2006

Lapin kierros 25 vuoden jälkeen

Tein elokuussa 2006 kolmen viikon reissun Lappiin. Matkan tarkoituksena oli katsella miltä nykyinen Lappi näyttää sen jälkeen kun viimeksi 25 vuotta sitten kävin siellä. Olen 'kukenut' Lapissa isäni kanssa jo 50-luvulla. Isäni oli innokas kullanhuuhtoja, joka teki reissuja Kokkolasta, jossa asuimme silloin, Vuotson Tankavaaraan useita kertoja vuodessa.

Sittemmin tuli koko 70-luku kuljettua pohjoisessa vaellushommissa ystäväni Matti Saikkosen kanssa, mutta etupäässä Norjan Finnmarkenissa, joka on pääasiassa paljakkaa  (tundraa) ja helpompaa vaeltaa kuin Suomen puolella (paitsi käsivarressa) kunhan on kunnon välineet.

Nykyinen Tankavaara, jossa nykyisin sijaitsee kullanhuuhdontamuseo ja jossa pidetään vuosittain kullanhuuhdonnan MM-kisoja, on ihan eri paikka kuin 50-luvulla 10 vuotta sodan päättymisen jälkeen, jolloin Tankavaarassa oli yksi ränsistynyt rakennus ja kullanhuuhdontarännejä ja maastossa oli vielä paljolti sodan jälkiä.

Tankavaarasta jatkoin pohjoiseen Saariselän yli Ivaloon. Ivalon vanha matkailuhotelli, joka muuten oli isäni Eugen Peltolan (Rakte Oy) rakentama, oli korvattu uudella rakennuksella, jossa toimii mm. Kultahippu-niminen hotelli/ravintola.

Ivalosta jatkoin edelleen pohjoiseen ja yövyin legendaarisella Ukonjärven leirintäalueella Inarinjärven rannalla. Aamulla ajoin Kaamaseen, käväisin niin'ikään legendaarisella 4 tuulen tuvalla muutama kilometri Karigasniemen tien rieteyksestä Utsjoelle päin (tästä lisää alempana),  ja siitä edelleen Karigasniemen suuntaan tavoitteena Muotkan Ruoktu.

Kaamasessa 90-luvulla uudelleen rakennetun tien oikealla puolella sijaitsee Lapin sodan muistomerkki, josta kuva alla.

Aivan muistomerkin vierestä lähtee lyhyt tienpätkä sota-aikaiselle Kaamasen lentokentälle, joka on nyt jossakin määrin kunnostettu ja on joillekin koneille jopa lentokelpoinen.

Kalastustaitojeni virkistämiseksi osallistuin Suomen Ladun järjestämälle viikon kalastuskurssille Muotkan Ruoktussa. Oikeastaan 'kurssi' on väärä sana, sillä kyseessä oli enemmänkin yhteistä kalastelua paikallisen oppaan kanssa. Kalasteltua tulikin sekä joessa että järvessä perholla, uistimella ja verkoilla. Kalaakin tuli, etupäässä pientä harjusta, tammukkaa, siikaa ja ahvenia. Jatkossa aion keskittyä lähinnä tai pelkästään taimenen ja harjuksen perhokalastukseen.

Alla Peltojokea Muotkan Ruoktun kohdalla.

Muotkan Ruoktun jälkeeen parkkeerasin asuntovaununi Kaamaseen Neljän Tuulen Tuvan pihalle. Alla kuva uudesta tuvasta, joka on rakennettu uuden tien varteen. Vanha tupa, joka oli vähän alempana vanhan tien varressa, on kuulemma palanut.

Tein sitten ilman vaunua kierroksen Utsjoki - Nuorgam -Tanabru (Norja) - Varangerbotn (Norja) - Pykeija (Norja) - Näätämö (Norja) - Sevettijärvi - Kaamanen. Utsjoella onkin nykyään silta ("Saamen silta", rakennettu 1993) Tenon ylitse.

