Suomen Simulaatiopelaajat ry

EURODIPCON IV Oslossa 28.-30.6.1996


Vesa Virri

Vuonna 1996 Diplomacyn Euroopan mestaruudesta pelattiin Oslossa 28.-30. kesäkuuta. Suomella olikin tällä kertaa EM-kisoissa ennätyssuuri kuuden hengen joukkue: itseni lisäksi joukkueeseen kuuluivat Eero Hurmalainen, Tommi Vainikainen, Max Wikström, Jyrki Castren ja Kare Jantunen. Matkasta kisapaikalle voin kertoa sen verran, että itse saavuin kisoihin lentämällä Saksasta, jossa olin silloin opiskelemassa, kun taas muu Suomen joukkue matkusti paikalle ajamalla autolla Ruotsin läpi. Koko Suomen joukkue olikin sitten koossa Oslossa torstai-iltana puolenyön aikaan.

Oslo 1996

Kisoissa järjestettiin ensin sekä perjantaina että lauantaina kaksi peliä, joista kolmeen sai osallistua; Suomen joukkue päätti siten jättää lauantain aamupelin väliin. Sunnuntaina oli sitten vuorossa finaali, jossa seitsemän alkusarjan pelien parasta sijoitettiin samaan pöytään, jossa ratkaistiin Euroopanmestari sekä alkusarjan että finaalin yhteispisteiden perusteel la. Pelin säännöistä sen verran, että pelattiin vuoteen 1908 (ellei kukaan ollut saanut 18 keskusta), jonka jälkeen sai pisteitä sijoitusten ja keskusten mukaan.

I PELI - Turkki

Aargh! Ympärillä (Venäjä, Itävalta ja Italia) oli kolme norjalaista. Aaargh!! Itävaltana oli itse Inge Kjöl, Euroopanmestari. Aaaargh!!! Näin turnauksen ensimmäinen ei alkanut mitenkään järin suotuisissa merkeissä. Ei siinä kuitenkaan tietenkään muu auttanut kuin aloittaa peli. Näin vaikeassa alkutilanteessa ei mielestäni auta muu kuin ottaa aggressiivinen alku, jos aikoo saada edes mahdollisuuden selviytyä. Mutta ketä vastaan ja kenen kanssa, siinä olivatkin kysymykset. Itävalta tarjosi heti liittoa Venäjää vastaan, johon en kylläkään kovin paljon uskonut, mutta vaihtoehdot olivat vähissä, sillä Italia oli välttelevä ja Venäjä, vaikka liittoa ehdottikin, ei tuntunut oikein luotettavalta. Päätin siis hyökätä Venäjää vastaan.

Alku nyt meni niin kuin arvelinkin eli kaikki naapurit yrittivät tulla päälle: Italia tekee Lepantoa, Venäjä yrittää Mustallemerelle (standoff), jonne molemmat olimme luvanneet olla menemättä, joten ainoana mahdollisuutena tuntui olevan yrittää luottaa Ingeen, mikä kylläkin tuntui kävelemiseltä heikoille jäille. Saksa (Xavier Blanchot) kuitenkin varoitti, että Itävalta ja Italia olisivat molemmat tulossa vauhdilla päälle, joten tiesin varautua hyökkäykseen. 1902 menetinkin sitten Bulgarian Itävallalle, mutta onnistuin estämään tuhon ja pysymään hengissä, kunnes Ranska hyökkäsi Italian kimppuun pakottaen tämän vetämään laivastonsa takaisin.

Tilanne näytti tässä vaiheessa hieman paremmalta, sillä Venäjä oli todella heikko pelaaja eikä muodostanut minkäänlaista uhkaa. Ilman Italiaa Ingen oli turha kuvitella pääsevänsä eteenpäin, joten aloin jo toivoa selviäväni tästä painajaiselta tuntuneesta pelistäni. Parin vuoden kuluttua Ranska kuitenkin täydeksi yllätyksekseni veti laivastonsa Välimereltä hyökätäkseen Englannin kimppuun ja tämän jälkeen tuhoni oli enää ajan kysymys. Onnistuin kuitenkin pysymään hengissä vuoteen 1907 asti, jolloin viimeinen armeijani tuhoutui Sevastopolissa. Pientä lohtua toi se, että Venäjä meni heti perässä ja Inge alkoi samalla myös syödä Italiaa, jolle jäi lopussa vain kolme keskusta. Kysyinkin jälkeenpäin Italian pelaajalta, eikö olisi ollut järkevämpää hyökätä heti aluksi yhdessä Ingen kimppuun, kuten olin ehdottanut, mutta yllätyksekseni hän vastasi olleensa aivan tyytyväinen peliinsä, kun Inge antoi hänen elää(?!) No, Inge voitti kyllä aivan ansaitusti ja ainoa liittolaiseni Xavier, joka onnistui nousemaan mielestäni lähes toivottamasta tilanteesta, tuli toiseksi.

