Suomen Simulaatiopelaajat ry

Pax Britannica -Valkoisen miehen taakka



Eero Hurmalainen

Pax Britannica

Pax Britannica on peli siirtomaa-ajalta eli ajalta jota kutsuttiin "La belle epoque" - kaunis aika. Pelitapahtumat ovat vuodesta 1880 ensimmäiseen maailmansotaan, mutta enintään vuoteen 1916. Vuoron ollessa neljä vuotta on pelissä maksimissaan 10 vuoroa, mutta yleensä paljon vähemmän.
Pelaajia on 4 - 7. Maat ovat järjestyksessä: Iso-Britannia, Ranska, Saksa (+Itävalta), USA, Venäjä, Japani ja Italia. Ylijäävistä maista tulee pikkumaita.

Alussa on Iso-Britannialla jo melkoiset alueet ja Ranskallakin kohtuulliset, mutta USA kärsii siirtomaaksi määritellyn Alaskan vuoksi. Tämä sen vuoksi, että ulkoministeriö saa vaihtelevan määrän rahaa joka vuoro, mutta jos ei ole yhtään siirtomaata (tai protektoraattia) saa aina maksimisumman. Tämä aiheuttaakin sen, että monet lykkäävät ensimmäisen siirtomaansa perustamista ja perustavat vain kauppa-asemia (eli interestejä ja influenceja). Tätä ei voi kuitenkaan jatkaa kovin pitkään, sillä alueita omistavat Iso-Britannia ja Ranska, jotka ovat pelin vahvimmat maat, pyrkivät jotenkin häätämään muut pois rikkaimmilta alueilta.

Kunnolliset jaettavat maat loppuvat aika pian, joten hitaille jää enintään 5£ tuottavia maita, jos niitäkään. Suurin ongelma on kauppalaivasto, jota on aina liian vähän. Kauppalaivoja tulee aina silloin tällöin lisää eivätkä ne tuhoudu, mutta koska kaikkiin siirtomaihin ja kauppa-asemiin pitää olla jokin yhteys, on kauppalaivojen oltava siellä mihin haluaa keskittyä ja sinne ne myös yleensä jäävät. Maayhteys siirtomaahan tai suojelualueeseen voi myös olla mahdollinen, mutta hidas ja vaikea eikä aina tule kysymykseen, esimerkkinä Madagascar ja Aden.

Euroopan pikkumaat (Espanja, Portugali, Hollanti ja Belgia) aikaansaavat ylimääräisen lisäsekoituksen ja etenkin Kongo aiheuttaa jännitystä, sillä se on alusta lähtien Belgian vaikutusvallan alaisena. Ollessaan yksi rikkaimmista (8£) ja geopoliittisesti tärkeimmistä alueista joutuu Kongo nopeasti Euroopan vahvojen maiden kähmintäpolitiikan uhriksi. USA puolestaan kaipaa Espanjan omistuksia Amerikassa eli Kuubaa ja Puerto Ricoa. Ongelmina ovat ensiksikin: USA saattaa aluksi olla liian heikko lyömään Espanjan ja toiseksi: aikakausi on herrasmiesten aikaa.

Sodan aloittamiseen pitää olla jokin syy, ja syyksi ei kelpaa vastustajan vastenmielinen olemus, voittopistetilanne eikä edes vastustajan siirtomaaomistukset. Syyksi kelpaa omien etujen loukkaus ja silloin tällöin ilmenevät satunnaistapahtumat. Sen sijaan sodaksi ei lasketa järjestäytymättömien maiden valtausta eli käytännössä Afrikkaa, Oceaniaa eikä Kiinan vasallialueita.

