XF-35

JSF eli Joint Strike Fighter on tarkoitettu edulliseksi, lähinnä ilmaiskuihin optimoiduksi hävittäjä-pommittajaksi täydentämään ilmaherruushävittäjäksi suunniteltua F-22 Raptoria. Tässä vaiheessa neljä asiakasta on esittänyt vaatimuksia tälle uudelle konetyypille: Yhdysvaltain ilmavoimat, -laivasto, -merijalkaväki ja Englannin kuninkaallnen laivasto. Koneesta on tarkoitus rakentaa kolme eri versiota: Perinteisellä tavalla nouseva ja laskeutuva (CTOL) -versio Yhdysvaltain ilmavoimille ja siitä tukialuskäyttöön modifioitu versio laivastolle, sekä lyhyeen lähtökiitoon ja pystysuoraan laskeutumiseen pystyvä versio (STOVL) merijalkaväelle sekä Royal Navylle.

JSF -vaatimukset:
Yleisiä vaatimuksia ovat tukialuspohjainen ja STOVL -versiot ja vähintään 70-90% yhteneväisyys eri versioiden välillä. Rakennettavien prototyyppien pitää osoittaa yhteneväisyys, hitaan nopeuden käsiteltävyysominaisuuksia, leijunta sekä vaihdot eteenpäinlennosta leijuntaan ja päinvastoin.
USN: "Sodan ensimmäisen päivän" hävittäjä-pommittaja tukemaan Super Horneteja (480 konetta).
USAF: Rynnäkkökone joka korvaa F-16 Falconin (sekä A-10 Thunderbolt II:n) ja tukee F-22 Raptoria (1763 konetta).
USMC: STOVL hävittäjä-pommittaja korvaamaan F/A18 ja AV-8B (480 konetta).
UK RN: Yliääninopeuteen pystyvä STOVL hävittäjä-pommittaja korvaamaan Sea Harrierin (60 konetta).

XF-35 on Lockheed Martinin ehdotus JSF-koneeksi. Se näyttää ulkoisesti kuin pienennetyltä F-22 raptorilta. Prototyyppejä rakennetaan kaksi. Ensimmäinen kone (XF-35A) on ilmavoimien versio, jolla aloitettiin koelennot 24.10.2000. Pilottina oli Lockhed Martinin JSF-pääkoelentäjä Tom Morgenfeld. Kun suuremmilla sivuvakaajilla, siiven kärjillä ja siivekkeillä varustettu tukialusversio (XF-35C) valmistuu, ensimmäinen kone muutetaan STOVL-versioksi (XF-35B). Lockheed Martinin koneessa työntövoima leijuntaa varten tuotetaan moottorin normaalin pakoaukon suihkusuuntauksella sekä ohjaamon taakse sijoitetulla "fanilla" johon otetaan käyttövoima kytkimen ja vaihteiston avulla päämoottorista. Tämä uusi tekniikka sisältää riskejä, mutta tarjoaa perinteiseen lähestymistapaan verrattuna viileämmän pakovirtauksen alaspäin kohti esim. tukialuksen kansimiehistöä. Myös leijuntaan tarvittava suuri ilmanotto saadaan järjestettyä koneen yläpuolelle avattavalla luukulla eikä tavanomaisia ilmanottoaukkoja tarvitse muotoilla kovin suuriksi, mikä tuottaisi myös suuren ilmanvastuksen vaakalennossa.

Sekä Lockheed Martinin että Boeingin konseptit käyttävät stealth-teknologiaa ja F-22 -koneessa käytetyn moottorin varianttia. Ne erottaa toisistaan helpoimmin siipien muodon ja moottorin ilmanoton perusteella. Boeingin koneessa ilmanotto on nokan alapuolella, Lockheed Martinin koneessa nokan sivuilla. Boeing käyttää kärjistä suoristettua puolideltasiipeä, Lockheed Martin kaksoisdeltasiipeä, josta samalla tavoin siiven kärjet on leikattu suoraksi ja jättöreunat ovat hieman eteenpäin viistot. Kumpikin kone käyttää voimakkaasti ulospäin kallistettuja kaksoissivuvakaajia. Prototyypeistä valitaan voittaja vuoden 2001 aikana ja valitusta tyypistä suunnitellaan ja valmistetaan kaikki kolme versiota. Uuden konetyypin tuotannon arvioidaan alkavan n. vuonna 2005 ja tulevan palveluskäyttöön vuonna 2008.

Allaolevat tiedot ovat pääosin vaatimuksia JSF -konetyypille:

Valmistaja: Lockheed Martin
Miehistö: 1
Ensilento: 18.9.2000
Moottori / työntövoima: Pratt & Whitney JSF119-611 /
Siipien kärkiväli: max. 10,8 m (VSTOL versio max. 9 m)
Pituus: max. 13,5 m
Korkeus: ? m
Paino (tyhjä/max. lentoonlähtö): n. 10000 kg / max. 22700 kg
Lakikorkeus: 12000+ m
Nopeus:  1,5+ Mach
Toimintamatka: taistelutoimintasäde min. 1100 km

Aseistus:
 

Ilmavoimien ja laivaston versiossa kiinteä tykki. JSF-vaatimuksena ilmavoimien ja merijalkaväen versioissa min. 5900 kg hyötykuorma, laivaston versiossa 7700 kg.


Lisätietoja:
 

• Code One Magazine (Lockheed Martin)
• Joint Strike Fighter
• FAS
• British Aerospace JSF
• Air Force Technology
• Naval Technology
• USAF Issues Book