Home

Märklin Dr12 (Huru)

Dr12 (ennen 1977 Hr12) perustuu sveitsiläiseen suunnitteluun ja samanlaiset telit onkin esim. sveitsiläisessä Ae 6/6 ,veturissa, jota Märklin on valmistanut esim. numeroilla 3050, 3350. Listan Märklinin Ae 6/6 -vetureista saat tästä

Rakentamisen lähtökohdaksi tilasin Saksa Ebaystä yllä olevan käytetyn ja jo koriltaan kuluneen Ae6/6-veturin. Hintaa tuli 56,- euroa + n.10,- euroa postikuluja. Ae6/6 on lyhyempi veturi kuin Dr12, joten alustaa täytyy pidentää keskeltä 14mm. Junat-lehden numeroissa 1-4/84 on ohjeet ja piirustukset kuinka Dr12:n kori tehdään messinkipellistä. Nykyään on kuitenkin tekniikka tullut mallinrakentajienkin avuksi ja mallinsin korin 3D-cad -ohjelmalla (Pro/Engineer) ja tein työstöradat CNC-koneistusta varten suoraan mallista. Varsinaisia mittapiirustuksia en ole tehnyt, koska en niitä tarvinnut ja niiden teko vie paljon aikaa. Alla on kuva mallinnetuista osista. Jos jollekin on 3D-malleista hyötyä, niin tiedostot saa IGES-muodossa tästä

Ohjaamon osat ja katto on koneistettu ns. muovipuusta (DuPont Cibatool) ja sivut 1mm alumiinipellistä.

Osat on koneistettu pienellä 3-akselisella ISEL-jyrsimellä, joka on tarkoitettu pienien CAD-mallien jyrsintään. Materiaaleiksi sopii muovit, puu sekä pehmeät metallit (alumiini, messinki). Jyrsintä ohjataan PC:llä.

Veturin rungon jatkoin jyhkeällä messinkipalalla joka tuo samalla painoa lisää ja parantaa osaltaan kulkuominaisuuksia. Pala on liimattu epoksiliimalla ja varmistettu kahdella ruuvilla (M3)

Korin kokoonpano aloitetaan liimamalla ajovalon paikalle 5mm putki, jossa tilaa 3mm:n lampulle. Katto liimataa ohjaamoihin ja samalla tulee muistaa tehdä kolot lamppujen johdoille katon päätyreunoihin

Sivujen liimausta suoraan helpottaa jigi, jossa urat sivuja varten.

Osat liimataan toisiinsa epoksiliimalla.

Puskimet ja puskinpalkki sahataan irti Ae6/6:n korista ja liimataan paikoilleen.

Moottorien pakoputket ja höyrynkehittimen savupiippu on asennettu katolle. Sivun iso säleikkö on tehty 0,7mm teräslangan pätkistä ja pienemmät 0.5mm sähköjohdosta, jotka on ensin kierretty vieri viereen pienen vanerin palan ympärille ja sitten juotettu "levyksi".

Katolle on lisätty käyntisillat ja jäähdyttäjän puhallin. Telien jousipakat on sahattu vanhasta Ae6/6:n korista ja liimattu epoksilla korin helmoihin.

Ensimmäinen pohjamaalikerros on ruiskutettu ja seuraava paklauskierros odottaa.

Alustava väritys on nähnyt päivän valon. Väreinä on Humbrolin kiiltävät rakennussarjamaalit, punainen numero 19 ja kerman värinen numero 41. Vasta viimeistelyn jälkeen pinta ruiskutetaan mattalakalla, näin saadaan kestävämpi maalipinta.

Alustaan on lisätty polttoainetankki ja ilmasäiliöt.