Mestaruuspeli 1992
Lokakuussa 1992 otettiin mestaruustasolla mittaa Pax Britannican merkeissä. Arvonnassa sain Saksan, mikä onkin suosikkimaitani. Ilmoitin heti olevani yksi kolmesta suuresta ja ensiksi yritin eristää Ranskaa, johon oli asettunut veljeni Ville. Ponnisteluistani huolimatta ei Ranskan eristäminen saanut kannatusta. Tämän jälkeen asetuin kähmintäpolitiikan tahtipuikon heiluttajaksi, ja erillisissä neuvotteluissa jaoin maailman Iso-Britannian ja Ranskan kanssa. Varsinaisia siirtomaita perustin vasta 1888 eli kolmannella kierroksella, mutta se tapahtuikin vauhdilla. Muut vain joutuivat nurkuen toteamaan Saksan ottaneen melkoisen osan maailmaa. Kuitenkin pystyin osoittamaan vielä suuremman syntipukin - Hakulisen Eskon Italian.

Italialla on vain 2 voittopistejakajana, kun taas Saksalla on 5 ja Iso-Britannialla 10. Sama alue on siis Italialle 2½ kertaa arvokkaampi kuin Saksalle ja 5 kertaa arvokkaampi kuin Iso-Britannialle. Siten Italialle ei ole syytä antaa oikeastaan yhtään aluetta, vaikka Italia suureen ääneen valitteli pelin epäoikeudenmukaisuutta Ranskan ja Saksan yhteisvoimin polkiessa Italian oikeuksia. Kun vielä Iso-Britannia vain huvittuneena myhäili Italian "oikeuksille", joutui Italia yleensä taipumaan.

Pienetkin myönnytykset olivat kostautua, sillä Italia sijoittui kaikesta huolimatta kolmanneksi. Iso-Britannia oli yllättävän hiljaa koko pelin, vaikka se on selvästi pelin vahvin valtio, jäädenkin sitten lopussa viidenneksi. Se tyytyi yllätyksekseni ehdotuksiini, jotka jakoivat rikkaimmat alueet lähes tasan Iso-Britannian, Ranskan ja Saksan kesken. Siten Saksa sai yllättäen Egyptin ja Tansanian, johon ei Bismarck pystynyt (joskaan ei edes yrittänyt). Polkuja en edes yrittänyt, yleensä se on vain Iso-Britannian ja Ranskan tavoitteina, jos niidenkään. Siinä nimittäin tulee kovin heikkoja alueita, muttei niitä voi toisaalta antaa pikkumaillekaan (esim. Italia). Yleensä ne jaetaankin kovan kilpajuoksun jälkeen ja monesti tulee perinteinen Fashodan kriisi, jossa on Iso-Britannian ja Ranskan välinen sota lähellä.

Todellisuudessahan tuo kriisi syntyi ranskalaisten vallattua Khartumin Sudanissa, jolloin he olisivat saaneet itä-länsisuuntaisen "polun" Afrikan halki. Brittiläisten kommentti oli suunnilleen: "Hieno homma, mutta laskekaa tuo lippunne, että saamme omamme tilalle. Ettehän Te sotaa toivone?" Ranskan ollessa yksin se joutui taipumaan.

Frej Wasastjernan Venäjä oli alussa kovin epäonninen sisäisten levottomuuksien viedessä Colonial Officen (ulkoministeriön siirtomaaosaston) rahat eli lähti vuoron myöhässä. Seuraavalla vuorolla tuli suuri innostus eli tuplarahat, muttei se ensimmäisen vuoron menetystä korvannut, vaikka Venäjä onnistuikin nousemaan jopa neljänneksi. Lisäksi Venäjällä oli suuret erimielisyydet Koreasta ja Mantsuriasta Japanin kanssa. Näitä ratkottiin kiivaasti jopa Euroopan neuvostossa, joka on Euroopan suurvaltojen (kähmintä)kokous, joskus saatetaan kutsua paikalle myös Japani ja/tai USA, mutta nehän ovat mitättömiä pikkumaita.