Aikoinaan Tenon ylitse pääsi autolla vain Karigasniemellä tai Tanabrussa Norjan puolella.  Alla kuva Tenojoesta, taustalla Tanabrun silta.

Skipagurrasta lähtee tie Varanginvuonolle, joka Varangerbotnissa haarautuu vuonon pohjoisrannalle (Vadsö eli Vesisaari, Vardö) ja etelärannoille (Pykeija, Näätämö, Kirkkoniemi).

Pykeijan (Bugöynes) seutu on kallioista ja välissä hienoa kävelymaastoa, josta on upeat näköalat Varangin vuonolle ja Barentsin merelle. Alla kuva Pykeijan kylästä Varangin vuonon rannalla.

Näätämössä (=Neiden, ei pidä sekoittaa Suomen puolella olevaan Näätämöön) sijaitseva kolttakoski on vaikuttava näky. Koskessa voi nähdä lohien hyppivän niiden noustessa kutuaikaan ylävirtaan.

Näätämöstä jatkoin Suomen puolelle Sevettijärvelle. Koko matka Näätämö-Sevettijärvi-Kaamanen on nykyään hyvää tietä ja väkeä liikkeellä oli runsaasti.

Kytkin vaunun uudelleen perään Kaamasessa ja etelään päin "valuessani" päätin käydä Angelissa, joka on Norjan rajan tuntumassa Injarin joen (Tenon yläjuoksua) varrella. Kyselin kalastuslupia Vaskojokeen, joka kulkee koko matkan tien vieressä. Luvan olisi kuitenkin saanut vain pieneen pätkään jokea, joten jätin kalastushommat väliin. Maasto on erittääin hienoa jäkäläistä kävelymaastoa. Häiritseviä olivat tien molemmin puolin kulkevat poroaidat, varsinkin tien ja Vaskojoen välissä.

Etelään matkatessani käväisin Kaunispään päällä, jonne tuli kaksikin hiihtohissiä ja josta näkyi Saariselän turistipyydys hotelleineen, mökkeineen ja hiihtohisseineen.  Kuvassa Kaunispään huippua siellä sijaitsevine ravintoloineen.

Edelleen etelämpänä Saariselän eteläpuolelta Laanilan ja Kakslauttasen välistä lähtee Kutturan tie länteen päin. Tämä tie ylittää Sotajoen (Ivalojoen haaran) n. 20 km:n päässä isolta tieltä. Sillan kupeessa on erinomaisia leiripaikkoja, jonne sitten parkkeerasinkin vaununi.

Kuvassa hiljaista Sotajokea, mutta koskiakin löytyy.

Käytin kalasteluun kaksi päivää. Ensimmäisenä päivänä pelkästään pieniä harjuksia ja tammukoita, jotka päästin pois. Toisena päivänä kalastin joen länsipuolta alavirtaan eli Ivalojoelle päin. Ei yhtään tärppiä paitsi yht'äkkiä komea taimen (n. 2-3 kg, ei ollut vaakaa, ks. valokuva). Taimenen haaviaminen matalassa vedessä, jossa seisoin, oli hieman hankalaa, mutta onnistuihan se lopulta. Tämä tapahtui keskellä kirkasta päivää, mitähän ottiaikaan iltamyöhällä olisikaan tapahtunut!

Sotajoen tienoo varsinkin Sotajoen sillalta alajuoksulle päin on täynnänsä kullanhuuhtojien valtauksia. Tosin tähän aikaan harvat niistä näyttivät olevan aktiivisessa toiminnassa.

Paluumatka tapahtui Kemijärvi-Kuusamo-Suomussalmi-Kajaani-Nurmes reittiä mökilleni Juankoskelle ja sieltä sitten parin päivän jälkeen Savonlinnaan ja sieltä edelleen Räyskälään ja sitten Helsinkiin.

Matkaa kertyi kaikkiaan reippaasti yli 4000 km. Kaikki tähän reissuun liittyvät valokuvat löytyvät täysikokoisina albumistani Lappi 2006.