Amalgaamisairaus

Miksi sairastutaan Oireet Riskitekijöitä Suojaavia tekijöitä

Neuvoja sairastuneille Korvaavia materiaaleja Lähteitä Linkkejä

Elohopea on yksi myrkyllisimmistä aineista. Silti sitä laitetaan ihmisten suihin. Amalgaamipaikoista noin puolet on elohopeaa. Lisäksi niissä on muita myrkyllisiä aineita, kuten tinaa.

Amalgaamia on pidetty turvallisena paikkamateriaalina, sillä siihen käytetyt aineet sitoutuvat erittäin pysyväksi yhdistelmäksi. Siitä haihtuu normaalioloissa ja kunnolla valmistettuna pieniä määriä elohopeaa. On arvioitu, että noin 75% ihmisestä poistuvasta elohopeasta olisi peräisin paikoista. Myös muut komponentit vapautuvat vähäisessä määrin. Tästä ei ilmeisesti aiheudu valtaväestölle tunnistettavia oireita.

Amalgaamista vapautuvien aineiden määrä ja niiden sietokyky on kuitenkin yksilöllistä. Lisäksi muut elimistön kuormitustekijät alentavat kestävyyttä. Sairastuminen tapahtuu vähitellen, mikä antaakin aiheen epäillä, että amalgaami heikentää myös niiden terveydentilaa, jotka eivät ole sairastuneet. Amalgaamin erityinen vaarallisuus voi piillä siinä, että se vaikuttaa koko ajan antamatta puolustusmekanismien välillä levätä.

Amalgaamisairaus on yksi ympäristösairauden muoto, jossa sairastumistavalla on selvästi vaikutusta oireiden laatuun. Vapautuva elohopeahöyry kulkeutuu keuhkoihin ja sieltä verenkiertoon, jossa se on vielä vapaassa muodossa. Sellaisena se kykenee läpäisemään veri-aivoesteen ja pääsee vaikuttamaan keskushermostoon mm. häiriten hermovälittäjäaineiden toimintaa. Siellä sitouduttuaan se tulee hyvin hitaasti takaisin veri-aivoesteen läpi. Veri kuljettaa sen jokaiseen soluun, jossa se häiritsee entsyymien ja hormonien toimintaa sekä sekoittaa immuunijärjestelmää. Elohopea etenee myös hermoja pitkin. Syljen mukana kulkeva osa metyloituu osittain suolistossa orgaaniseksi ja vaikuttaa kuten ravinnosta saatu.

Eräässä kyselytutkimuksessa, jonka on tehnyt Mats Hanson (1986), mainittiin yleisimmin seuraavat oireet. Suluissa on prosentuaalinen osuus niistä, jotka kokivat tilanteen tulleen paremmaksi paikkojen vaihdon jälkeen.

• oire (parempi paikkojen vaihdon jälkeen)

nivel- ja lihassäryt (75) väsymys (81) huimaus (87) päänsärky, paino pään päällä (84) vatsa- ja suolistovaivat (77) silmävaivat, näkövaikeudet (71) kirvelyä ja haavoja suussa (83) sydänvaivat, verenkiertohäiriöt (85) muistamattomuus (57) hengitysvaikeudet, astma (82) kuulovaikeudet (63) masennus (82)

keskittymisvaikeudet (72) ihottuma, kutina, haavat (85) säryt (74) niskavaivat (84) levottomuus, hermostuneisuus (76) univaikeudet (81) ahdistuneisuus (84) metallin maku suussa (85) lihasvapina, nykimiset (80) kouristukset (72) infektioalttius (82) ...

Lähde: Mats Hanson, Förändringar i hälsotillståndet efter utbyte av giftiga tandfyllningsmaterial, Tf-bladet Nr 1, 1986

Oireisto on hyvin samanlainen kuin muissakin ympäristösairauksissa. Lisänä ovat elohopean suoraan aiheuttamat vauriot, jotka ilmenevät hyvin samanlaisina kuin mitä ammatissaan elohopeasta sairastuneilla on.

Jotkin harvinaiset sairaudet voivat myös aiheuttaa samanlaisia oireita.

On olemassa viitteitä siitä, että Alzheimerin tauti voisi olla elohopean aiheuttama.

