Suomen Simulaatiopelaajat ry

KUINKA NAPOLEON KESYTETÄÄN eli IMPERIUMIN VASTAISKU
Venäjän mahdollisuudet lyödä Napoleon taistelussa


Risto Marjomaa

Empires in ArmsIn
In English

"Empires in Arms" on peli ns. Napoleonin sodista, ja oikeuttaa kyllä tähän nimitykseen. Ranskan armeija kukkoilee laudalla lähes lyömättömänä ja ratkaisevat taistelut käydään yleensä siellä, missä Napoleon milloinkin sattuu olemaan. Venäjällä on kuitenkin kaikki mahdollisuudet tulla pelin johtavaksi suurvallaksi, jos se "vain" pystyy lyömään Ranskan. Suurin este tälle tavoitteelle on yleensä se päivä, jolloin Korsikan paha poika ilmestyy horisonttiin ja haastaa Venäjän armeijan taisteluun. Kuinka tähän haasteeseen tulisi vastata?

Yleisin ratkaisu on joutua paniikkiin, kasata kaikki käytettävissä olevat joukot yhteen pinoon piittaamatta kustannuksista tai kenraalien kyvyistä, ja luottaa siihen, että vaikka turpiin tuleekin, kaatuu ehkä ranskalaisia niin paljon, että Moskova alkaa näyttää heille kovin etäiseltä. Usein tämä onkin ainoa asia, mitä tehtävissä on ja hyvällä taktiikalla saattaa todella johtaa useiden kymmenien tuhansien sammakonsyöjien nitistämiseen. Todennäköisemmin tuloksena on kuitenkin koko Venäjän armeijan tuhoutuminen muutamassa kuukaudessa, taloudellinen konkurssi, "Instability Zone" ja ikävät rauhan-ehdot. Tämä artikkeli tarkasteleekin nyt sitä vaihtoehtoa, että venäläinen armeija (ja nimenomaan venäläisen komentamana) todella pyrkii voittamaan Napoleonin avoimessa kenttätaistelussa.

Ensin on tietysti koottava se armeija, jolla tämä ihme saavutetaan. Venäjällä pelatessa ei pääse juuri valittelemaan armeijakuntien vähyyttä tai laadullista yksipuolisuutta; edes Ranskalla ei ole niin vaikuttavan näköistä nappulapinoa edessään. Ensisilmäys on kuitenkin pettävä ja vaikeudet tulevat eteen heti, kun yrittää koota tästä pinosta itselleen toimivaa armeijaa. Oletetaan, että olisi saatava kasaan noin satatuhatta miestä (vähemmällä on tuskin syytä lähteä haastamaan riitaa Napoleonin kanssa!) Kaarti on välttämättä saatava mukaan ja tykistökin olisi tarpeellinen. Kolme parasta jalkaväkeä tuovat mukanaan 50.000 miestä, joista 4.000 ratsuväkeä. Yhteensä 72.000, joista 6.000 ratsain. Tarvitaan siis vielä kolme pienempää jalkaväkeä, ja koska ratsumiehiä on niin arveluttavan vähän (kymmenentuhatta olisi tuollainen minimi mahdollisen takaa-ajon varalta), vielä yksi ratsuväki.

Kaarti, tykistö, 76.000 jalkamiestä ja 11.000 ratsumiestä ei kuulosta hullummalta, mutta kuinkas monta armeijakuntaa meillä nyt onkaan? Yhdeksän, mikä merkitsee sitä, että kenraalikuntamme on valitettavasti ymmällään. Kaksi on korkein taktinen lukema, jonka nuo poloiset voivat pinnistää näin monen armeijakunnan kanssa. Koska Napoleon tarvitsee vain kuusi armeijakuntaa saadakseen vastaavan kokoisen armeijan, olisi tulos jo lähes ennalta selvä. Miinus yksi heittoon, kun ranskalaisilla on plussaa ja parempi moraali, vie voiton käsistä melkein millä valinnalla tahansa. (Ei tosin aivan väistämättä. Edellisessä pelissämme Benningsen löi kaikkien yllätykseksi Korsikan ylpeyden ylivoimaisen armeijan tuolla maanmainiolla Defendillä. Tämä oli kuitenkin ainoa taistelu, josta Napoleon poistui lyötynä koko pelin aikana, enkä suosittelisi yrittämään samaa.)

Kahdeksan on siis ikävä kyllä se yläraja, jolla venäläisen armeijakuntien määrän on liikuttava. Tällöin sekä Kutusov että Bagration yltävät kolmoseen, mikä pelastaa miinuksilta. Minkä armeijakunnan siis jättää pois? Yhden pienen jalkaväen uhraaminen ei varmaankaan tunnu kovin pahalta, mutta voi koitua itse asiassa kohtalokkaaksi. 140.000 ranskalaista (kuusi armeijakuntaa ihannetapauksessa) aiheuttaa ty-kistönsä kanssa tuollaisen 20.000 miehen loven per kierros. Jos illalla havaitsetkin ihmeen tapahtuneen ja Euroopan AntiKristuksen pakenevan häntä koipiensä välissä, ei sinulla ehkä ole enää sotilaita hyödyntämään voittoasi jatkossa. Ja entäs jos häviät? Kuka jää pitämään Ranskan murhanhimoisia husaareja takaa-ajossa? Kalliilla ostettu ratsuväkesikö?

