Roco Dv 12
Dv 12 on Suomen yleisin moottoriveturi.
Vuosina 1963-1966 valmistui 68 kappaletta Sv 12-veturia (1977
alkaen Dv 12), numerot 2501- 2568. Vuosina 1974 - 1984 valmistui
vielä 64 veturia, numerot 2601 -2664. 2600-sarjan vetureissa
on erilainen jäähdytysjärjestelmä, josta seurasi
myös ulkoisia muutoksia veturin etuosaan. Näiden rinnalla
valmistettiin vuosina 1965 - 1972 60 kappaletta höyrynkehittimellä
varustettua versiota Sr 12 (vuodesta 1976 myös Dv 12, numerot
2701 - 2760), joka oli hieman painavampi ja ohjaamon molemmin
puolin olevat pakoputket ovat kookkaammat. Kaikki veturit ovat
vielä käytössä.
Dv 12:n telit ovat saksalaisen
Kruppin suunnittelua ja samanlaisia on käytetty BR 215, BR
216 ja BR 218 -vetureissa. Jokin näistä malleista on
lähes jokaisen eurooppalaisen pienoisjunavalmistajan valikoimissa.
Rakentamisen lähtökohdaksi
otetaan tässä Rocon malli 53463, Roco on tehnyt BR 215,
BR 216 ja BR 218 -mallia useina eri versioina.
Runko tehdään itse .
Mallinsin rungon 3D-Cad ohjelmalla ( Pro/Engineer) ja koneistin
rungon messingistä. Rungon piirustukset saat tästä
PDF-muodossa.
Rakentaminen aloitetaan purkamalla
veturi osiin. Veturista käytetään vain telit, moottori
ja kardaaniakselit. Moottorin sovittaminen Dv 12:n korin sisälle
on hankalaa, mutta onnistuu. Moottori käännetään
pystyyn, jolloin se mahtuu korin sisään. Kardaaniakseleita
täytyy lyhentää, sillä Dv12 on lyhyempi kuin
Br 216.
Moottorin sivuissa on kierrereiät
(M2) kiinnitystä varten, joten runkoon juotetaan tai liimataan
vastaalle kohdalle kiinnityspala.
Korin osat on valmistettu pikamallikoneella.
Pikamallikone ei kykene tekemään
tarpeeksi pieniä reikiä, joten aluksi päätykappaleisiin
on porattava lampun paikat.
Reikien porauksen jälkeen
on lamppujen ympäristö maalattava mustalla maalilla,
jotta valo ei hohda läpikuultavassa materiaalissa.
Korin osat liimataan toisiinsa
pikaliimalla ja maalataan kiiltävillä rakennussarjamaaleilla.
Sopivat sävyt ovat esim. Humbrolin punainen no. 19 ja kermanvärinen
no. 41. Kiiltävä maalipinta on kestävä ja
siihen tarttuu hyvin siirtokirjaimet kiinni. Vasta lopuksi kori
lakataan mataksi kirkkaalla mattalakalla.
Lamput ovat Miniatronicsin halkaisijaltaan
vain 1,2mm mittaisia 1,5V/15mA lamppuja. Alhaisen jänniitten
takia niiden kanssa täytyy käyttää etuvastusta.
Miniatronicsin lamppuja
saa esim. MJ-Hobbyexperteniltä
Tukholmasta. Molemmissa päissä on neljä lamppua,
sillä tähän yksilöön tuli kaksoisvalot
ylhäälle. Kunkin pään valot voi kytkeä
yhteen joko rinnakkain tai sarjaan.
Tässä kuvassa kummankin
pään lamput on kytketty sarjaan, mikä on suositeltavin
tapa. Tällä tavalla etuvastuksen teho pysyy kohtuullisena
ja puolen watin vastus on riittävä. Myös johtoliitosten
määrä pysyy kohtuullisena. Huonona puolena kytkennässä
on kaikkien neljän lamppujen pimeneminen, jos yksikin lamppu
rikkoutuu.
Dekooderi asennetaan kiinteästi
koriin ohjaamon sivuseinälle. Virransyöttöjohdot
ja moottorin johdot varustetaan liittimellä, jolloin kori
voidaan helposti poistaa kokonaan.
Silta ja kaiteet maalataan keskiharmaalla,
esim. Revellin no. 77. Kaiteet juotetaan 0,5mm messinkilangasta.