Märklin Dv 12
Dv 12 on Suomen yleisin moottoriveturi.
Vuosina 1963-1966 valmistui 68 kappaletta Sv 12-veturia (1977
alkaen Dv 12), numerot 2501- 2568. Vuosina 1974 - 1984 valmistui
vielä 64 veturia, numerot 2601 -2664. 2600-sarjan vetureissa
on erilainen jäähdytysjärjestelmä, josta seurasi
myös ulkoisia muutoksia veturin etuosaan. Näiden rinnalla
valmistettiin vuosina 1965 - 1972 60 kappaletta höyrynkehittimellä
varustettua versiota Sr 12 (vuodesta 1976 myös Dv 12, numerot
2701 - 2760), joka oli hieman painavampi ja ohjaamon molemmin
puolin olevat pakoputket ovat kookkaammat. Kaikki veturit ovat
vielä käytössä.
Dv 12:n telit ovat saksalaisen
Kruppin suunnittelua ja samanlaisia on käytetty BR 215, BR
216 ja BR 218 -vetureissa. Jokin näistä malleista on
lähes jokaisen eurooppalaisen pienoisjunavalmistajan valikoimissa.
Rakentamisen lähtökohdaksi
otetaan tässä Märklinin malli 3374, Märklin
on tehnyt BR 216 (V160) -mallia useina eri versioina, kuvassa
turkoosi/beige malli, punaharmaa lienee se yleisin. Tämä
yksilö on ostettu saksalaiselta käytettyjen kauppiaalta
Kurt Bothnerilta ( http://www.bothner-modelleisenbahnen.de/index.html
), hintaa kuluineen 75,- EUR. MFX-ääniversio tehdään
edullisimmin lukuisissa aloituspakkauksissa olevasta punaisesta
BR V160 veturista. Näitä myydään huutonetissä
ja Ebayssä noin 140,- eurolla.
Rakentaminen aloitetaan purkamalla
veturi osiin. Rungon kaikki yläpuoliset ulokkeet sahataan
pois ja pinta tasoitetaan viilalla. Myös ääniversiossa
oleva "kaiutinpönttö" täytyy poistaa,
sillä sille ei ole tilaa Dv12:ssa.
Br 216 on pidempi veturi kuin Dv
12, joten runkoa lyhennetään kesketä 18mm. Samalla
koneistetaan rungon nurkkiin tila portaita varten. Kuvassa alkuperäinen
ja lyhennetty runko.
Toinen mahdollisuus on tehdä
koko runko itse. Halusin kokeilla tätä vaihtoehtoa ja
mallinsin rungon 3D-Cad ohjelmalla ( Pro/Engineer) ja koneistin
rungon messingistä. Rungon piirustukset saat tästä
sekä PDF-muodossa
että DXF-tiedostona.
Myös 3D-mallin
IGES-tiedostona saat tästä. Erinomaisesta lopputuloksesta
huolimatta alkuperäisen rungon lyhentäminen on suositeltavampaa,
sillä koneistus osoittautui odotettua hankalammaksi.
Moottorin sovittaminen Dv 12:n
korin sisälle on hankalaa, mutta onnistuu kahden tempun avulla:
moottoriteli käännetään 180 astetta siten,
että kenttäkäämi tulee taaksepäin ja
kenttäkäämin tilalle vaihdetaan kestomagneetti
Märklinin muunnossarjan avulla. Näin moottori mahtuu
ohjaamoon ja kenttämagneetti liikkuu telin mukana takaosan
konetilassa. Kenttäkäämin vieressä oleva metallilaippa
joudutaan myös poistamaan. Tämä toimii ainakin
niissä teleissä joissa on alunperinkin rumpukollektorimoottori
(3374), levykollektoriversion (3074,3674) pitäisi myös
soveltua yhtä lailla, en kuitenkaan ole vielä saanut
tilaisuutta varmistaa sitä. Rumpukollektorimoottori (3374)
muutetaan Märklinin muutossarjalla 60901, joka sisältää
viisinapaisen ankkurin, tehokkaan ja pienikokoisen kestomagneetin
sekä kuormantunnistavan digitaalidekooderin (voidaan käyttää
myös tavallisella muuntajalla). Vastaava sarja levykollektorimoottoreihin
(3074,3674) on 60904. MFX-ääniversioissa kestomagneetti
on jo vakiona, joten pelkkä telin kääntäminen
riittää.
Koska moottoriteli käännetään
ympäri ja veturin kytkin on telin muovikulissin toisessa
päässä, on kulissi myös käännettävä
telissä. Kytkintä varten tulee koneistaa kolo ruuvia
varten ja telin toiseen päähän kolot kulissin kynsille
(ylempi kuva).
Telit moottoreineen uudessa rungossa.
Korin osat voidaan tehdä 1mm:n
alumiinilevystä ja ns. muovipuusta (DuPont CibaTool). Toki
osat voi valmistaa kokonaan alumiini- tai messinkilevystä,
minulle muoto-osien teko CNC-koneistuksella oli helpompi tie.
Piirustukset saat tästä joko
PDF-muodossa tai DFX-muodossa
Cad-ohjelmaa varten. 3D-mallit saat tästä IGES-muodossa.
