaamiseksi myös suurilla kohtauskulmilla. Ilmanotoissa on kaksi
automaattisesti säätyvää ramppia ja siipien yläpinnalla
vuotoaukot ylimääräisen tuloilman poistoa varten. Tällaisen
rampin avulla moottorin toimintaa voidaan säätää optimaaliseksi
eri nopeuksissa. Koneen lempinimi Tomcat on saanut alkunsa Vara-Amiraali
Thomas F. Connolly:n mukaan (Tom's Cat). Connolly oli tärkeä
tekijä hylättäessä liian suuri, painava ja lento-ominaisuuksiltaan
tukialuskäyttöön sopimaton F-111B ja päätettiin
Tomcatin suunnittelusta tukialusten ilmaherruushävittäjäksi.
Väitetään että hän pysäytti tehokkaasti uransa
etenemisen haukkuessaan kogressin kuultavana ollessaan F-111B -koneen.
Alkuperäisessä A-versiossa oli moottoreina epäluotettava,
epätaloudellinen ja alitehoinen Pratt & Whitney TF30-P-414A, joka
katsotaan syypääksi 28%:iin kaikista Tomcatin onnettomuuksista.
Se korvattiin A+(/B) versiosta eteenpäin tehokkaammalla General Electric
F110-GE-400 mallilla. D-versiossa alkuperäinen AWG-9 tutka korvattiin
elektroniikaltaan älykkäämmällä APG-71 -tutkalla.
Tomcat on osallistunut taistelutoimiin joitakin kertoja. Ensimmäiset
pudotukset tehtiin Elokuussa 1981 jolloin toinen kahdesta Libyalaisesta
Su-22 -koneesta laukaisi ohjuksen kohtisuoraan lähestyvää
Tomcat -paria kohti. Ohjus ei osunut ja Amerikkalaiset Tomcatit pudottivat
molemmat Su-22 -koneet Sidewinder-ohjuksilla. 4.1.1989 Tomcat-pari ampui
Välimerellä alas kaksi lähestyvää Libyalaista
MiG:iä. Persianlahden ainoa Tomcatin osalle kirjattu ilmavoitto oli
Mi-8 Hip helikopteri, joka pudotettiin Sidewinder -ohjuksella 8.12.1990.
Syy vähäisiin taistelukosketuksiin oli lähinnä Irakilaislentäjien
pelko Tomcatin pitkän kantaman Phoenix-ohjusjärjestelmää
kohtaan. Aina kun Tomcat kohdisti tutkansa Irakilaiskoneeseen, kohde kääntyi
karkuun.
Valmistaja: Northrop Grumman
Miehistö: 2
Ensilento: 1970
Moottori / työntövoima: 2 * General Electric F110-GE-400
/ 25060 kg (12730 kg ilman jälkipolttoa)
Siipien kärkiväli: 19,56 m (20º) / 11,63 m (68º)
Pituus: 19,10 m
Korkeus: 4,88 m
Paino (tyhjä/max. lentoonlähtö): 18,036 kg /
33,724 kg
Lakikorkeus: 16800 m
Nopeus: 2,500 km/h (Mach 2,38; merenpinnan tasolla Mach 1,2)
Toimintamatka: 3,220 km
Aseistus:
M61A1 Vulcan 20 mm tykki (6000 laukausta minuutissa). AIM-7M Sparrow
III, AIM-9L/M Sidewinder, AIM-54A/C/C+ Phoenix, TARPS (Tactical Airborne
Reconnaissance Pod System), LANTIRN (Low Altitude Navigation and Targeting
Infrared for Night System), lisäpolttoainesäiliöitä,
rypäle- ja perinteisiä pommeja ja laserohjattuja pommeja.
Kuvia:
Lisätietoja:
