|Aloitussivu|
|Harrastukset|
|Soijinvaara|
|Linkit|
Äideiltä peritty tieto
ja oma kokemus leipojaemäntien saavutusten salaisuudet
Leipomiskilpailun yleispalkinto Korpi-Kainuuseen
Eräänä kesäkuisena iltana saapui lehtemme edustaja Kainuuseen Juntusrantaan, joka sijaitsee Kainuun Osuusliikkeen myymäläverkoston alueella aivan itäisen rajamme läheisyydessä. Tarkoitus oli haastatella leivontakilpailun B-sarjan voittajaa Annikki Huttua, koska tiedettiin hänen asuvan Juntusrannan myymälän asiakkaana Soijinvaaralla.
Matka Juntusrannalta Soijinvaaraan voi tapahtua vainjalkaisin. Minkäänlaista tietä sanotulle vaaralle ei ollut. Suota ja rämeikköä oli kuljettava 7 km, kapeat puunrungot olivat tienä, jota jalkamiehen oli kuljettava jatkuvasti tasapinoaan säilytellen. Lipsahdus olisi kastanut jalat vähintään polveen asti. Pieniä puroja jäi jälkeen keventäen Korpi-Kainuun jylhää luontoa polkevaa taivaltajaa.
Puunrunkopolku oli johtanut Soijinvaaran korkeimmalle kohdalle. Vaaran laella kohosi vankka, suuri-ikkunainen talo, jonka piharakennuksetkin kertoivat varmuudesta ja Kainuun kansan voimasta. Rauhallisen tyynenä tuo Annikki Hutun emännöimä rakennus aivan kuin katseli vaaran laella kauempana näkyviä maisemia.
Palkinto oli yllätys
Haastattelijan edessä jo seisoikin lämpimästi tervehtien talon hymyilevä emäntä, leivontakilpailussa polkupyörän voittant. Pian keskustelussa kävi selville, että hän oli aivan "noin vain huvin vuoksi ottanut osaa leivontakilpailuun". Hänelle oli yllätys voitto ja palkinto. Elämästään hän kertoi, että jo hänen isänsä oli siirtynyt asumaan tänne Soijinvaaralle. Isä oli ollut uskollinen Kainuun Osuusliikkeen jäsen. Emäntä oli vanhempiensa jälkiä seuraten yksinomaan Kainuun Osuusliikkeestä ostava neli-henkisen perheen emäntä. Tyynesti hän keskusteli elämästään, vaikeuksistaan ja toiveistaan, jotka olivat hänen sydäntään lähellä.
Pieni vaaleatukkainen kasvattipoika Eero Juntunen ja pikkuinen puolitoistavuotias Unto leikkivät avaran tuvan lattialla.
Kainuulainen juustoleipä on herkkua
Maanviljelijä Johannes Huttu, talon isäntä, nuori jäntevä mies otti osaa keskusteluun katsellen ylpeänä 27-vuotiasta vaimoansa, jonka leivontataitoon haastattelijakin sai tutustua kahvipöydän ääressä. Tuossa kahvin keralla syödessä kainuulaista juustoleipää todella ymmärsi, ettei palkinto ollut mennyt väärälle henkilölle, sillä niin maukasta ja herkullista sanottu leipä oli. Emäntä neuvoi, millä tavalla sitä oli nautittava. Musta kahvi ja sokeria sekaan... hämmennettävä... sitten leipä käteen ja murennettava kahvin sekaan... jälleen hämmennettävä ja viimeiseksi kermaa kahvin ja juustoleipäseoksen joukkoon. Nyt vasta ryhdytään teelusikalla "popsimaan" voittajaemännän hyvin erikoisella tavalla leipomaa huustoleipää ja kahvia. Hyvää oli.. niin hyvää, että herkkusuiden kannattaa matkustaa Soijinvaaralle vaikka pääkaupungista asti vain juustoleipää ja kahvia maistaakseen.
Haastateltavat kertoivat olleen naimisissa kuutisen vuotta. Vaikeuksia perheellä on ollut. Viimeisin kovempi koettelemus oli saunarakennuksen palo, joka tapahtui helmikuussa 1951. Uusi kuitenkin rakennetaan, silla "eihän ilman saunaa elämästä tule mitään".
29 km suota ja rämeikköä... miten ajaa tietöntä taivalta?
Mukavana muistona Annikki Hutulla oli kerrottavanaan aika, jolloin hän toimi postinkantajana piirinään myöskin kotivaara, Soijinvaara. Kymmenen vuotta hän oli ollut tuossa tehtävässä, kävellen kolme kertaa viikossa postinkantopiirinsä suota ja rämeikköä. Päiväkierros oli "vain" 29 kilometrin pituinen. Työnsä hän oli joutunut päättämään vasta äskettäin uuden perheenjäsenen alettua antaa merkkejä tulostaan. Työ oli ollut haastateltavan mukaan kuitenkin mielenkiintoista, vaikkakin rasittavaa.
Nyt tämä yllättävä palkkio leivontataidosta muodostaa emäntä Hutulle miellyttävän kohokohdan, vaikkakin hän mietiskeli, miten pyörällä voisi ajella puunrunkopoluilla! Seisemän kilometrin kantomatka vaikeakulkuisessa maastossa ei vahvallekaan naiselle ole mahdollista ja niin emännän toteamus tien rakentamisen välttämättömyydestä tuntuu oikeaan osuneelta.
Masa
Kuluttajain Lehti N:o 26-27-1951
|