Suomen Simulaatiopelaajat ry

Lex Pax Britannica -korjausehdotuksia Pax Britannican sääntöihin



Risto Marjomaa

Pax Britannica on loistava peli niille, jotka arvostavat juonittelua ja taktikointia. Sen diplomatia on vaihtelevaa, ja se antaa pelaajille hyvät mahdollisuudet käyttää puhujanlahjojaan ja mielikuvitustaan etujensa ajamiseen. Lisäksi, kun muissa peleissä voi paraskin juonittelija sortua siihen, että voimakas naapuri päättää silkkaa piruuttaan ja ilman sen suurempaa syytä jyrätä hänet maanrakoon, ei Paxissa voi ryhtyä sotaan ilman hyväksyttävää oikeutusta. Piskuinen Italiakin voi (kuten kokemuksesta tiedän) asettua jatkuvasti poikkiteloin mahtavan Iso-Britannian eteen ja silti onnistua välttymään kostolta, jos vain on tarpeeksi varovainen.

Se kehuista. Ikävä kyllä Paxilla on myös huonot puolensa. Vaikuttaa siltä, että tekijät ovat tyytyneet vain luomaan - sinällään aivan uuden - pelijärjestelmän pääpiirteet ja ovat vähät välittäneet yksityiskohdista. Pelisäännöt antavat epäselvyydessään ja ristiriitaisuudessaan aiheen ihmetellä, onko pelin testaaminen jäänyt kokonaan leväperälle. Hämärät ja joskus täysin ristiriitaiset pykälät luovat mahdollisuuden loputtomiin sääntöriitoihin, ja kunnon juonittelija voi halutessaan helposti löytää porsaanreikiä, jotka kyllä hyödyttävät häntä, mutta johtavat aivan älyttömiin tilanteisiin ja saattavat viedä pelistä koko huvin.

Tämän takia ja koska Pax kuitenkin on suosikkipelini, ajattelin ottaa esille muutaman räikeän epäloogisuuden sen säännöissä ja esittää niihin korjausehdotuksia. Osa niistä on yksinkertaisesti tulkintoja ristiriitaisista sääntökohdista, mutta jotkut pyrkivät olemaan parannusehdotuksia, jotka tylysti muuttavat pelin sääntöjä. Lisäksi, vaikka joitakin näistä ehdotuksista on jo testattu ja hyväksi havaittu, ovat toiset silkkaa teoriaa.

Ensimmäiset ja ehkä yksinkertaisimmat ongelmat koskevat sotilaallisten yksiköiden (armeija/laivasto) siirtoja. Säännöissä sanotaan, että jos kontrolloiduilla alueilla (protektoraatit/siirtomaat) ei ole varuskuntaa, ovat nämä alueet menetettyjä Movement/Status Change-vaiheen loppuessa. Selvä juttu, mutta jättää hieman avoimeksi sen saako nämä alueet jättää tyhjiksi muina aikoina? Tarpeeksi kiero pelaaja voi aivan hyvin käyttää vaikka Kiinan kapinaa hyväkseen tyhjentääkseen esim. koko Afrikan joukoistaan. Tällöin hänen ei tarvitse maksaa niiden ylläpidosta seuraavassa Administration-vaiheessa, mutta ehtii vielä tuoda ne takaisin siirtojen aikana! Näppärää, mutta työlästä ja täysin epäloogista pelin simulaatioluonnetta ajatellen.

Toisaalta pelaaja voisi hyvin jättää tyhjäksi sellaisia alueita, joita hän ei halua pitää ja päästä niistä näin helpolla eroon (palaan tähän vielä myöhemmin). Helppona korjauksena tähän epäselvään kohtaan ehdotan tulkintaa, jonka mukaan kontrolloitua aluetta ei saa koskaan jättää tyhjäksi poistamalla kokonaan sen varuskuntaa.

Toinen ongelma liittyy siirtojärjestykseen sodan aikana. Sodan ilmoitetaan loppuneen, jos War End Determination - vaiheessa ei toisella osapuolella ole yhtään yksikköä kotialueensa ulkopuolella. Oletetaan tilanne, jossa Japani siirtää viimeisenä sodassa Venäjää vastaan ja taistelua käydään Koreasta, jossa on Japanin ainoa laudalla oleva kontrollimerkki. Japani on ylivoimainen maalla (mahdollista, koska suuri osa venäläisistä maavoimista on sidottu Läntiseen Varuskuntaan), mutta Venäjä on vahvempi merellä. Venäjä lyö Japanin laivaston ja ryhtyy piirittämään Koreaa. Japani ei voi tehdä mitään, mutta koska sen armeija Koreassa antautuu huoltovaiheessa, sillä ei ole vuoron päättyessä enää joukkoja laudalla ja sota päättyy. Korea on tyhjä, muttei miehitetty, joten se jää Japanille!