Oma aloitukseni Diplomacyn EM-kisoissa ei siten todellakaan alkanut järin lupaavasti, mutta hyvin ei ollut mennyt muillakaan suomalaisilla: Cassu oli myös potkittu laudalta eikä muilla ollut mennyt paljon paremmin, sillä Eero oli ollut suomalaisista parhaana oltuaan neljäs neljällä keskuksella.

II PELI - Englanti

Ensimmäisen pelin katastrofin jälkeen ei suunta voinut enää olla muualle kuin ylöspäin. Tutkailin pelitilannetta tarkkaan: ainoastaan Turkin pelaaja norjalainen Leif Kjetil Tviberg oli vanha tuttu, ja koska ymmärrettävästi en ole koskaan kuullut kenenkään menestyvän Englannilla liittoutumalla alussa Turkin kanssa, jouduin etsimään liittolaisia muualta. Ranska (ranskalainen Thibault Constans) ehdotti heti liittoa Saksaa vastaan, ja kun Saksan pelaaja vaikutti vielä aika kokemattomalta, ei ollut vaikea päättää kenen kanssa liittoutua.

Alku meni itse asiassa paremmin kuin suunniteltiin: Saksa jäi ilman rakentamisia ensimmäisen vuoden jälkeen, sillä liikkui syksyllä F Hol-Bel; A Ruh S F Hol-Bel; A Kie-Den. Tukemiskäsky olisi tietysti pitänyt olla toisinpäin, ja kun Thibault vielä liikkui Müncheniin ja minä blokkasin Tanskan, Saksan peli olikin jo siinä vaiheessa käytännössä ohi. Ranska rakensi lupauksensa mukaisesti pelkkiä armeijoita ja Saksa syötiinkin tosi nopeesti, mutta siinä vaiheessa Thibault alkoi vaatia yhä enemmän; en kuitenkaan voinut suostua kaikkiin Ranskan vaatimuksiin, jotka olivat lievästi sanoen ahneita.

Puukolla selkään iskemistä en Ranskan taholta kuitenkaan odottanut, sillä Thibault'illa ei ollut kuin yksi laivasto, joten valmistauduin hyökkäämään Venäjän kimppuun. Samaan aikaan kun vein Venäjältä Ruotsin puukko kuitenkin heilahti ja menetin Ranskalle Kielin. Itse en kuitenkaan Ruotsin ottamisen takia menettänyt mitään, ja kun Ranska sitten kävi päälle kahdella laivastolla, en voinut kuin ihmetellä, sillä puolustautuminen ei tuottanut vaikeuksia.

Samaan aikaan Itävalta (Norjan Björn Thore Sund) ja Italia (Ruotsin Niklas Hjalmarsson) olivat jo tehneet Leifistä selvää ja heitä ei todellakaan tarvinnut kauan suostutella hyökkäämään yhteisen vihollisen eli Ranskan kimppuun. Ranska rupesikin vähitellen olemaan tosi vaikeuksissa meitä kolmea vastaan. Samaan aikaan teimme myös Björnin kanssa selvää Venäjästä. Liitto sujuikin siten todella hyvin, mutta sitten Italia stäbbäsi Itävallan ja pääsi siten kasvamaan liikaa, joten Björn yritti vielä saada aikaa kolmiliittoa Italian voiton estämiseksi. Kävin siksi vielä neuvotteluja Ranskan kanssa, mutta kun Ranska ei suostu palauttamaan mitään vaan vastaa todella kohtuulliseen ehdotukseeni: "I'm not going to give you anything; I rather stand and die", päätin pelata itselleni mieluummin varman kakkossijan ja hyökkäsin Ranskan kimppuun. Aivan lopussa estimme sentään Björnin kanssa Italiaa saamasta 18 keskusta. Lopussa olin sitten toinen kymmenellä keskuksella. Italia voitti 15 keskuksella, Itävallalla oli kuusi ja Ranskalla kolme.

Muidenkin pelit olivat menneet selvästi paremmin kuin ensimmäiset: itseni lisäksi myös Eero ja Cassu olivat sijoittuneet toiseksi; muilla oli sitten mennyt hieman huonommin. Joka tapauksessa toisen pelin jälkeen ainakin meillä kolmella oli mahdollisuus finaalipöytään, mikä kuitenkin edellytti voittoa kolmannesta pelistä.