Vaikka malli on tehty VR:n kuvien pohjalta, olen huomannut pieniä
eroja mitoissa todellisten vetureiden suhteen. Lisäksi vetureista
on useita eri versioita eri aikakausilta, joten jokaisen on syytä
harkita mittojen varmistamista omalta kohdaltaan.
Korin kasaus on helpointa aloittaa
hytistä. Hytin vastakkaiset seinät ovat samanlaisia,
joten niitä tarvitaan kaksi kumpaakin. Katon olen koneistanut
suoraan oikeaan kaarevuuteen, mutta sen voi hyvin taivuttaa myös
levystä. Osat liimataan toisiinsa epoksiliimalla.
Konetilan osat on varminta liimata
paikoilleen kokoonpanojigissä.
Toinen uudempi tapa on tehdä
korin osat pikamallikoneella. Nämä koneet ovat Suomessakin
kovasti yleistyneet ja osista voi pyytää tarjouksia
useiltakin toimittajilta. Tässä esitetyt osat on valmistettu
Stratasys Dimension STT -koneella.
Pikamallikone ei kykene tekemään
tarpeeksi pieniä reikiä, joten aluksi päätykappaleisiin
on porattava lampun paikat.
Reikien porauksen jälkeen
on lamppujen ympäristö maalattava mustalla maalilla,
jotta valo ei hohda läpikuultavassa materiaalissa.
Korin osat liimataan toisiinsa
pikaliimalla ja maalataan kiiltävillä rakennussarjamaaleilla.
Sopivat sävyt ovat esim. Humbrolin punainen no. 19 ja kermanvärinen
no. 41. Kiiltävä maalipinta on kestävä ja
siihen tarttuu hyvin siirtokirjaimet kiinni. Vasta lopuksi kori
lakataan mataksi kirkkaalla mattalakalla.
Lamput ovat Miniatronicsin halkaisijaltaan
vain 1,2mm mittaisia 1,5V/15mA lamppuja. Alhaisen jänniitten
takia niiden kanssa täytyy käyttää etuvastusta.
Miniatronicsin lamppuja saa esim. MJ-Hobbyexperteniltä Tukholmasta.
Molemmissa päissä on neljä lamppua, sillä
tähän yksilöön tuli kaksoisvalot ylhäälle.
Kunkin pään valot voi kytkeä yhteen joko rinnakkain
tai sarjaan.
Tässä kuvassa kummankin
pään lamput on kytketty sarjaan, mikä on suositeltavin
tapa. Tällä tavalla etuvastuksen teho pysyy kohtuullisena
ja puolen watin vastus on riittävä. Myös johtoliitosten
määrä pysyy kohtuullisena. Huonona puolena kytkennässä
on kaikkien neljän lamppujen pimeneminen, jos yksikin lamppu
rikkoutuu.
Tässä molempien päiden
valot on kytketty rinnan. Yhden lampun rikkoutuminen ei välittömästi
pimennä muita, mutta lisääntynyt virta polttaa
muut nopeammin. Johtoliitosten määrä on isompi
ja vastuksen hukkateho on muita vaihtoehtoja isompi, vastuksen
tehonkesto tulee olla 2W.
Tähän yksilöön
tuli kuitenkin kytkentä, jossa molempien päiden alemmat
valot palavat molempiin suuntiin, ja vain ylävalot palavat
kulkusuuntaan. Kuvan mukaisesssa kytkennässä palaa aina
kuusi lamppua ja alavalot palavat aina diodien avulla. Tässä
kytkennässä tarvittava etuvastus on 390ohmia/1W. Vastus
haukkaa tehoa n. 0.75W ja kuumenee tälläkin teholla
melkoisesti, joten vastuksen tehon kesto pitää olla
vähintään 1W.
Mfx-dekooderi on kiinni 21-napaisella
liittimellä isommassa piirilevyssä, jossa on muutama
lisäkomponentti. Isompi piirilevy ei mahdu sellaisenaan Dv12:n
korin sisään, mutta sitä voidaan kaventaa sahaamalla
se kiinnitysreikien verran kapeammaksi, jolloin se mahtuu Dv12:n
nokan sisään.
Mfx-dekooderin piirilevy kavennettuna
Dekooderi on nokassa ja kaiutin
ohjaamon katossa, johon liimattu matala rengas kaikupohjaksi.
Dekooderi asennetaan kiinteästi
koriin ja virransyöttö ja moottorin johdot varustetaan
liittimillä, jolloin kori voidaan poistaa kokonaan.
Rungon ja korin väliin jää
käyntisilta. Ennen asennusta porataan vielä reiät
kaiteille. Tässä on käytetty Fallerin valmiita
kaiteita, jotka eivät ole aivan oikean muotoisia, mutta jos
haluaa tarkasti esikuvan mukaiset kaiteet, voi ne tehdä itse
1mm:n rautalangasta.
Silta ja kaiteet maalataan keskiharmaalla,
esim. Revellin no. 77.
Ensimmäinen koeajo.
Äänet kuuluvat melko
kovalla voimakkuudella ja vaikutelma on aito paineilman suhauksia
ja kompressorin ääntä myöten. Oikeaoppisesti
veturi nostaa ensin kierroksia ja lähtee vasta sen jälkeen
liikkeelle.