Kaikkein komeimpia päätöksiä on siellä ollut päätös, joka kielsi Iso-Britanniaa laajentumasta enää minnekään. Nyt sellaista ei valitettavasti saatu aikaan, eikä edes yritettykään, sillä se yleensä pahastuu jo ehdotuksestakin. Kolme suurta pelasivat omia etujaan ja antoivat "myönnytyksiä" muille. Italia oli tosin hieman häirikkö, hän pyrki isompien osuuksille ja yritti vielä ottaa ne alueet, joihin kolme suurta ei vielä ollut ehtinyt keskittyä. Pari kertaa kiinalaiset yrittivät saada eurooppalaiset pois Kiinasta, mutta yritykset olivat täysin tuhoon tuomittuja, seurauksena oli siis kaksi Kiinan jakoa. Kolmas, joka olisi ollut myös ilmeisesti lopullinen, jäi kuitenkin toteuttamatta.

Oikeuksia poljettiin kilvan, vaikka monissa paikoissa vetäydyttiin enemmän tai vähemmän vapaaehtoisesti. Kaipaisen Jussin USA oli vasta lähtemässä käyntiin ja oli ehtinyt soluttautua jo Afrikkaan ja Kiinaan, mutta lyhyen kiivaan pelin johdosta hitaasti käynnistyvä USA jäi seitsemänneksi. Espanja ehti olla muutamassa sodassa ja etenkin Ranska panosti laivastoon. Lopussa todettiin, että Ranska oli saanut jopa paikallisen meriherruuden Iso-Britanniasta. Etenkin jos huomioi salaisen sopimuksen Saksan kanssa, oli Ranskasta tullut johtava merimahti. Kuitenkin pelin voittaa siirtomaiden omistaja, suuresta armeijasta ei saa pistettäkään. Suuresta armeijasta on kyllä apua siirtomaiden hankkimiseen, joten Ranska oli lopulta kakkonen. Peli päättyi Suuren Sotaan, eli ensimmäiseen maailmansotaan, kuten aina.

Euroopan jännitys vain oli kasvanut liian suureksi ja jo vuonna 1900 alkoivat serbit rettelöidä (uskomatonta, vai mitä?) ja nostivat Euroopan jännityksen kiehumapisteeseen, jolloin ihmiset rynnistivät innoissaan taistelemaan kuvitellen tosin pääsevänsä jo jouluksi kotiin. Todellisuudessa sota kesti yli neljä vuotta ja miljoonien kuolleiden joukossa oli sotaa edeltäneen kauden iloinen henki ja herrasmiehen tavat.


Kirjoitus julkaistu pelikerhomme lehdessä "Insignia Imperatoria"


Korjausehdotuksia Pax Britannican sääntöihin

Jos olet kiinnostunut strategia- ja simulaatiopeleistä,
ota yhteys Suomen Simulaatiopelaajiin
tai kerhon puheenjohtajaan Eero Hurmalaiseen.

Pelit keskiviikkoisin alkaen klo 17.30 Liesikuja 7 A 3.kerros
Oy Finnrock Ab, VANTAA 01600 (Myyrmäki)
.
Pelikerhomme omat sivut:
Diplomacy SM 1996
Empires in Arms
Empires in Arms (English version)
Empires in Arms and Lady Fortune
Empires in Arms and Lady Fortune (English version)
Europa Universalis
EURODIPCON III 1995 Cirencester
EURODIPCON IV 1996 Oslo
FLAT TOP -Korallimeren taistelu
Keskeneräiset peliprojektit
Ligne Maginot
Ligne Maginot (English version)
Ligne Maginot (In Deutsch)
Machiavelli-turnaus 11/96
Machiavelli-turnaus 1997
Pax Britannica
Ropecon'98
Shanghai!
Suomen Simulaatiopelaajat ry

Pelejä myy mm. Fantasiapelit, Helsinki



Tiedot päivitetty 7.3.2004 Eero Hurmalainen
Takaisin Suomen Simulaatiopelaajat ry:n kotisivulle