Tämä kuuluisa vakoilukone on monien muiden erikoisten koneiden
tavoin lähtöisin Skunkworksin tehtailta. Sen pitkät suorat
siivet antavat sille purjekonemaisen ulkonäön ja lento-ominaisuudet.
Kone lentää niin korkealla, että lentäjän on käytettävä
avaruuspukumaista paineasua. Lentäjä voi nähdä maanpinnan
kaartumisen ja taivas yläpuolella ei ole sininen, vaan musta. Alkuperäinen
versio kuvasi Kuuban ohjuskriisin aikana rakenteilla olevia ohjusasemia.
Uudempi versio U-2R, joka lensi ensimmäisen kerran vuonna 1967 on
alkuperäistä suurempi (40%) ja suorituskykyisempi. Eurooppaan
tehtiin myös R-versiota vastaava malli TR-1. Uusin versio U-2S (1994)
on varustettu kevyemmällä, tehokkaammalla ja taloudellisemmalla
General Electricin moottorilla. Tämä konetyyppi tuli maailmanlaajuisesti
kuuluisaksi 1960, kun Gary Powersin ohjaama U-2 ammuttiin alas Neuvostoliiton
yläpuolella. Kaiken kaikkiaan näitä hitaita koneita on ammuttu
alas 7 kappaletta: Yksi Neuvostoliitossa, viisi Kiinassa ja Yksi Kuubassa.
Viimeinen pudotus tapahtui kuitenkin jo vuonna 1967 ja konetta on sittemmin
käytetty mm Persianlahden sodassa. Persianlahdella koneita suojattiin
tutkahakuisilla ohjuksilla, eli jos U-2 'valaistiin' tutkalla, tutkaa kohti
laukaistiin säteilylähdettä kohti hakeutuva ohjus.
Valmistaja: Lockheed Martin
Miehistö: 1
Ensilento: 1955
Moottori / työntövoima: Pratt & Whitney J75-P-13B
tai General Electric F-118-101 / 7650 kg
Siipien kärkiväli: 30,90 m
Pituus: 19,20 m
Korkeus: 4,80 m
Paino (tyhjä/max. lentoonlähtö): ? / 18000 kg
Lakikorkeus: yli 21200 m
Nopeus: Yli 760 km/h (Mach 0,58)
Toimintamatka: Yli 11250 km
Aseistus:
Tiedustelulaitteistoa kuten maahan suunnattu tutka ja kameroita.
Lisätietoja:
