F-80 Shooting Star
F-80 Shooting Star (alkuperäiseltä tyyppinumeroltaan P-80)
oli ensimmäinen USA:n ilmavoimien palveluskäyttöön
tullut suihkuhävittäjä. Ensimmäinen prototyyppi lensi
ensilentonsa 9.1.1944 ja maaliskuussa 1945 kaksi konetta toimitettiin Italiaan
operatiivisia kokeita varten. Ainoat näillä koneilla tehdyt "taistelulennot"
olivat päivällä suoritettuja tiedustelulentoja, eikä
tyyppi ehtinyt laajempaan käyttöön toisen maailmansodan
aikana. Sensijaan Korean sodan puhjetessa kesällä 1950 se oli
Yhdysvaltain pääasiallinen hävittäjä. F-80C -koneet
suojasivat B-29 -pommikoneita ja suorittivat rynnäköintiä.
Ensimmäiset ilmapudotukset tapahtuivat 27.6.1950 kun F-80 -koneet
pudottivat neljä Pohjois-Korealaista Ilyushin Il-10 pommikonetta.
7.11.1950 käytiin Yalu-joen (MiG Alley) yllä historian ensimmäinen
suihkukone vs. suihkukone -ilmataistelu, jossa pudotettiin yksi MiG-15.
Suorasiipinen F-80 Shooting Star oli kuitenkin suorituskyvyltään
huomattavasti MiG-15:ta huonompi ja se korvattiin heti kun mahdollista
hävittäjäkäytössä uudenaikaisemmalla F-86
Sabrella. Konetyypistä kehittyi myös hyvin laajalti käytetty
koulukone T-33. Jopa 90% länsimaisista hävittäjälentäjistä
sai 50- ja 60-luvuilla suihkukonekoulutuksensa tällä konetyypillä.
Tiedot versiosta F-80C
Valmistaja: Lockheed
Miehistö: 1
Ensilento: 1944
Moottori / työntövoima: Allison J33-A-23 / 2086 kg
Siipien kärkiväli: 11,85 m
Pituus: 10,51 m
Korkeus: 3,45 m
Paino (tyhjä/max. lentoonlähtö): 3819 kg / 7646
kg
Lakikorkeus: 13030 m
Nopeus: 933 km/h (2133 m korkeudessa)
Toimintamatka: 2220 km
Aseistus:
6 kpl 12,7 mm konekivääreitä ja noin tonni muuta aseistusta.
Lisätietoja:
[Takaisin USA:n Sotilaskoneisiin] [Takaisin
Hallen Hävittäjäsivulle]