Märklin Dr12 (Huru)
Dr12 (ennen 1977 Hr12) perustuu sveitsiläiseen
suunnitteluun ja samanlaiset telit onkin esim. sveitsiläisessä
Ae 6/6 ,veturissa, jota Märklin on valmistanut esim. numeroilla
3050, 3350. Listan Märklinin Ae 6/6 -vetureista saat tästä
Rakentamisen lähtökohdaksi tilasin
Saksa Ebaystä yllä olevan käytetyn ja jo koriltaan
kuluneen Ae6/6-veturin. Hintaa tuli 56,- euroa + n.10,- euroa
postikuluja. Ae6/6 on lyhyempi veturi kuin Dr12, joten alustaa
täytyy pidentää keskeltä 14mm. Junat-lehden
numeroissa 1-4/84 on ohjeet ja piirustukset kuinka Dr12:n kori
tehdään messinkipellistä. Nykyään on
kuitenkin tekniikka tullut mallinrakentajienkin avuksi ja mallinsin
korin 3D-cad -ohjelmalla (Pro/Engineer) ja tein työstöradat
CNC-koneistusta varten suoraan mallista. Varsinaisia mittapiirustuksia
en ole tehnyt, koska en niitä tarvinnut ja niiden teko vie
paljon aikaa. Alla on kuva mallinnetuista osista. Jos jollekin
on 3D-malleista hyötyä, niin tiedostot saa IGES-muodossa
tästä
Ohjaamon osat ja katto on koneistettu
ns. muovipuusta (DuPont Cibatool) ja sivut 1mm alumiinipellistä.
Osat on koneistettu pienellä 3-akselisella
ISEL-jyrsimellä,
joka on tarkoitettu pienien CAD-mallien jyrsintään.
Materiaaleiksi sopii muovit, puu sekä pehmeät metallit
(alumiini, messinki). Jyrsintä ohjataan PC:llä.
Veturin rungon jatkoin jyhkeällä
messinkipalalla joka tuo samalla painoa lisää ja parantaa
osaltaan kulkuominaisuuksia. Pala on liimattu epoksiliimalla ja
varmistettu kahdella ruuvilla (M3)
Korin kokoonpano aloitetaan liimamalla
ajovalon paikalle 5mm putki, jossa tilaa 3mm:n lampulle. Katto
liimataa ohjaamoihin ja samalla tulee muistaa tehdä kolot
lamppujen johdoille katon päätyreunoihin
Sivujen liimausta suoraan helpottaa
jigi, jossa urat sivuja varten.
Osat liimataan toisiinsa epoksiliimalla.
Puskimet ja puskinpalkki sahataan
irti Ae6/6:n korista ja liimataan paikoilleen.
Moottorien pakoputket ja höyrynkehittimen
savupiippu on asennettu katolle. Sivun iso säleikkö
on tehty 0,7mm teräslangan pätkistä ja pienemmät
0.5mm sähköjohdosta, jotka on ensin kierretty vieri
viereen pienen vanerin palan ympärille ja sitten juotettu
"levyksi".
Katolle on lisätty käyntisillat
ja jäähdyttäjän puhallin. Telien jousipakat
on sahattu vanhasta Ae6/6:n korista ja liimattu epoksilla korin
helmoihin.
Ensimmäinen pohjamaalikerros
on ruiskutettu ja seuraava paklauskierros odottaa.
Alustava väritys on nähnyt
päivän valon. Väreinä on Humbrolin kiiltävät
rakennussarjamaalit, punainen numero 19 ja kerman värinen
numero 41. Vasta viimeistelyn jälkeen pinta ruiskutetaan
mattalakalla, näin saadaan kestävämpi maalipinta.
Alustaan on lisätty polttoainetankki
ja ilmasäiliöt.
Alkuperäisellä moottorillakin
tulee tietysti toimeen, mutta digitaaliohjauksella kulkuominaisuudet
paranevat huomattavasti kun käyttöön otetaan kuormantunnistava
dekooderi ja vanha levykollektorimoottori vaihdetaan parempaan
rumpukollektorimalliin ja staattorikäämi korvataan kestomagneetilla.
