Märklin Sr2

Rakennuksen lähtökohtana on jokin
Märklinin useista sveitsiläisistä Re 460 - mallin
vetureista. Vaikka ohjaamo on sveitsiläisessä esikuvassa
peilikuvana ja helmoissa on pieniä eroja, mielestäni
muutoksiin ei kannata ryhtyä, jokainen harkitkoon omalta
kohdaltaan sen itse.
Edullisin tapa hankkia veturi on ostaa
se Saksan Ebay-nettihuutokaupasta. Tarjolla on
jatkuvasti kymmeniä vetureita sadan euron molemmin puolin.
Erityisen houkutteleva on peruspakkauksen 29851 punainen Re 460
, jossa on mfx-äänidekooderi ja kestomagneettimoottori
(Hochleistungsantrieb, High-efficiency propulsion). Tämän
version kulku on (kuten tämän moottorityypin yleensäkin)
sametin pehmeää. Näitä on uusina myynnissä
Ebayssa hintaan noin 150,- euroa. Pelkkä äänidekooderi
maksaa kaupassa saman verran. Listan märklinin Re 460 -vetureista
saat tästä.
Muutostyö aloitetaan purkamalla
veturista kaikki irto-osat. Ohjaamon ja valokanavien irroitus
vaatii pientä sormiakrobatiaa, mutta ne irtoavat sopivasti
kääntelemällä. Katto voidaan maalata erillään.
Koska suomalaisessa veturissa ei ole virroittimien suojapeltejä,
tulee ne poistaa. Onneksi Märklinin versiossa suojapellit
ovat erillisinä osina kiinni neljällä tapilla ja
ne voidaan irrottaa vetämällä ne suoraan ylöspäin.
Yllä olevassa kuvassa pellit näkyvät vielä
paikoillaan. Katto maalataan vaalean harmaalla muu kori helmoja
lukuunottamatta valkoisella.
Suojapeltien kiinnityspisteet poistetaan
helpoimmin poraamalla ne pois ja täyttämällä
kolot pakkelilla, esim. Tamiyan Puttylla.

VR:n punaisen värityksen tein yllä
olevilla siirtokuvilla. Suuremman kuvan paremmalla resoluutiolla
saat tästä.
Tulostin kuvan Epsonin Photo790 printterillä Bare-Metal Foil Co.:n White Decal Film arkille,
joita saa ainakin Helsingistä Tieto-Nikkari Oy:stä. Tulostuksen jälkeen
arkki suihkutetaan lakalla. Tavallinen rautakaupan spray-lakka
muutti punaisen värin ruskeaksi, mutta kirkas rakennussarja-lakka
(esim. Humbrol) toimi hyvin ja siirtokuvat kestivät kovaakin
käsittelyä. Siirtokuva-arkkeja on erikseen mustesuihku-
ja lasertulostimille, eikä niitä voi käyttää
ristiin. Valkoisen pohjan lisäksi arkkia saa myös värittömänä.
Siirtokuvien asennuksen jälkeen
lakkasin koko veturin ruiskulla pariin kertaan.

Tässä veturissa ei ollut
alunperin äänidekooderia, mutta sellainen jäi yli
Ae 6/6:sta, jonka muu tekniikka meni Hurun rakentamiseen. Koska
kyseessä sveitsiläinen esikuva, on valojen kytkentä
tavallisesta poikkeava. Normaalisti valot toimivat siten, että
eteenpäin on harmaa johto ja taaksepäin keltainen johto
kytkettynä. Oranssi on ns. elektroniikan positiivinen paluujohto
(ei kiskojännitteen ruskea nollataso) . Tässä tapauksessa
on molemmille suunnille erikseen molemmat johdot (1 & 2),
toiminta selviää alla olevasta taulukosta.
|
|
keltainen 1 |
harmaa 1 |
keltainen 2 |
harmaa 2 |
|
eteenpäin |
päällä |
päällä |
pois |
päällä |
|
taaksepäin |
päällä |
pois |
päällä |
päällä |

Veturin valot toteutettu ledeillä
erillisellä piirilevyllä, joka toimii alla olevan taulukon
mukaan. Oranssi on jälleen elektroniikan positiivinen paluujohto.
|
keltainen johto |
lamppu 2 päällä |
|
harmaa johto |
lamput 1 ja 3 päällä |
|
funktio (fx) johto |
lamput 2 ja 3 päällä |
Kytkentä dekooderiin riippuu
siitä, miten valojen halutaan palavan. Tässä yksilössä
alavalot palavat molempiin suuntiin ja vain kolmas ylävalo
palaa menosuuntaan. Siksi dekooderin 1-päässä (etupää)
dekooderin keltainen kytketään piirilevyn fx-johtoon
ja dekooderin harmaaseen piirilevyn keltainen ja harmaa johto.
Dekooderin 2-päässä (takapää) dekooderin
keltaiseen johtoon kytketään piirilevyn keltainen ja
harmaa johto ja dekooderin harmaaseen johtoon piirilevyn fx-johto.
Oranssit johdot kytketään aina toisiinsa.

Dekooderi ja kaiuttimet asennettuna.
Ruskea maajohto on hyvä tuoda dekooderille molemmista teleistä
tai moottoritelistä ja rungosta. Mikäli veturi pysähtelee
herkästi, on vika yleensä maapuolen kontaktissa.

Veturi valmiina lähtöön.