Vapaamielisyydestä ja vihapuheesta

Ovat todellakin menneet puurot ja vellit sekaisin, jos ajatellaan että vapaamielisyyttä on se, että vain oma ja omasta mielestä vapaamielinen ajattelutapa on ainoa oikea. Jos esimerkiksi luullaan, että esimerkiksi presidenttiehdokas Eva Biaudet on vapaamielinen, niin kuin Helsingin Sanomat mainosti jopa pääkirjoituksessaan, niin ollaan pahasti puskassa.  Tosiasiassa Eva on yhtä vapaamielinen kuin lestadiolaiset, joille kelpaa vain yksi totuus. Heti kun joku poikkeaa tästä ”totuudesta”, niin miekka heilahtaa, niin kuin uskovaisille onkin ominaista. Näin tapahtui esimerkiksi Jussi Halla-ahon saattamisessa syytteeseen ruotsalaisvihreän kukkahattutätineuvoston toimesta, koska hän uskalsi poiketa Evan ja kanssasisariensa totuudesta.

Oikeasti, vapaamielisyyttä olisi ymmärtää näiden ns. totuuksien suhteellisuus. Liberalismi ja vapaamielisyys ovat jotain ihan muuta kuin mitä tämä tätikerho edustaa.  Todellakin, poliittinen tarkoituksenmukaisuus pyrkii muokkamaan kielen ja käsitteet sopiviksi omiin tarkoitusperiinsä. Siis vähemmän vapaamielisiin.

Viimeaikoina lanseerattu käsite ”vihapuhe” on luotu samojen piirien lyömäaseeksi. Se toimii vain yhteen suuntaan: vihapuhetta on, jos Evan edustamaa maailmankatsomusta arvostellaan, mutta ei siis toisin päin.

Tämä kirjoitusko vihapuhetta? Kuulen jo korvissani huudon: ”vihapuhetta”!

Aiemmin kriittistä suhtautumistapaa pidettiin älymystön hyveenä. Nykyään se on muuttunut vihapuheeksi ja kritiikitön jeesustelu on tullut paitsi poliitikkojen niin myös Helsingin Sanomien ja YLE:n toimittajien tavaksi ja hyveeksi.

Kotisivulleni tästä