Muutossarjan numero tähän Märklinin vanhaan 3050-aihioon
on 60904. Märklinin 3350-Ae6/6 malleissa on jo rumpukollektorimoottori
ja muutossarja niihin on 60901.
Uusi moottori asennettuna. Odottamaton
seikka oli, että vanhassa telissä olevalle lukitusjouselle
ei uudessa moottorikilvesä ollut koloa, vaan jousen pään
joutui hiukan muotoilemaan uudestaan jotta se sopisi uuden lukitusnastan
yläpuolelle.
Tässä on asennettu veturiin
kaiteet, jotka on tehty 0,7mm teräslangasta ja maalattu samalla
kermanvärisellä maalilla kuin veturi. Veturin numero
(tästä tuli 2205) on keulassa tehty valkoisilla siirtokirjaimilla,
korkeus 2,5mm. VR:n siipipyörälogo ja numerot kyljissä
on tehty alla olevilla siirtokuvilla. Suuremman kuvan paremmalla
resoluutiolla saat tästä.
Tulostin kuvan Epsonin Photo790 printterillä Bare-Metal Foil Co.:n Clear Decal Film arkille,
joita saa ainakin Helsingistä Tieto-Nikkari Oy:stä. Tulostuksen jälkeen
arkki suihkutetaan lakalla. Tavallinen rautakaupan spray-lakka
muuttaa värejä, mutta kirkas rakennussarja-lakka (esim.
Humbrol) toimii hyvin ja siirtokuvat kestivät kovaakin käsittelyä.
Siirtokuva-arkkeja on erikseen mustesuihku- ja lasertulostimille,
eikä niitä voi käyttää ristiin. Läpinäkyvän
pohjan lisäksi arkkia saa myös valkoisena. Lopuksi veturi
lakattu mattalakalla.
Valoihin on käytetty Miniatronicsin halkaisijaltaan 2,4mm pienoislamppuja
sekä ohjaamon yläpuolisiin ajovalaisimiin Märklinin
omia 3mm:n polttimoita, joita tulee kaksi kappaletta moottorin
muutossarjan mukana. Miniatronicsin lamppuja saa ainakin Tukholmassa
MJ-Hobbyexpertiltä
(myös Online-shop), jossa kymmenen kappaleen pussi maksaa
n. 13,- euroa
Lamput liimataan paikoilleen tavallisella
valkoliimalla (esim. Eri-Keeper).
Sähkökytkentä selviää
tästä kuvasta. Kytkin alemmat valot molemmista päistä
yhteen oman toiminnon alle (F2). Näin alemmat valot voivat
palaa jatkuvasti ja ylhäällä oleva ajovalo kulkusuunnasta
riippuen. En tiedä onko tämä järjestely kovin
oikeaoppinen, mutta minusta on mukavaa että myös takana
on valoa. Koska Miniatronicsin lamput on alunperin tarkoitettu
analogiajärjestelmään, niiden käyttöjännite
on 16V. Märklinin digitaalijärjestelmässä
käyttöjännite on 24V, joten tarvitaan 150ohmin
vastus alentamaan kahden rinnakkain kytketyn lampun jännitteen
24V:sta 16V:iin. Jännitteen alennus riippuu kuormasta, joten
muilla virroilla vastuksella on eri arvo. Vastuksen arvon voi
laskea kaavalla: vastus = jännitepudotus/virta, tässä
8V/0,060A=133ohm, sopivasti pyöristettynä 150ohm.
Koska lamput ovat kiinteästi
korissa, on hyvä laittaa liitin rungossa olevan dekooderin
ja lamppujen välille.
Huru koeajossa varikolla
Seuraavaksi lisätään
yksityiskohdat kuten ovien kaiteet, ikkunalasit, soittokello,
äänitorvi ym.
ja jatkoa seuraa sitä mukaa
kun projekti etenee....
