MANALA		(sanat: Hannu Nurmio)

Jos etsit manan mailta laulun mahtisanaa
kävele kuin kukko ja seuraa mustaa kanaa
kivilinna polun päässä seisoo uhkaavana
kolkuta sen ovelle, ano ja manaa

Manala-manala maan alla 
Manala-manala-manala-manaan
Manala-manala maan alla on
Manala-manala-manala


Kuulet sorkan kopinaa ja näet tuota pikaa
kärsän ovenraossa, se muistuttaa sikaa
Se tutkii onko tulijassa kenties jotain vikaa
sano sille : Ylhäisyys, olen pelkkää likaa
 
Manala-manala maan alla 
Manala-manala-manala-manaan
Manala-manala maan alla on
Manala-manala-manala


Juhlakansan muoto musta, aiheuttaa puistatusta
Jos vain minne silmät kääntää, kohta alkaa vatsaa vääntää 
Kylmät valjut vainajaiset, puolipäiset painajaiset 
vanhat haaskat harvahampaat luilla karvojansa kampaa 
Luihut äijät löylynlyömät, sieniaivot kupansyömät, 
nylkypuukot kourassansa, käärmehiä kaulallansa


Löydät sanan taikka et, hiivi ulos salaa 
ennenkuin aamun säde pilviin kultaa valaa
Muuten jäät vangiksi maan alle manalaan
kun  öinen kansa kammottava hautoihinsa palaa

Manala-manala maan alla 
Manala-manala-manala-manaan
Manala-manala maan alla on
Manala-manala-manala


Copyright: Rillumarei Productions, 2002