Tämä blogi käsittelee Rietin reissua elokuussa 2007.
Matkan tarkoituksena oli osallistua Kossun (Antti
Koskivirta) avustajana Välimeren alueen
mestaruuskilpailuihin "Coppa internazionale del
Mediterraneo".
Tämän blogin kuvat ovat mahdollisesti sivun
latautumisen nopeuttamiseksi pienennettyjä versioita
alkuperäisistä kuvista, jotka löytyvät tarvittaessa
täydellä resoluutiolla arkistostani:
Rieti 2007.
Tymäpäivänä käytiin Roomassakin, jonne on Rietistä
vajaat 100km matkaa. Rooman reissua ei ole käsitelty tässä
blogissa, mutta Rooman kuvat löytyvät arkistostani:
Rooma_2007
Rietin lentokenttä avautuu Googlen kartalle kun
painat
tästä.
Tässä kirjoituksessa käytettyjen paikannimien
kirjoitusasuun tulee suhtautua suurella varauksella,
sillä ne on poimittu sellaisenaan Googlen kartoista.,
lukuunottamatta sellaisia nimiä, joilla on selvä
suomenkielinen vastine.
Matkareitti kulki Via Baltikaa (E67) pitkin (Viro, Latvia,
Liettua) Puolaan, Slovakiaan, Itävaltaan ja sieltä
Italiaan, ja sieltä samaa reittiä takaisin. Lähtö oli
10.8. aamulla aikaisin laivalla Tallinnaan ja siitä
edelleen puolen päivän aikaan putki perässä kohti
etelää.
Via Baltika oli ihan hyvässä, paikoin erinomaisessa,
kunnossa, ja matka joutui.
Puolan Suwalkiin saavuimme illalla auringon jo
laskettua. Pimeys vaikeutti ennalta suunnitellun
majapaikkamme löytymistä, mutta Garminin navigaattori
ja Kossu osoittautuivat yllättävän eteviksi nimen omaan
mikrotason suunnistuksessa. Saavuimme majapaikkaamme
juuri kun ukkoskuuro oli pimentänyt seudun eikä sähköä
ollut katuvaloihin eikä muuhunkaan, kuten majapaikan
sähköisiin portteihin.
Jonkin ajan kuluttua sähköt palasivat ja ja saimme
kunnon illallisen ja pari oluttakin. Majoitus oli ihan
kelvollinen kuten pari suomalaista prätkäilijääkin olivat
havainneet.

Kossu menossa maksamaan (huom. käsi takataskulla!)
Tästä matka jatkui aamulla aikaisin (en muista mihin
aikaan, kun en varmaan ollut vielä oikein herännytkään)
kohti Varsovaa. Tämä reitti oli minulle tuttu, koska
olin ollut Varsovassa äskettäin. Puolan läpi ajaminen on
kuitenkin aina haaste. Siihen kuluu aina aina
vuorokausi, kyse on vain siitä mitä kautta voisi säästää
tunnin pari ja/tai paljon vaivaa.
Ajoimme rekkojen seassa, aina välillä ohitellen putki
perässä (Audi Quatro on tehokas peli!) reittiä
Suwalki - Augustow - Grajewo - Lomza - Ostroleka (tässä
olisi ehkä pitänyt mennä reitille Zambrow - Ostrow
Mazowiecka - Wyskow - Warszawa) - Rozan -
Pultusk -Warszawa. Tietöiden välttäminen on kuitenkin
lähes pääkriteeri reitin valinnassa.
Augustowissa erosimme E67:lta yhyttääksemme sen
uudelleen Varsovan jälkeen. E67 kulkee Augustowista
Bialystokiin ja sieltä Zambrowin, Ostrow Mazowieckan ja Wyszkowin kautta Varsovaan.
Yksi matkan edistymisen pääkriteeri on selviäminen
Varsovan ohituksesta (tai läpiajosta, miten vain). Tässä
taas navigaattori osoittautui painonsa arvoiseksi
kultaa. Yhdenkin risteyksen missaaminen ilman
navigaattoria tarkoittaisi puolen tunnin menetystä
ajassa. Navigaattorilla Varsovan läpiajo käy leikiten,
ellei rupea tössimään.
Varsovan jälkeen jatkoimme taas tiellä E67 Pjotrkow
Trybunalskiin, mistä E67 jatkaa länteen kohti Prahaa.
Siirryimme Gdanskista (ja meren yli Helsingistä)
tulevalle E75:lle kohti Czestostowa ja Katowice'ä. Tie on
4-kaistaista eli 2 suuntaansa. Nopeusrajoitus on
etupäässä 70 - 90 km/h eikä siitä kukaan tunnu piittaavan,
vaikka poliiseja on tien varressa vähän väliä. Liikenne
on suorastaan helvetillistä ja kuskin on oltava koko
ajan tarkkana. Se rasittaa.
Katowicestä matka jatkui Bielsko-Bialaan. Täällä
poikkesimme E75:ltä, ja jatkoimme S69:ää Zywiecin ja
Wegierska Gorgan kautta Slovakian rajalle. Rajan
ylityksen jälkeen Cadca:n pohjoispuolella yhytimme
jälleen E75:n, jota pitkin jatkoimme etelään Zilinaan.
Olimme Suwalkin jälkeen ajaneet ainakin 12 tuntia, joten
päätimme etsiä yösijan.