Haihtumisen lisäksi amalgaamista vapautuu aineita korroosion seurauksena, jonka aiheuttaa ns. suugalvanismi, jossa eri metallit muodostavat akun tavoin toimivia sähköisiä pareja.

Elohopean haihtumista lisää:

• kuuma ruoka ja juoma
• pureskelu (purukumi, usein syöminen, hampaiden narskutus)
• hampaiden harjaus usein
• saunominen (toisaalta se auttaa elohopean poistumista)

Korroosiota lisää:

• kultapaikat ja muut metallit suussa
• huonosti tehty huokoinen paikka
• alhainen syljeneritys
• suun happamuus
• suola
• tietokoneiden näyttölaitteet

Varo myös muita elohopealähteitä:

• Rikkoutuneesta elohopeakuumemittarista karanneet palloset ovat vaarallisia. Kerää kaikki huolellisesti pulloon veden alle. Lopuksi voit sirotella saastuneelle alueelle rikkijauhetta, joka sitoo pikkuhiukkaset. Siivoa jauhe harjaamalla! Jos lisäksi täytyy käyttää imuria, niin heitä pölypussi heti pois.
• Myös särkyneistä loisteputkista vapautuu elohopeaa.
• Sisävesikalassa on orgaanista metyylielohopeaa. Merikalassa sitä on vain hivenen.
• Monissa rokotteissa on elohopeaa säilöntäaineena tiomersaalin muodossa. Muissakin lääkkeissä sitä saattaa olla samoin kuin piilolinssien säilytysnesteissä. Jos tuoteselosteessa on jonkin aineen nimen osana "mer" tai "hydrargyr", saattaa se sisältää elohopeaa.

Elohopea on vaarallista myös jälkikasvulle, sillä se läpäisee istukan ja erittyy äidinmaitoon. Vältä toimenpiteitä amalgaamipaikatuille hampaille raskaus- ja imetysaikana. Hätätilanteessa voit turvautua väliaikaiseen paikkaan.

Kun elimistössä vallitsee hyvä ravitsemustila, sitovat antioksidantit tehokkaasti vapautuvia myrkyllisiä aineita. Jos ruokavalio ei ole kunnossa tai on kroonisia sairauksia, voi tilannetta turvata lisäravinteilla. Seleeniä ja E-vitamiinia on pidetty hyvinä. Myös C- ja B-vitamiineja sekä magnesiumia ja sinkkiä on suositeltu.

Näitä tulisi nauttia myös parin kuukauden ajan ennen ja jälkeen hampaiden hoitotoimenpiteitä ja niiden ajaksi ottaa lisäksi hiilitabletteja.

Ennen kuin alat vaihdattaa pois amalgaamipaikkojasi varmista, että hammaslääkäri tuntee asianmukaiset suojausmenetelmät ja hänellä on siihen tarvittavat laitteet. Biohammaslääkärit, joita löytyy joiltakin hammaslääkäriasemilta, ovat yleensä perillä näistä kysymyksistä, mutta kannattaa kuitenkin varmistua heidänkin menetelmistään.

Kaikilla tavallisilla hammaslääkäreillä ei ole taitoa tehdä kaikkia korvaavia yhdistelmämuovipaikkoja.

Sairausvakuutus korvaa paikkojen vaihdon vain, jos kyseessä on allergia elohopealle. Tarvittava testi saattaa tehdä pahasti herkän sairaammaksi.

Kehosta poistuvan elohopean määrää voi mitata ulosteesta. Se antaa kuvan siitä miten paljon elohopeaa vapautuu paikoista, mikäli muita merkittäviä lähteitä ei ole. Virtsan mukana elohopeaa erittyy vain vähän. Nämä testit eivät kerro miten paljon sitä on kertynyt elimistöön. Hiusanalyysikin lienee siinä enintään suuntaa antava. Sen sijaan akuuteissa elohopeamyrkytyksissä käytetyt poistolääkkeet, kelaattorit, antaisivat selkeämmän kuvan mobilisoidessaan sitä irti. Testi ei ole ongelmaton eikä sitä nykyään tehdä Suomessa.