III PELI - Saksa

Ranska ja Englanti olivat molemmat norjalaisia, mutta muuten tilanne vaikutti kohtalaiselta, sillä molemmat länsinaapurini olivat heti ehdottamassa liittoa toisiaan vastaan. Kaikki varoittivat minua Ranskan pelaajasta, joten päätin yrittää liittoa Englannin kanssa, joka kyllä vaikutti hieman kokemattomalta pelaajalta. Ennakkoaavistukseni Englannista osoittautuivat todeksi, sillä hän ei tuntunut todellakaan saavan mitään aikaan Ranskaa vastaan, kun sen sijaan Ranska puolustautui varsin taitavasti. Samaa aikaan kun juutuin asemasotaan Ranskaa vastaan, Itävalta katosi kartalta todella nopeasti kaikkien naapurien hyökätessä kimppuun.

Tässä vaiheessa pelini näytti aivan kohtalaiselta paikalleen juuttumisestani huolimatta, kun aivan yllättäen peliin puuttui Venäjän pelaaja ranskalainen Francois Rivasseau molemmille kohtalokkaalla tavalla. En ollut aikaisemmin suostunut Englannin pyyntöihin hyökkäyksestä Venäjän kimppuun, sillä halusin pitää Venäjän hengissä taistelemassa todella vahvaa Italia-Turkki-liittoa vastaan. Nyt kuitenkin Francois ilmoitti, että hän luovuttaa Ruotsin Englannille, minkä hän sitten tekikin. Tämä olisi vielä mennyt, sillä ajattelin, että yksi Englannin laivasto lisää Ranskaa vastaan ei välttämättä ole huono asia. Venäjä kuitenkin siirsi laivastonsa Itämerelle, aivan kaikkien minun keskusteni tuntumaan. Francois vakuutti, että se oli vain puolustussiirto(?!), mitä en kyllä tietenkään uskonut, mutta tilanne ei juuri tarjonnut vaihtoehtoja. Lännessä oli mahdollisuus, joten otin riskin ja menetin kevätsiirrolla Venäjälle Berliinin; c'est la vie, niin kuin Francois olisi sanonut, jos olisimme neuvotelleet ranskaksi.

Tässä tilanteessa, jossa mikään ei todellakaan tuntunut sujuvan - Englanti ei ollut edennyt pätkääkään Ranskaa vastaan - epäilin Englannin valmistelevan hyökkäystä minua vastaan ja tein turnauksen suurimman virheeni. Ranska ehdotti liittoa, johon sitten suostuinkin. Aluksi kaikki näytti menevän hyvin: otin Englannilta Belgian ja Venäjältä Berliinin. Englannilla ei ilmeisesti kuitenkaan ollut ollut mitään aikomusta hyökätä minun kimppuuni, mutta tämän jälkeen Ranska ja Englanti liittoutuivat yhdessä minua vastaan. Loppupeli kuluikin sitten vain puolustustaistelun merkeissä. Lopussa olin sitten kahdella keskuksella viides. Pelini pilannut Francois potkittiin viimeisillä siirroilla laudalta, mikä olikin sitten ainoa lohtuni. Ranska stäbbäsi kyllä Englanninkin ja jakoi siten voiton yhdessä Turkin kanssa Englannin jäädessä kolmanneksi. Kukaan muukaan Suomen joukkueesta ei ollut onnistunut kolmannessa pelissäänkään voittoa hankkimaan, joten finaalipöydässä ei suomalaisia nähty.

IV PELI - Itävalta

Kun näin olivat mahdollisuudet hyvästä sijoituksesta jo menneet, ei viimeisessä pelissä todellakaan mitään turhia paineita ollut. Alkuasetelma oli lievästi sanoen kummallinen: Aikaisemmissa peleissä ei suomalaisia oltu samoissa pöydissä nähty; nyt sattui kolme ei vain samaan pöytään vaan myös samaan nurkkaan, sillä Eero oli Venäjä ja Kare Turkki.

Pelin alussa Italia ehdotti liittoa, mutta ei suostunut Lepantoon vaan ilmoitti, että hänen pitäisi saada ottaa Kreikka ja vielä armeijalla. Tämä oli niin epäilyttävä ehdotus, sillä armeijaa Kreikassa ei voi käyttää tehokkaasti kuin Itävaltaa vastaan, että päätin etsiä liittolaisia muualta. Ehdotin Eerolle ja Karelle kolmiliittoa edellisen kanssa Saksaa ja jälkimmäisen kanssa Italiaa vastaan. Molemmat olivat kiinnostuneita, joten pelasin täysin Italiaa vastaan, joka olisikin jäänyt ilman rakennuksia, ellei Ranska olisi menettänyt hänelle Marseillesia.