Zilinasta löytyikin komea "sosialistista realismia"
edustava hotelli Slovakia. Paikka haisi vahvasti
tupakalle, mutta aamiaisen kattaus oli upea ja se oli
muutenkin maittava.

Komeaa tietä lähestyttäessä Itävallan rajaa.

Poistumme Slovakiasta Itävallan puolelle.
Bratislavan jälkeen poistuimme E75:ltä, joka jatkui
kohti Budapestia. Sen sijaan ajoimme pienempää tietä
Neusiedler Seen länsipuolitse Wiener Neustadtiin, josta
matka jatkui E59:ää Graziin. Grazista ajettiin tietä E66
Klagenfurthiin ja Villachiin, ja siitä edelleen E55:ttä
pitkin Italian puolelle.
E55 yhtyy idästä Ljubljanasta tulevaan E70:een Udinen
eteläpuolella (Gonars). Jatkoimme E55:ta Venetsiaan ja
siitä, ehkä nopeimmasta reitistä poiketen, edelleen
E55:ta, eli rantatietä, Ravennaan ja sieltä E45:ta
Perugia - Foligno - Spoleto -Terni - Rieti. Ravennan
jälkeen oli jo pimeätä, mikä huomattavasti lisäsi
ajamisen rasittavuutta mm. vastaan tulevien autojen
häikäisyn vuoksi. Kun liikennettä on paljon, niin
kaukovaloja ei juuri voi käyttää.
Ennen Rietiä pysähdyimme vielä ruokailemaan (olikohan se
Spoletossa), koska alkoi olla myöhä ja tiesimme, että
Rietistä ei enää tähän aikaan ruokaa saisi. Paikka
vaikutti hiljaiselta ja kuolleelta, kunnes löysimme
vanhan kaupungin muurin ja portin, ja, voila!, paikka
olikin täynnä elämää, ravintoloita, yms.

Rietin majapaikassa (Agriturismo
San Pastore, oikeanpuoleinen päätyhuoneisto,
noin 8 km kentältä), jonne saavuimme n. klo 3 yöllä,
avain oli ovessa, kuten olimme sopineet emäntämme
kanssa. Ei muuta kuin tavarat sisään, pari olutta
mieheen ja nukkumaan.

Päivällä herättyämme roudasimme koneen Rietin kentälle,
joka Kossulle olikin ennestään tuttu paikka.
Ilmoittautumisen ja tuttujen moikkaamisen jälkeen olisi
ollut mahdollista lentääkin, koska päivä olisi ollut
siihen hommaan ihan sopiva. Kossu kuitenkin päätti
jättää väliin, mikä vireystilanteen huomioon ottaen
olikin varmasti viisasta.

Madonna del Pianon luostari majapaikkammme lähistöllä

Greccion kylä vuoren rinteellä.

.
Kisojen
"komentokeskus" ja vanhoja tuttuja (Alessandro
eli "Aleksi" ja Kossu ).

Vihdoinkin perillä. Takana lennonjohtotorni. Kelikään ei näytä pahalta!

Taustalla Terminillo-vuori (korkeus
2.213 m merenpinnasta).
Hinaus käynnissä.

Hyvin ilmastoitu putki!

Gridiin menossa.

JS gridissä.

ETA startissa.

Rietin laaksoa ja taustalla Terminillo.
Monte Terminillolla:




Upea ruohikkoinen ylätasanko n. 1 km:n korkeudessa.

Lampaita vuoristotiellä.

Noin 3000 n: huippu lähellä(!) Rietiä.
Tymäpäivänä tuli käytyä Roomassakin. Sitä miltä siellä
näyttää ei kannata tässä esitellä, parempi ottaa käteen
jokin lukemattomista matkailuoppaista tai katsella esim.
Federico Fellinin elokuvia!