Paras ratkaisu tähän olisi ehdottomasti hankkia liittolaisia, joiden armeijakunnat eivät ole niin toivottoman pieniä. Mahdollisuuksia on kolme (unohda Turkki ja Espanja)! Iso- Britannia voi äkkipäätä kuulostaa ihanteelliselta, mutta brittien armeijakunnat ovat kuitenkin varsin pieniä, eivätkä ne voisi ottaa vastaan tappiota paljoakaan venäläisiä enempää (Wellingtonin herttua tietysti muuttaisi koko asian, mutta jää nyt tämän artikkelin ulkopuolelle.) Pelkkä parempi moraali ei vähennä omia tappiota on seikka, jonka Iso-Britannian pelaajan on syytä pitää mielessään. Yllättäen paras liittolainen onkin ehkä Preussi. Sen I armeijakunta ei ainoastaan toisi melkoista täydennystä tykinruokaan, vaan neljällätuhannella ratsumiehellä voitaisiin ehkä jättää venäläinen ratsuväkikin pois ja ottaa tilalle vielä toinenkin preussilainen jalkaväki!

Jos poliittinen puoli on kuitenkin mennyt pieleen eikä apua kuulu, on tietysti pärjättävä sillä mitä on. Tällöin on jalkaväen uhraamiselle kaksi vaihtoehtoa: jättää pois ratsuväkeä tai tykistö (kaarti on liian tärkeä uhrattavaksi ja lisäksi turhan iso 12.000 miehellään). Ensimmäisessä vaihtoehdossa ei koituisi juuri riskejä (ratsuväkiylivoimahan ei Napoleonia enää entisestään paranna), mutta heikentää tietysti moraalia ja mahdollista takaa-ajoa. Jos tarkoituksena on todella Napoleonin lyöminen, on tykistön jättäminen vilttiketjuun ehkä perustelluinta. Moraali ei kärsi, eikä tykistö koskaan ratkaise taistelua, ellei vastapuoli tuhoudu täydellisesti, mikä ei tämänkokoisten armeijoiden kesken tule tietysti kysymykseenkään.

Näin olisi kasassa armeija, jossa olisi kuusi jalkaväkeä, kaarti ja yksi ratsuväki (10.000 kaartia, 76.000 jalkaväkeä ja 11.000 ratsuväkeä; yhteensä siis 97.000 miestä). Kuka sitä johtaisi? Vain kaksi venäläistä voi johtaa tämän kokoista armeijaa ja säilyttää taktisen kolmosensa: Bagration ja Kutusov. Jälkimmäinen on näistä kahdesta hieman parempi, mutta ei ratkaisevasti, sillä strategisilla arvoilla ei ehkä ole merkitystä taistelun kululle.

Nyt on vain kysyttävä, mihin tämä armeija tulee sijoittaa odottamaan Ranskan keisaria. ÄLÄ HYÖKKÄÄ ITSE! Napoleon on aivan liian varma voittaja puolustajan Out-flankilla ja saa tällöin usein vielä siirtää jatkossa kahdesti peräkkäin, mikä tuhoaa sinut miltei varmasti ilman, että voit sille mitään. Paikan täytyy olla tietysti sellainen, että korsikalainen ei voi marssia Moskovaan ohitsesi, mutta lisäksi on mahdolliset maastoedut otettava huomioon. Vuoristo on tässä suhteessa tietysti ihanteellinen, joki edullinen ja metsä miltei ehdoton minimivaatimus. Suot on parasta unohtaa, sillä moraalitappioiden kasvaminen auttaa vain ranskalaisia. Lisäksi ruudussa on hyvä olla huoltovarikko, jolla 10.000 miehen varuskunta. Nämä sotilaathan saavat osallistua taisteluun ilman, että kenraalisi kyvyt siitä kärsivät ja nostavat miesmäärääsi huomattavasti puhumattakaan siitä, että huoltosi helpottuu.

