Ukko-Pekat hankittiin Valtion Rautateille
nopeiksi pikajunavetureiksi. Lokomo valmisti numerot 1001-1011
vuosina 1937-1949. Tampella teki numerot 1012-1019 vuonna 1955.
Vuonna 1957 Lokomolta valmistui vielä kaksi täysin vierintälaakeroitua
veturia, joita sen takia alettiin kutsua Rulla-Pekoiksi. Rulla-Pekat
erottaa punakylkisestä kankikoneistosta ja pienemmistä
Witten-tyyppisistä savunohjauspelleistä. Numero 1021
on kunnostettu toimivaksi museoveturiksi. Oman mallin esikuvaksi
valitsin juuri tämän Rulla-Pekan 1021.
Mallin rakentaminen perustuu Kaj
Wikbergin tuottamaan messinkisarjaan.
Kokoaminen alkaa rungon kasaamisella.
Etuteli kasattuna.
Takateli paikoillaan.
Ensimmäinen pyörästön
sovitus.
Sylinterit kiinnittettynä
runkoon.
Alunperin sarja on suunniteltu
siten, että veturi virroittaa toiselta puolelta ja tenderi
toiselta. Tähän malliin valitsin kuitenkin Alan Gibsonin jousitetut holkkivirroittimet.
Muovisiin holkkeihin tulee virroitusnasta ja pieni jousi, joka
työntää sitä pyörän sisäpintaa
vasten.
Virroittimen holkit on tässä
liimattu epoksilla paikoilleen ja maalattu mustaksi. Holkkien
pohjan läpi tuleviin messinkilankoihin juotetaan virtajohdot.
Kankikoneiston asennus on alkanut.
Ennen asennusta koko alusta on mustattu kastamalla se A-Westin
Blacken-It happoon.
Kiertokangen ja ristikappaleen
liitos.
Sarjan mukana tulee voimansiirtoratkaisu,
jossa moottori on tenderissä ja vetävät pyörät
veturissa. Näin on usein tehty, koska isohkon moottorin sijoittaminen
veturiin on hankalaa. Veturin ja tenderin välinen kardaaniakseli
aiheuttaa kuitenkin usein murheita varsinkin vaihteissa, joten
päätin ratkaista voimansiirron toisella tavalla. Yllä
olevissa kuvissa on toisen tekijän malli, jossa on alkuperäinen
ratkaisu.
Alkuperäinen kardaanin alusta
pitää poistaa rungosta ja tilalle juotetaan messinkiliuskasta
pyöreä kehto, johon moottori kiinnitetään
kaksipuolisella teipillä (joo, kyllä pysyy kiinni).
Moottoripaketti mahtuu kokonaan
hytin alle, eikä jää näkyviin.
On ehdottoman tärkeää
varmistaa voimansiirron moitteeton toiminta ennenkuin rakentamista
jatketaan.
Tenderin tekeminen alkoi telien
kasaamisesta.
Tenderin aluskehys ja laidat.
Aluskehys taiteltuna.
Laitojen reunoihin juotetaan 0,5mm
messinkilanka ja yläpuolelle jäävä reuna viilataan
pois.
Äänidekooderin kaiuttimelle
tehdään reikiä tenderin pohjaan.
Pohjamaalaus ja valuosien liimaus
paikalleen.
Aluskehys ja telit on käsitelty
mustiksi A-Westin Blacken-It litkulla.
Lyhtyihin porataan varovasti reiät
Miniatronicsin 1,2mm lamppuja varten. Lamppujen eteen tulee kirkas
muovilinssi.
Alempien lamppujen johdot kulkevat
puskinpalkin alapuolella.
Tenderiin tulee myös lyijyä
painoa lisäämään. Etupäässä
on riviliitin veturista tuleville johdoille.
Dekooderin kytkentä. Miniatronics'in
lamput ovat 1,5V ja 30mA, joten ne tarvitsevat kuvan mukaiset
etuvastukset. Kuusinapainen liitin tulee veturin ja tenderin väliin.
Käyntisillan sovitus.
Korvasin uretaanivaletun kattilan
messinkisellä, jotta veturiin saadaan tarpeeksi painoa. Messinkikattilaan
on tehty myös tila Seuthe no. 27 savugeneraattoria varten.
Hytin kasausta.
Kattila on maalattu Model Masterin
Gun Metal värillä, kupu museon veturin vihreällä
ja nokikaappi Humbrolin satiinimustalla.
Käyntisilta on saanut mustan
maalin pintaansa.
Hytti on maalattu ensin Humbrolin
harmaalla spraypohjamaalilla ja sitten museon veturin vihreällä.
Sivujen merkinnät on tehty alla olevilla siirtokuvilla.