Poistolääkityksen käyttö hoitona on kyseenalaista, sillä vain hyvin pieni osa kokonaismäärästä poistuu hoitojakson aikana. Samalla poistuu kivennäis- ja hivenaineita. Jotkut ovat tulleet siitä huonommiksi. Mahdollisesti elohopeaa siirtyy herkempiin kehon osiin.

Tämä lista on puutteellinen, mutta auttaa vähentämään vaaroja:

• Vältä mahdollisuuksien mukaan yllämainittuja riskitekijöitä ja hyödynnä suojaavia.
• Amalgaamipaikkoja vaihdettaessa vaadi, että hammaslääkäri käyttää
  • kofferdamliinaa suussasi estämässä murujen joutumisen kurkkuusi
  • tehoimuria porauksen aikana
  • raitisilmalaitteita, joiden kautta voit hengittää ulko- tai muuta elohopeahuurutonta ilmaa (kostea liina saattaa myös riittää)
  • silmäsuojuksia estämässä roiskeiden joutumisen silmiisi (silmälasit riittävät myös)
• Älä anna laittaa hampaisiisi metalliruuveja. Yhdistelmämuovilla paikattaessa niitä tarvitaan hyvin harvoin. Niille saattaa olla myös sopivia metallittomia vaihtoehtoja.
• Kuolleisiin hampaisiin laitetut juuritäytteet ovat kaikki jossain määrin myrkyllisiä. Jotkut sanovat tulleensa terveiksi vasta poistatettuaan juurihoidetut hampaat. Ne saattavat olla myös kroonisen tulehduksen lymyämispaikkoja.
• Jos olet vaihdattanut paikkoja ja epäilet työn laatua, niin röntgenkuva paljastaa, onko yhdistelmämuovipaikkojen alle jäänyt amalgaamia.
• Eristysaineena paljon käytetty Dycal voi olla haitallinen sen sisältämän sulfayhdisteen vuoksi.
• Muutkin ympäristösairauksista annetut neuvot voivat olla hyödyllisiä

Tavallisimmin korvaavana materiaalina käytetään yhdistelmämuovia. Muovit voivat aiheuttaa allergiaa, joten allergiaan taipuvien saattaa olla hyvä ensin kokeilla pienellä paikalla ja ryhtyä vasta muutaman kuukauden kuluttua isompiin operaatioihin. Muovin poistaminen tarkasti kokonaan voi olla hankalaa. Muovipaikat on myös kovetettava huolellisesti.

Lasi-ionomeeria pidetään turvallisena, mutta siitä liukeneva fluori saattaa aiheuttaa joillekin ongelmia. Sitä käytetään syvien onkaloiden pohjalla ja paikoissa, jotka eivät joudu kulutukselle alttiiksi.

Suuria paikkoja tehdään myös keraamisista materiaaleista, joita ovat posliini ja lasi. Ne kiinnitetään sementillä, joka voi olla joillekin haitallista. Varo sellaisia jotka sisältävät sinkkiä tai eugenolia.

Monet amalgaamisairaat eivät siedä kultaa. Lisäksi kullassa on pieniä määriä muita metalleja epäpuhtauksina, joiden vaikutusta elimistöön ei tunneta.

Kaarlo Jaakkola ja Leif Grans: Amalgaamisairaudet ja antioksidanttihoito

Kirjassa käsitellään amalgaamia ja sen vaikutusta luontoon ja ihmiseen sekä saneerausta ja tarvittavaa antioksidanttihoitoa. Lisäksi siinä esitellään lukuisia potilastapauksia. Kirja on julkaistu vuonna 1994.

Postituslista

Liittyäksesi lähetä osoitteeseen

LISTSERV@LISTSERV.DFN.DE

sähköpostiviesti, jossa komentona on

SUBSCRIBE AMALGAM

Keskusteluryhmä

alt.health.dental-amalgam

8. Linkkejä (Tarkistettu 2009)

Tandvårdsskadeförbundet - Ruotsalainen amalgaamin aiheuttamiin terveyshaittoihin keskittyvä yhdistys.

Amalgam / Mercury Dental Filling Toxicity - Hyvä linkkisivu amalgaamin terveyshaittoja käsitteleviin tutkimuksiin.