F9F Panther / Cougar

F9F oli ensimmäinen Grummanin valmistama suihkukone. Se oli myös ensimmäinen Yhdysvaltain laivaston kone, jolla pudotettiin MiG-15 korean sodassa. Ensimmäinen tuotantoversio oli F9F-2 Panther, jossa oli USA:ssa lisenssillä valmistettu Rolls Royce Nene -moottori. Koska Taylor Turbine Corporation ei saanut Nene -moottoreiden tuotantoa käyntiin riittävän nopeasti, tämän mallin kanssa rinnakkain valmistettiin versiota F9F-3, joka oli varustettu hieman heikompitehoisella Allison J33 -moottorilla. Ensimmäinen F9F-2:n tuotantokone lensi ensilentonsa Elokuussa 1949. Prototyypeistä poiketen tuotantokoneissa oli Martin-Baker -heittoistuin ja neljä 20-millistä tykkiä joissa kussakin 190 ammusta. Pratt&Whitney osti Rolls Royce Nene -mottorin lisenssin Taylor Turbine Companyltä ja moottorin toimitukset alkoivat tämän suuremman yhtön toimesta pelata. Versio F9F-4 ja -5 erosivat aikaisemmista versioista siten, että runkoa oli pidennetty 19,5 tuumaa polttoainetankkien kasvattamiseksi. F9F-4:ssä oli paranneltu Allison J33-A-16 -moottori, joka kuitenkin osoittautui palveluskäytössä epäluotettaviksi. Niinpä useisiin toimitettuihin koneisiin vaihdettiin J48-P-6A (P&W:n lisenssillä valmistama Rolls Royce Tay), jolloin koneet muuttuivat käytännössä malliksi F9F-5. USA:n Laivaston taitolentoryhmä Blue Angels käytti tätä konetyyppiä jonkin aikaa. Ensimmäiset F9F-5 koneet osallistuivat Korean sotaan lokakuussa 1952 toimien tukialus Oriskanyltä ja toimivat lähinnä rynnäkkökoneena. Jo aikaisemmin suunniteltu viistosiipinen malli F9F-6 Cougar kehitettiin vastukseksi MiG-15:lle, joka käytti myös modifioitua Rolls Royce Nene -moottoria, mutta oli yli 150 km/h nopeampi kuin Panther. Cougar oli pääosin sama kone kuin Panther, mutta sen siivet oli käännetty 35 asteen kulmaan takaviistoon. Siivekkeiden kokoa kasvatettiin kompensoimaan viistojen siipien tuomia huonompia hidaslento-ominasuuksia. Vanhemmissa versioissa olleet siivenkärkitankit jouduttiin poistamaan, eikä menetettyä polttoainekapasiteettia pystytty täysin korvaamaan uusilla ratkaisuilla. Ensimmäiset 30 F9F-6 Cougarit varustettiin J48-P-6A -moottorein, mutta loppuihin asennettiin hieman tehokkaampi J48-P-8. Versio -7 oli varustettu Allison J33-A-16 moottorilla, joka oli heikkotehoisempi ja epäluotettavampi kuin Pratt & Whitney J48. F9F-8 taas oli viimeinen konetyypistä kehitetty hävittäjäversio. Sen suunnittelussa pyrittiin pienentämään sakkausnopeutta ja parantamaan ohjailtavuutta suurilla kohtauskulmilla. Mallista kehitetiin myös F9F-8P Cougar tiedustelukone, joka oli aseistamaton ja kameroiden vuoksi täysin erilaisella nokalla varustettu. F9F-8T oli kaksipaikkainen koulukone.

Tiedot versiosta F9F-8 Cougar.

Valmistaja: Grumman
Miehistö: 1
Ensilento: 1947
Moottori / työntövoima: Pratt & Whitney J48-P-8A / 3287 kg
Siipien kärkiväli: 10,52 m
Pituus: 12,85 m
Korkeus: 3,73 m
Paino (tyhjä/max. lentoonlähtö): 5381 kg / 11230 kg
Lakikorkeus: 12800 m
Nopeus: 1041 km/h
Toimintamatka: 1945 km

Aseistus:
 

4 * 20 mm tykki, sekä 2 kuormauspistettä 500 kg:n pommeille tai lisäpolttoainetankeille.
 
Lisätietoja:
 
• Aviation Enthusiast Corner - Aircraft Locator
• Joe Baugher
• National museum of naval aviation - Cougar
• National museum of naval aviation - Panther
• American postwar aircraft