Juha Telimaan oma sivu
Oma pienoisrautatiehistoriani
alkaa kultaiselta 60-luvulta, jolloin vaarini osti minulle ensimmäisen
Märklin-peruspakkauksen. Koska silloisesta kotikaupungistani
Kokkolasta ei Märkliniä saanut, oli se haettava naapurikaupungista
Pietarsaaresta. Tänä päivänä Märkliniä
ei taida tosin saada kummastakaan kaupungista. Koska jo silloin
alle kymmenvuotiaana taipumukseni viittasivat enemmän hajottamiseen
kuin rakentamiseen, pienoisrautatieharrastus antoi paljon virikkeitä
uteliaalle tulevalle insinöörille. Erityisesti mieleen
on jäänyt kokeilut veturin mäennousukyvystä.
Suoraa rataa koottin pitkälle laudalle jonka toistapäätä
nostettiin kunnes veturin pyörät alkoivat luistaa. Parin
vuoden viulutunneilta ainoa oppimani asia oli, että viulun
jouseen hinkataan hartsia kitkan parantamiseksi, joten sama auttaisi
varmaan myös kiskoihin. Hinkkasin hartsia kaikkiin kiskoihin
vain huomatakseni, että hartsi on paitsi erinomainen sähköneriste,
myös erittäin lujasti kiinni kiskoissa. Vanhemmat kuitenkin
kannustivat poikaa hyvään harrastukseen ja yhdessä
koottin muun muassa kymmeniä taloja Fallerin rakennussarjoista.
Lopullinen niitti orastavaan harrastukseen oli pikkuveljeni yhdessä
erään kaverinsa kanssa. He keksivät leikkiä
junaradalla, taloilla ja koottavilla lentokoneilla toista maailmansotaa,
ja lähes kaikki tuhoutui. Vaikka Märklin-kalusto kesti
tämänkin koettelemuksen jäi harrastus silloin silleen.
Vuosia myöhemmin esikoisen
syntymä sai vanhan pienoisrautatiekipinän taas syttymään.
Se, että esikoinen, Henna, oli tyttömerkkinen, ei hidastanut
uuden peruspakkauksen hankintaa lainkaan. Silloisesta kerrostaloasunnosta
johtuen hankinta kohdistui pienempään N-mittakaavaiseen
junaan (Roco). Ensimmäinen pöytärata valmistuikin
ennenkuin Henna oppi kävelemään. Sen jälkeen
radasta on tehty kaksi pienempää versiota, josta viimeinen
on yhä käyttökunnossa.
Vuonna 1999 muutto Järvenpäässä
omakotitaloon ja samoihin aikoihin Pienoismalli-lehdessä
alkanut artikkelisarja suomalaisesta pienoisrautatiestä herätti
idean vakavammasta projektista, jossa esikuvana olisi suomalainen
rata. Tämä rata on oli työn alla pitkän aikaa
eikä valmistunut koskaan. Kokemusta kuitenkin karttui nyt
hyödynnetään moduulien rakentamisessa.
Valmistuin aikanaan teknillisestä
korkeakoulusta ajoneuvo- ja konetekniikan diplomi-insinööriksi,
ja työskentelen Thermo Fisher Scientific Oy:ssä teknologiapäällikkönä.
Yritys suunnittelee ja valmistaa tuotteita kaikenlaisiin laboratorioihin.
Hienomekatroniikka ja vaativat ruiskuvalukappaleet ja -muotit
ovat erityisalaani, josta on paljon hyötyä myös
näissä harrastusprojekteissa.