Aikaisin aamulla aurinko herää,
Ankkaemo poikansa uimaan kerää.
Aidan takaa apea aasi katselee
kuinka ankat lammelle astelee.
Sekin tahtoisi tulla mukaan,
vaan ei sitä huomaa kukaan.
Siellä se katselee pitkänä kieli,
ankkojen seuraan on kovasti mieli.
Niityllä seisoo auton romu.
Sen on jo kauan peittänyt tomu.
Ei sillä kukaan enää aja.
Ankka on ainoa matkustaja.

ViimeinenHelmin aapinenSeuraava
Kuva ©Raija Hurmalainen 2008