Tässä vaiheessa aloin kohtalaisesta alusta huolimatta huolestua, sillä huomasin, että tilanne tarjosi erinomaisen mahdollisuuden hyökätä Itävallan kimppuun. Päätin pelata varman päälle, mikä olikin kannattavaa, sillä Eero ja Kare hyökkäsivät kimppuuni, kuten olinkin pelännyt. Ilman varmistusta pelini olisikin todennäköisesti ollut pian ohi. Huonolta tilanne näytti silti, sillä myös Italia hyökkäsi kimppuuni lainkaan välittämättä vakuutuksistani, että olin tehnyt alkusiirtoni vain rauhan, solidaarisuuden ja Eeron ehdotusten takia.

Kaksoismonarkian loppu näytti olevan enää ajan kysymys, kun pelastus tulikin sitten yllättävältä taholta: Eero ehdotti liittoa Turkkia vastaan. No, eipä siinä juuri vaihtoehtoja ollut, joten toimin niin kuin Eero ehdotti, ja yllätys, yllätys(!) Eero ei stäbännytkään vaan potkimme yhdessä Karen pois Balkanilta. Italian kanssa sen sijaan ongelmat jatkuivat: ehdotin, että hän lähtisi mukaan hyökkäykseen Turkkia vastaan, jolloin Karen kohtalo olisi sinetöity. Italia ei suostunut, vaan vastasi vain: "You are not offering me anything..." ja jatkoi itsepäisesti täysin turhaa sotaansa meikäläistä vastaan. Sain sellaisen käsityksen, että Italia olisi ollut tyytyväinen vasta, jos olisin luovuttanut hänelle Itävallan ja Balkanin! Ilman Italiaa Turkki osoittautuikin kovaksi palaksi, varsinkin kun Kare onnistui jotenkin aina arvaamaan siirtomme.

Samaan aikaan Englanti (Björn Thore Sund jälleen) tehtyään Saksasta selvää hyökkäsi Eeron kimppuun, joka alkoikin vähitellen olla todella vaikeuksissa. Kun samalla huomasin, etten aivan ilmeisesti hyötyisi mitään Turkin poispotkimisesta, päätin tehdä selvää ainoasta uhasta, joka minulla vielä oli eli Venäjästä, joten rupesin tukemaan Turkkia Venäjää vastaan; samalla otin itse Romanian. En kuitenkaan halunnut tehdä Venäjästä täysin selvää, sillä toisaalta halusin Eeron jatkavan taistelua Englantia vastaan ja toisaalta halusin mieluummin päästä Italian kimppuun. Loppupeli meni aivan kohtalaisesti ja lopussa minulla olikin yhdeksän keskusta. Voittoon asti se ei kuitenkaan riittänyt, sillä Björnillä oli lopussa 11 keskusta, mutta toiseen tilaan kuitenkin. Kare oli kolmella keskuksella viides ja Eero kahdella kuudes.

Lopputuloksissa olinkin sitten 17. Muut suomalaiset olivat seuraavilla sijoilla: Eero ja Max jaettu 21. sija, Tommi 23., Cassu 30. ja Kare 44. Inge Kjöl voitti lopulta ylivoimaisesti Euroopanmestaruuden, sillä hän voitti kaikki neljä peliään, joista yhden jopa 18:lla keskuksella. Suomen joukkueen menestys jäi vaisuksi, sillä kukaan ei onnistunut yhtäkään peliä voittamaan, mikä on kyseenalainen saavutus. No, ensi kerralla näytetään - ainakin toivottavasti.

Kirjoitus julkaistu pelikerhomme lehdessä "Insignia Imperatoria" 1/1997


Jos olet kiinnostunut strategia- ja simulaatiopeleistä,
ota yhteys Suomen Simulaatiopelaajiin
tai kerhon puheenjohtajaan Eero Hurmalaiseen.

Pelit keskiviikkoisin alkaen klo 17.30 Liesikuja 7 A 3.kerros
Oy Finnrock Ab, VANTAA 01600 (Myyrmäki)
.
Pelikerhomme omat sivut:
Diplomacy SM 1996
Empires in Arms
Empires in Arms (English version)
Empires in Arms and Lady Fortune
Empires in Arms and Lady Fortune (English version)
Europa Universalis
EURODIPCON III 1995 Cirencester
EURODIPCON IV 1996 Oslo
FLAT TOP -Korallimeren taistelu
Keskeneräiset peliprojektit
Ligne Maginot
Ligne Maginot (English version)
Ligne Maginot (In Deutsch)
Machiavelli-turnaus 11/96
Machiavelli-turnaus 1997
Pax Britannica
Ropecon'98
Shanghai!
Suomen Simulaatiopelaajat ry

Pelejä myy mm. Fantasiapelit, Helsinki



Tiedot päivitetty 6.3.2001 Eero Hurmalainen
Takaisin Suomen Simulaatiopelaajat ry:n kotisivulle