F-16 Fighting Falcon
Useimmat amerikkalaiset suihkuhävittäjät oli kylmän
sodan aikana suuniteltu lähinnä torjumaan neuvostoliittolaisia
ydinpommittajia. Tällaisissa koneissa tarvittiin suurta nopeutta ja
pitkää toimintasädettä, mikä oli johtanut siihen,
että koneet olivat kasvaneet kooltaan varsin suuriksi. Pentagonissa
oli kuitenkin ihmisiä, jotka kritisoivat tätä kehitystä
ja vaativat ilmavoimille hyvää kaartotaisteluhävittäjää.
Ryhmää kutsuttiin usein nimellä "Fighter Mafia". Vaikeuksien
jälkeen ryhmä sai tahtonsa läpi ja järjestettiin kilpailu
pienen, ja halvan, mutta erinomaiset kaartotaisteluominaisuudet omaavan
koneen suunnittelusta. Tässä kilpailussa Falcon löi Northropin
prototyypin YF-17, joka kehittyi myöhemmin F/A-18 Hornetiksi. Kun
Falconin ominaisuuksia esiteltiin, sitä vastaan laitettiin F-4 Phantom
II. Raskas Phantom ei pärjännyt kaartotaistelussa alkuunkaan
ja kun se joutui polttoaineen loppumisen vuoksi palaamaan kentälle,
ilmaan laitettiin toinen samanlainen kone. Kun toinen Phantom joutui tappioiden
sarjan jälkeen palaamaan kentälle kuivin tankein, Falconissa
oli vielä reilusti polttoainetta jäljellä. Falcon oli näyttänyt
kyntensä myös epäilijöille. F-16 on alunperin General
Dynamicsin suunnittelema kone, mutta sen tuotanto siirtyi Lockheed Martinille
kun General Dynamics meni konkurssiin. Kone on pienikokoinen, siinä
on sama moottori kuin F-15 Eaglessa, mutta yksi kahden sijasta. Kuplamaisesta
ohjaamosta on erinomainen näkyvyys ja koneen avioniikka on huippuluokkaa.
Kone kestää jopa 9 G:n kiihtyvyyksiä ja sitä kyetään
käyttämään sekä ilmataisteluun että rynnäköintiin.
Jotkut pilotit ovat kritisoineet ohjaussauvan sijoitusta. Se ei näet
ole perinteisellä tavalla ohjaajan jalkojen välissä, vaan
lentäjän oikealla puolella. Tyypillisesti hävittäjissä
lentäjän istuin on noin 13 asteen kulmassa, mutta Falconissa
jakkara on kallistettu 30 astetta taaksepäin. Näin lentäjä
kestää paremmin tiukkojen kaartojen G-voimia. Yksi- ja kaksipaikkaiset
C ja D -versiot eroavat alkuperäisistä vastineistaan (A ja B)
monikäyttöistä (MFD, Multi Function Display) näyttötekniikkaa
käyttävän uudistetun ohjaamonsa puolesta. Persianlahden
sodassa tällä konetyypillä lennettiin eniten taistelutehtäviä
ja kone on osallistunut taistelutoimiin myös mm. entisessä Jugoslaviassa.
Konetyyppiä on myyty hyvin moneen maahan, mm. Belgiaan, Tanskaan,
Alankomaihin, Norjaan, Israeliin, Egyptiin, Koreaan, Pakistaniin, Turkkiin,
Kreikkaan...
Valmistaja: Lockheed Martin
Miehistö: 1 / 2
Ensilento: 1974
Moottori / työntövoima: Pratt & Whitney F100-200,
-220, -220e, -229 tai General Electric F110-100, -110, -129 / 12150 kg
(C ja D -versiot))
Siipien kärkiväli: 9,45 m
Pituus: 15,03 m
Korkeus: 5,09 m
Paino (tyhjä/max. lentoonlähtö): 6613 kg / 16,875
kg
Lakikorkeus: yli 15000 m
Nopeus: korkealla 2124 km/h (Mach 2), merenpinnan tasolla 1472
km/h (Mach 1,2)
Toimintamatka: yli 3200 km
Aseistus:
M61A1 Vulcan 20 mm kuusipiippuinen gatling-tykki, johon 515 ammusta.
Lisäksi yli 9000 kg erilaisia ohjuksia, pommeja, lisäsäiliöitä,
elektroniikkaa jne.
Kuvia:
Lisätietoja:
[Takaisin USA:n Sotilaskoneisiin] [Takaisin
Hallen Hävittäjäsivulle]