Myönnän ettei tämä ole suuri ongelma, ja että venäläinen voi tavallaan syyttää heikkoa armeijaansa, mutta kolmestakin syystä olisi tähänkin mielestäni tehtävä korjaus. Ensinnäkään lopputulos ei ole oikein realistinen, sillä japanilaisten antauduttua on aika kohtuutonta vaatia Venäjää lopettamaan sota miehittämättä Koreaa, joka todennäköisesti oli sodan syynä. Toisaalta, jos Venäjä olisikin siirtänyt viimeisenä, se olisi ehtinyt siirtää Koreaan joukkoja ja näin sodan lopputulos on aika lailla sattumasta kiinni. Lisäksi, jos Korean sijasta taisteltaisiinkin saaresta (esim. Filippiineistä, tilanteessa jossa se olisi Espanjan viimeinen siirtomaa ja Espanja siirtäisi viimeisenä) riittäisi yksikin laiva estämään ketään valtaamasta sitä (kokeile vaikka!). Yksinkertainen korjaus tähän olisi, että sota päättyy vasta, kun osapuolella ei ole vuoronsa alkaessa joukkoja ulkomailla.

Taistelusääntöihin voisi muuten puuttua sen verran, että mitä tapahtuu, jos tasavahvojen joukkojen taistellessa tulee tulos, jossa käsketään eliminoimaan pienempi armeija? Noudattaen periaatetta, jonka mukaan taulukoiden on aina katsottava suosivan puolustajaa, olen sitä mieltä, että hyökkääjä on tällöin eliminoitava.

Kontrollimerkkien perustaminen on toinen paljon sekaannusta aiheuttava kohta säännöissä. Varsinkin codominiot ovat ongelmallisia. Yhtäällä väitetään, että niitä voidaan perustaa vain Euroopan kongressin ja sotien aikana, mutta toisaalla vihjaistaan, että niitä voitaisiin perustaa myös keskinäisillä sopimuksilla. Koska codominion osakas saa alueestaan saman tulon kuin jos hän omistaisi sen yksin, on ensimmäisen vaihtoehdon oltava oikea. Muutoin pelaajien olisi liian helppoa hyötyä kahdenkeskeisistä järjestelyistä ja codominioita olisi pian joka puolella. Toinen vaihtoehto tosin olisi jakaa codominioiden tuotto jakajien määrällä, mutta en ole varma toimisiko tämä käytännössä. Sääntö kuuluu siis: Codominioita voidaan perustaa vain Euroopan kongressissa ja sotien loppuselvittelyissä.

Lisäsotkuna esitetään säännöissä kuitenkin vielä mahdollisuus, että codominion voisi antaa toiselle pelaajalle ilmaiseksi omalta alueeltaan. Tämä on typerä ajatus ja johtaa vain siihen, että joukko pieniä valtioita liittyy yhteen saadakseen kongressissa enemmistön ja jakelee sitten keskenään ilmaisia codominiota. Tämä voisi tietysti toimia, jos niiden tuotto sen jälkeen jaettaisiin, kuten edellä on ehdotettu. Toisaalta, jos ilmaisten merkkien jako kokonaan kielletään, on todennäköistä, että rahapula usein estää ratkaisun aikaansaamisen kongressissa, mikä kuullostaa myös aika älyttömältä. Lopullinen tulkinta voisi näin olla, että mitään merkkejä ei voi lisätä kentällä ilmaiseksi (niitä saa kyllä antaa toiselle!), mutta Euroopan kongressi voi antaa luvan ostaa codominion- aseman ensi kierroksen aikana.

Kolmas kontrollimerkkeihin liittyvä ongelma on lähinnä pelin simulaatioluonteeseen liittyvä. Koska esimerkiksi New Foundland on luonteeltaan hyödytön rahakaivo, kannattaa Iso-Britannian pyrkiä siitä eroon keinolla millä hyvänsä. Jos sääntönä on, ettei kontrolloitua aluetta saa tahallaan jättää tyhjäksi (ks. yllä), ei tämä ole aivan helppoa, mutta kylläkin mahdollista. Jos tällainen alue sattuu nousemaan kapinaan, ei tarvitse muuta kuin unohtaa täydennyksien lähettäminen sen avuksi ja toivoa pahinta. Todellisuudessa Iso-Britannia ei kuitenkaan missään tapauksessa olisi suostunut luopumaan New Foundlandista (tai mistään muustakaan alueesta), joten tällainen mahdollisuus luo kyllä aika epäuskottavan tilanteen. Helppona korjauksena tähän voi suositella, että kontrolloidun alueen menettämisestä alkuasukkaille millään tavalla menettää 10 voittopistettä ja kontrollimerkkinsä, minkä jälkeen edes New Foundlandin dumppaamisesta ei olisi hyötyä.