Alkuperäisellä moottorillakin tulee tietysti toimeen, mutta digitaaliohjauksella kulkuominaisuudet paranevat huomattavasti kun käyttöön otetaan kuormantunnistava dekooderi ja vanha levykollektorimoottori vaihdetaan parempaan rumpukollektorimalliin ja staattorikäämi korvataan kestomagneetilla. Muutossarjan numero tähän Märklinin vanhaan 3050-aihioon on 60904. Märklinin 3350-Ae6/6 malleissa on jo rumpukollektorimoottori ja muutossarja niihin on 60901.

Uusi moottori asennettuna. Odottamaton seikka oli, että vanhassa telissä olevalle lukitusjouselle ei uudessa moottorikilvesä ollut koloa, vaan jousen pään joutui hiukan muotoilemaan uudestaan jotta se sopisi uuden lukitusnastan yläpuolelle.

Tässä on asennettu veturiin kaiteet, jotka on tehty 0,7mm teräslangasta ja maalattu samalla kermanvärisellä maalilla kuin veturi. Veturin numero (tästä tuli 2205) on keulassa tehty valkoisilla siirtokirjaimilla, korkeus 2,5mm. VR:n siipipyörälogo ja numerot kyljissä on tehty alla olevilla siirtokuvilla. Suuremman kuvan paremmalla resoluutiolla saat tästä. Tulostin kuvan Epsonin Photo790 printterillä Bare-Metal Foil Co.:n Clear Decal Film arkille, joita saa ainakin Helsingistä Tieto-Nikkari Oy:stä. Tulostuksen jälkeen arkki suihkutetaan lakalla. Tavallinen rautakaupan spray-lakka muuttaa värejä, mutta kirkas rakennussarja-lakka (esim. Humbrol) toimii hyvin ja siirtokuvat kestivät kovaakin käsittelyä. Siirtokuva-arkkeja on erikseen mustesuihku- ja lasertulostimille, eikä niitä voi käyttää ristiin. Läpinäkyvän pohjan lisäksi arkkia saa myös valkoisena. Lopuksi veturi lakattu mattalakalla.

 

Valoihin on käytetty Miniatronicsin halkaisijaltaan 2,4mm pienoislamppuja sekä ohjaamon yläpuolisiin ajovalaisimiin Märklinin omia 3mm:n polttimoita, joita tulee kaksi kappaletta moottorin muutossarjan mukana. Miniatronicsin lamppuja saa ainakin Tukholmassa MJ-Hobbyexpertiltä (myös Online-shop), jossa kymmenen kappaleen pussi maksaa n. 13,- euroa

Lamput liimataan paikoilleen tavallisella valkoliimalla (esim. Eri-Keeper).

Sähkökytkentä selviää tästä kuvasta. Kytkin alemmat valot molemmista päistä yhteen oman toiminnon alle (F2). Näin alemmat valot voivat palaa jatkuvasti ja ylhäällä oleva ajovalo kulkusuunnasta riippuen. En tiedä onko tämä järjestely kovin oikeaoppinen, mutta minusta on mukavaa että myös takana on valoa. Koska Miniatronicsin lamput on alunperin tarkoitettu analogiajärjestelmään, niiden käyttöjännite on 16V. Märklinin digitaalijärjestelmässä käyttöjännite on 24V, joten tarvitaan 150ohmin vastus alentamaan kahden rinnakkain kytketyn lampun jännitteen 24V:sta 16V:iin. Jännitteen alennus riippuu kuormasta, joten muilla virroilla vastuksella on eri arvo. Vastuksen arvon voi laskea kaavalla: vastus = jännitepudotus/virta, tässä 8V/0,060A=133ohm, sopivasti pyöristettynä 150ohm.

Koska lamput ovat kiinteästi korissa, on hyvä laittaa liitin rungossa olevan dekooderin ja lamppujen välille.

Huru koeajossa varikolla

Seuraavaksi lisätään yksityiskohdat kuten ovien kaiteet, ikkunalasit, soittokello, äänitorvi ym.

ja jatkoa seuraa sitä mukaa kun projekti etenee....