Kun kaikki on valmista ja "Napo" mennyt "ansaan", on aika päättää, millä taktiikalla tämä suurvoitto nyt sitten tuodaan kotiin. Tässä valinnassa piilee koko yrityksen suurin heikkous. Vaikka olisit tehnyt kaikkesi saadaksesi ihanteelliset olosuhteet, on todennäköisyys vieläkin sen puolella, että ranskalaisten tehtäväksi jää haudata ruumiit. Vaihtoehtoja on oikeastaan kolme. Defend ja Cordon ovat kumpikin hyviä ja lupaavat ainakin eloonjäämistä, jos sodanjumalat eivät ole myötä. Niissä on kuitenkin yksi ongelma; kumpikaan ei takaa voittoa, jos Ranska valitsee Proben. Defendkin todennäköisesti siirtäisi ratkaisun vain toiseen päivään. Täten on myös otettava Escalated Counter-attack mukaan. Outflank on liian epävarma ja pelkkä Counterattack on turha riski, sillä vaikka arvaisit oikein, voisi homma vieläkin mennä toiseen päivään. Tämä on kuitenkin lähes epätoivoinen riski, sillä se voi myös merkitä miltei täydellistä tuhoa. Toisaalta vain täydellinen valinta ja hyvät heitot voivat tuoda voiton. Muista myös maanmainio kaartisi! Se EI ole pelkkä koriste; kahden pykälän siirto moraalitappiossa merkitsee todella suurta etua, jos sitä käyttää oikealla hetkellä.

Aina on varauduttava siihen, mitä tapahtuu taistelun jälkeen. Sadallatuhannella miehellä ei vuodateta Ranskan verta kuiviin ja omat tappiot ovat joka tapauksessa suuret. Tämä merkitsee sitä, että jos ranskalaisella on reserviarmeijakuntia käsillä, on oltava varma, että ehtii siirtää omat täydennyksensä paikalle, ennenkuin Napoleon saa jälleen liikkua. Jos mahdollista, yritä ajoittaa taistelusi niin, että seuraava kuukausi tuo täydennyksiä, jotka voit vetää suoraan linjoille. Lisäksi on hyvä pitää viereisessä ruudussa huoltovarikko ja sen luona armeijakuntia. Näin voit vetäytyä suoraan täydennyksillesi, jos käy huonosti!

Mitä hyötyä Napoleonin lyömisestä sitten on? Tämä voi kuulostaa yllättävältä kysymykseltä, mutta on itse asiassa ratkaisevan tärkeä silloin, kun aikoo todella haastaa Korsikan pikkumiehen taisteluun. Tämä siksi, että tappion mahdollisuus on aina suuri ja merkitsee usein lopun alkua. Suurvoittokaan ei takaa paljon muuta kuin, että ranskalaiset hakevat pikaisesti kotoa uutta vauhtia ja iskevät ensi kerralla vielä ankarammin. Minkä lisäksi he voivat olla sen verran ikävällä tuulella, että seuraavat rauhanehdot kuulostavat jo pahemmilta. Miksi siis yrittää?

Napoleonin lyöminen on itse asiassa enemmän poliittinen kuin sotilaallinen voitto: sillä voi osoittaa liittolaisilleen, että eihän tässä mitään hätää ole, innostaa uusia osapuolia liittymään sotaan Euroopan suurinta sortajaa vastaan ja lisäksi tietysti parantaa omaa statustaan. Samalla Ranska luisuu kohti "Instabilitia". Jos sota on tähän asti ollut tasainen ja liittolaistesi määrä näyttävä tai Ranska muuten ahdingossa, se saattaa antaa vaikutelman ratkaisutaistelusta ja järkyttää Napoleonin itsevarmuutta. Jos mitään poliittista etua ei näytä olevan saavutettavissa, on Napoleonin uhmaaminen yleensä tarpeeton riski ja vetäytyminen tai edellä mainitut "massataistelut" edullisempia. Status kärsii myös, eikä sotaa voida näillä keinoilla voittaa, mutta niin kärsii myös Ranskan armeija ja ehkä joku vielä puukottaa sitä selkään. Onhan tämä sentään "Empires in Arms"!


Kirjoitus julkaistu pelikerhomme lehdessä "Insignia Imperatoria" 2/1991



Jos olet kiinnostunut strategia- ja simulaatiopeleistä,
ota yhteys Suomen Simulaatiopelaajiin
tai kerhon puheenjohtajaan Eero Hurmalaiseen.

Pelit keskiviikkoisin alkaen klo 17.30 Liesikuja 7 A 3.kerros
Oy Finnrock Ab, VANTAA 01600 (Myyrmäki)
.
Pelikerhomme omat sivut:
Diplomacy SM 1996
Empires in Arms
Empires in Arms (English version)
Empires in Arms and Lady Fortune
Empires in Arms and Lady Fortune (English version)
Europa Universalis
EURODIPCON III 1995 Cirencester
EURODIPCON IV 1996 Oslo
FLAT TOP -Korallimeren taistelu
Keskeneräiset peliprojektit
Ligne Maginot
Ligne Maginot (English version)
Ligne Maginot (In Deutsch)
Machiavelli-turnaus 11/96
Machiavelli-turnaus 1997
Pax Britannica
Ropecon'98
Shanghai!
Suomen Simulaatiopelaajat ry

Pelejä myy mm. Fantasiapelit, Helsinki



Tiedot päivitetty 6.3.2001 Eero Hurmalainen
Takaisin Suomen Simulaatiopelaajat ry:n kotisivulle