Toisena vaihtoehtona äskeiseen kohtaan voisi kyllä esittää radikaalimpaakin ratkaisua; kieltää voittopisteiden ostaminen. Jos voittopisteitä laskettaisiin vain pelin lopussa, ei rahan säästämisellä sen aikana olisi niin suurta hyötyä ja New Foundlandinkin arvo kasvaisi. Lisäksi Italian ylivoimaisuus pitkään jatkuvissa peleissä tulisi myös tasapainoitettua. Tämä on kuitenkin aika suuri muutos sääntöihin, enkä ole lainkaan kokeillut sen vaikutuksia. Rahaa saattaisi ainakin jäädä yli niin paljon, että varustelukilpailu valtioiden välillä kiihtyisi.

Lopuksi on syytä puuttua vähän myös niihin epäselvyyksiin, joita sopimusten tekeminen pelissä aiheuttaa. Ensinnäkin sopimusrikoista saa Euroopan jännityksen (European Tension, ET) nousemaan viidellä. Ne pelaajat, joiden etuna on saada peli loppumaan nopeasti, voivat näin ollen tehdä keskenään joukon sopimuksia, jotka he sitten tarkoituksella rikkovat. Tällaisen menettelyn vaikutusten lieventämiseksi olisi sääntöä tulkittava niin, että kahden valtion keskinäiset sopimusrikkomukset voivat nostaa ET:a kerrallaan vain viidellä.

Toinen ongelma liittyy puolustussopimuksista saataviin bonus-pisteisiin. Sääntöjen mukaan salaisistakin sopimuksista voi saada bonuksia, mutta entä sitten ehdollisista puolustussopimuksista. Mitä jos vaikka Saksa ja Venäjä tekevät rajoitetun sopimuksen Yhdysvaltain epätodennäköisen hyökkäyksen varalta? Tai jos sopimuksessa sanotaan, että se on yleinen puolustussopimus, joka purkautuu heti jos sitä tarvitaan!?

Koska tällaisia kepulikonsteja on aivan varmasti rajattomasti, ei mielestäni ole muuta keinoa kuin julistaa, että bonuspisteisiin oikeuttava puolustussopimus on vain sellainen, joka velvoittaa sodanjulistukseen ketä tahansa hyökkääjää vastaan ja johon sodan tullen todellakin vedotaan. Jos bonuspisteet jaetaan vasta pelin lopussa, on helppo tarkistaa onko tätä ehtoa noudatettu. Huomaa, ettei minun mielestäni voida kuitenkaan vaatia, että apuun pyydetty osapuoli todella julistaisi hyökkääjälle sodan, joskin tällöin sopimus katsottaisiin tietysti purkautuneeksi. Tämä on kuitenkin mielipidekysymys.

Nämä muutamat ehdotukset eivät varmasti poista Paxin kaikkia ongelmia, mutta voivat säästää pelaajia typeriltä tilanteilta ja jatkuvilta riidoilta. Muutosten toimivuudesta en mene takuuseen, mutta olisi hauska saada vastakirjoituksia ja kuulla muiden mielipiteitä niistä tai saada muita ehdotuksia. Pax Britannica on kuitenkin niin hyvä peli, että se ansaitsisi paremmin viimeistellyt säännöt.


Kirjoitus julkaistu pelikerhomme lehdessä "Insignia Imperatoria"



Jos olet kiinnostunut strategia- ja simulaatiopeleistä,
ota yhteys Suomen Simulaatiopelaajiin
tai kerhon puheenjohtajaan Eero Hurmalaiseen.

Pelit keskiviikkoisin alkaen klo 17.30 Liesikuja 7 A 3.kerros
Oy Finnrock Ab, VANTAA 01600 (Myyrmäki)
.
Pelikerhomme omat sivut:
Diplomacy SM 1996
Empires in Arms
Empires in Arms (English version)
Empires in Arms and Lady Fortune
Empires in Arms and Lady Fortune (English version)
Europa Universalis
EURODIPCON III 1995 Cirencester
EURODIPCON IV 1996 Oslo
FLAT TOP -Korallimeren taistelu
Keskeneräiset peliprojektit
Ligne Maginot
Ligne Maginot (English version)
Ligne Maginot (Auf Deutsch)
Machiavelli-turnaus 11/96
Machiavelli-turnaus 1997
Pax Britannica
Ropecon'98
Shanghai!
Suomen Simulaatiopelaajat ry

Pelejä myy mm. Fantasiapelit, Helsinki



Tiedot päivitetty 6.3.2001 Eero Hurmalainen
Takaisin Suomen Simulaatiopelaajat ry:n kotisivulle