F-94 oli T-33 (F-80:stä kehitetty) edelleen kehitetty jokasään
torjuntahävittäjä, jolla korvattiin F-82 Twin Mustang. Sen
runko oli erilainen kuin Shooting Starissa, mutta siivet, pyrstö ja
laskuteline olivat samat. Kone oli ensimmäinen amerikkalainen tuotantohävittäjä,
jossa oli jälkipoltin. Koneessa oli Hughes E-1 -tutka ja elektroniikan
salaisuuksien säilyttämiseksi konetyypillä ei ensin saanut
lentää Korean sodan aikana Pohjois-Korean ilmatilassa. Kielto
kuitenkin poistettiin, koska koneita tarvittiin saattamaan B-29 -pommittajia.
A- ja B-versioissa oli moottorina Allison J33-A-33. Tammikuussa 1950 ensilentonsa
tehneeseen C-versioon (alunperin YF-97A) tehtiin merkittäviä
parannuksia, joista tärkein oli uusi tehokkaampi P&W -moottori.
C-versiossa ei ollut tykkejä, vaan se oli aseistettu ainoastaan raketein.
Siivet oli suunniteltu uudestaan ja pyrstö oli edeltäjistä
poiketen viisto. Koneesta ehdotettiin rakennettavaksi myös D-versio,
jonka piti olla yksipaikkainen hävittäjä-pommittaja. Sitä
ei kuitenkaan koskaan tehty. Starfire poistui USAF:n käytöstä
1959 mutta kansalliskaarti (USANG) käytti sitä vielä 60-luvun
alussa. Eri versioita rakennettiin yhteensä 856 kpl.
Tiedot versiosta F-94C:
Valmistaja: Lockheed
Miehistö: 2
Ensilento: 1949 (YF-94)
Moottori / työntövoima: Pratt & Whitney J48-P-5
(-3, -5A, -7) / 3970 kg
Siipien kärkiväli: 11,20 m
Pituus: 13,30 m
Korkeus: 4,47 m
Paino (tyhjä/max. lentoonlähtö): ? kg / 10896
kg
Lakikorkeus: 15300 m
Nopeus: 1030 km/h
Toimintamatka: 2050 km
Aseistus:
A ja B -versioissa 4 kpl -50 cal konekivääreitä. C-versiossa
24 Mighty Mouse -rakettia nokassa. Lisäksi siipiin kiinnitetyissä
kaseteissa voitiin kantaa toiset 24 rakettia.
Lisätietoja:
