Black Bum's Rottweilers

Rwu Kevin


 

 

Koti
Ylös
Koirat kotona
Pentueet
Tietoa
Pelastuskoira
Kuvat
Linkit

                           

Rwu Zvartshund Kevin Kawalkada   FIN 1781099, EST 00365/99

Tallinnan näyttelyn yhteydessä ( 13.02.1999 ) tarjottiin meille ostettavaksi urospentu. SIRJE VETS Eestistä esitteli pentueen ja näytti esi-isien paperit, jne. Aikamme keskusteltuamme yritimme päästä katsomaan pentuetta, mutta aikataulun vuoksi käyntiä ei saatu järjestymään. Koska tunnen Sirjen jo entuudestaan ja luotan hänen arvostelukykyynsä, sovimme että hän tutkii pentueen siskonsa kanssa vielä kertaalleen ja ottaa yhteyttä tämän jälkeen. Ja niinhän siinä kävi, että 01.03.1999 olimme jälleen Tallinnassa ja tällä kertaa pentua valitsemassa. Pennut olivat valintahetkellä 7 viikon ikäisiä ja sopimuksen mukaisesti saimme valita viidestä uroksesta ensimmäisenä. Koira on yhteishankinta Oululaisen kennel Black Duck's ( Outi Maijala ) kanssa, mutta asustaa kuitenkin täällä Espoossa.


Äiti: Zvartshund Ivis Kawalkada Puolasta.

Isä: Andor Vom Michelsberg Saksasta. ( Tällä hetkellä Italiassa ? )

Äidin isän ( Jubel Vom Raubritter, LOF2ROT011118 BT )puolelta esivanhemmat pääasiassa saksalaisia ja äidin äidin ( Luisiana Kawalkada, EST-00439/96 ) puolelta vastaavasti Puolalaisia. Kawalkadan kennel on Euroopassa erittäin tunnettu, ko. kennelistä on lähtenyt mm. maailmanvoittajia.

Kevin on varsinainen riiviö isolla R:llä. Ehti jokavälissä käyttämään hampaitaan milloin kirjahyllyn reunaan, milloin kenkiin, jne. Kasvanut reippaasti, painoakin hieman yli 5 kk:n iässä n. 25 kg. Itsepäinen töitä vaativa rotikka nuorukainen, joka kuitenkin sopeutui laumaan erittäin hyvin. Jättää vanhukset Anun ja Erkin rauhaan ( tosin ei omaehtoisesti ), tuli Ninan parhaaksi kaveriksi. Ninan siirryttyä autuaammille juoksutantereille, perheeseen tullut Tirpana ( Oona ) ja Kevin ovat erottamattomat kaverit.

Kevinille kävi hieman ( onneksi vain hieman ) huono tuuri, iso uros sakemanni pääsi tekemään pienen pintaviillon kylkeen. Onneksi Mummo Anu oli paikalla ja näytti sakemannille taivaan merkit ennen kuin pahempaa sattui. Jälleen kerran ongelmana asennevammainen omistaja; "Minun koirani saa olla irti, se tottelee kun käsken". ja näin sitten kävi. Miksiköhän niihin törmää aina sakemannien yhteydessä ?????

Kevinin näyttely kokemusten  kartuttaminen yritetään aloittaa Otaniemen pentunäyttelystä. Tarkoituksena olisi alkaa myös haku harjoittelu Espoon koirakerhon kautta ja samalla viedä tottista eteenpäin. 

Otaniemessä tuli sitten käytyä ja tulos oli MAHTAVA: luokkavoitto, paras uros, rotunsa paras pentu sekä kaiken huipuksi ryhmäkehässä sijoitus 4. ( ryhmäkehässä kaiken kaikkiaan 16 kappaletta rotujensa parhaita pentuja ). Tulokset näyttelystä löytyy Näyttelyt-sivulta.

Erikoisnäyttelyssäkin oltiin mukana ja tulos Junioriluokassa JUK3 ei ollut mikään huono. Ainakin näyttelyistä Keppana tuntuu pitävän, seisookin kuin patsas tuomarin arvostellessa.

Haku treenit jatkuivat kesä-tauon jälkeen ja sielläpä olemmekin sitten melkein joka viikonloppu olleet. Ja täytyy myöntää että olen jopa itsekin  oppinut jotain ( Keppana tietenkin oppii joka kerta lisää ) Kiitos tästä Espoon koirakerholla ja varsinkin Anne-Mari Achren:lle.

 Tällä hetkellä kun ikää on n. 10 kk, täytyy hieman hillitä vauhtia. Ja kun se Oonan ensimmäinen juoksukin alkoi, on siellä Keppanan korvien välissä välistä vähän liiankin kova meno, ainakin se siltä tuntuu.

Keppana jäi kesätauolle hakutreeneistä ja keskittyy pelkästään oleiluun tottiksen ja mahdollisen rauniokokeilun lisäksi. Luulenpa, että menimme hieman liian lujaa PK-haussa, Kevin tuntuu kuitenkin koiralta jolle on ehkä annettava hieman kasvuaikaa. Niin ja olimmehan mekin mukana näyttelyssä, Urjalassa 4H-kerhon match-showssa. Tavoitteena kehäharjoittelu, mutta eihän sille voi mitään jos tulee BIS-koiraksi samalla. 

Aikaa on vierähtänyt ja "vettä virrannut Vantaajoessa" viimeisen päivityksen jälkeen. Lyhyesti kerrottuna:

- Kevin siirtyi syksyllä 2000 Espoon pelastuskoirayhdistyksen hellään huomaan, lähinnä metsähaun merkeissä. Hakua harjoiteltiin koko talvi ja tuloksiakin saavutettiin ( = oppi alkoi mennä perille ). Erkin poismeno helmikuussa 2001 muutti myös Keviniä => Kevin ikään kuin aikuistui ja pentumaisuus lauman johtajana väheni huomattavasti. Keväällä 2001 aloitimme myös raunioharjoittelun, heti alusta pitäen toiminta tuntui olevan Kevinille mieleen. Espoon pelastuskoirayhdistyksen kouluttajat ansaitsevat täyden "10" opetuksesta ja kärsivällisyydestä. Samaan aikaan keväällä jatkoimme myös Ani Achren:n ( Espoon koirakerho ) vetämissä tottiskoulutuksissa yrittäen panostaa myös tottelevaisuustoimintaan ( Tavoitteena on edelleen ph-kokeen suoritus ).

Kesäkuun alussa 2001 Kevin joutui melkein tahtomattaan pelastuskoirien soveltuvuuskokeeseen, josta tuloksena oli hieno hyväksyntä. Tottelevaisuus, telineet ja rauniohaku sujuivat melkein ( !! )  täydellisesti. Onneksi tuomarin loppulausunnossa annettiin ymmärtää, että hieman parantamisen varaakin vielä kuitenkin olisi.

Soveltuvuuskokeen kirjallinen lausunto

Pelastuskoiran koulutuskortti

Heti soveltuvuuskokeen jälkeen aloitimme vielä yhden uuden toiminnan, aloitimme metsähaun tilalta maastojäljen harjoittelun. Koska olemme kokeilleet sekä pk-hakua että pelastushakua ja todenneet sen onnistuvan / Kevinin hallitsevat perusasiat, halusimme kokeilla vielä jälkeä. En itse ole koskaan ollut mukana jälkitoiminnassa ja ainakin näin ensimmäisten treenien jälkeen homma lisää treenaamisen mielekkyyttä ja intoa. Ongelmaksi näyttää muodostuvan vapaa-ajan vähyys, tällä hetkellä viikosta menee 3 - 4 iltaa pelkästään koiraharrastuksen parissa.

21.01.2002. Kevin on säännöllisesti joulutaukoa lukuun ottamatta ottanut osaa tottelevaisuuskoulutukseen yhdessä muiden koiriemme kanssa. Tammikuussa alkoi sitten myös metsähakutreenit, näissä merkeissä jatketaan kevääseen saakka. 

09.05.2002

Näin kesän kynnyksellä treenaamisen tahti vain kiihtyy, nyt otetaan kaksi iltaa viikossa. Maastossa Kevinin kanssa on ollut hieman ongelmia ilmaisun kanssa. Kevin pyrkii ilmaisemaan maalimiehet liiankin innokkaalla haukulla, n. 5 senttimetrin päästä maalimiehen nenästä. Voitte vain kuvitella miltä se tuntuu maalimiehestä, haukkuva palkkiota vaativa rottweiler silmien edessä ! Jos ilmaisu saadaan oikeille uomille, peruskokeeseen mennään syksyllä. Jos ilmaisu ei ota korjautuakseen, siirrämme Kevinin todennäköisesti ns. rullakoiraksi, tämä tarkoittaa peruskokeen siirtymistä seuraavaan vuoteen. Toinen vaihtoehto on että keskitymme pelkästään maastojälkeen, jota sitäkin on haun rinnalla treenattu.

11.05.2002

Espoon koirakerho järjesti luonnetestitilaisuuden SDY:n majalla Helsingin Oulunkylässä jossa myös Kevin oli testattavana. Tulos oli hyvä, kokonaispisteet +204p. Tarkempi erittely tästä

21.07.2002

Kevin oli sitten vihdoin mukana koiranäyttelyssä, vaikkakaan tulos ei aivan ollut sitä mitä odotettiin. Harjavaltaan lähdettiin koko porukan kanssa sillä ajatuksella, että kunhan "sileä-ykkönen" tulee, kaikki on hyvin. Toisin kuitenkin kävi, en olisi voinut edes uneksia, että Kevin olisi paras-uros 2 ja saisi ensimmäisen serttinsä ko. näyttelystä. No ihmeiden aika ei ole ohi tai  paremminkin voisi sanoa että oma epäluulo koiran mahdollisuuksista näyttelyssä tuli kerralla kumottua. Helsingin näyttelyssä tasoa verrattaessa olisi ollut hyvä ilmoittaa Kevin myös sinne,  mahdollisuudet vaikka mihin olisi ollut hyvät.

17.11.2002

Aikaa on jälleen kulunut ja tapahtumiakin on ollut enemmän tai vähemmän. Kesäkausi on jatkunut treenien merkeissä eli jälkeen on panostettu. Kevinin maine on kasvanut ennen kaikkea positiivisessa mielessä. Koira on henkisesti kasvanut erittäin paljon ja kuten esim. Jyväskylän näyttelylapusta voi lukea  " erinomainen luonne".

Tiedot Kevinistä olivat kiirineet myös muille, koska Keviniä haluttiin astutukseen Joulukuuksi ja kevääksi. Tästä johtuen Kevin kävi myös silmätarkastuksessa Jorma Jussilalla 11.11.2002. Tulos oli masentava; kaihi molemmissa silmissä. Kaikeksi onneksi kaihi oli Jorman sanojen mukaan "perinteinen kolmiokaihi, joka ei sokeuta koiraa" eli molemmissa silmissä mykiössä olevat samentumat ovat ja pysyvät. Selvittelin asiaa hieman ja niinpä sain kuulla, että myös Kevinin siskolla pohjanmaalla on kaihi. Samoin sain tietää tänään Kevinin isän veljen suomessa olevilla jälkeläisillä ainakin kahdella oli kaihi. On huomioitava, että pääsääntöisesti kaihin ilmestyminen vaatii perintötekijöitä molemmilta puolilta, tuontikoirien osalta tilanne on aina hankala => kasvattajan / koiran tuojan riski koska koiria ei muualla juuri ole silmien osalta tutkittu. 

Jalostuskäyttöarvoa Kevinillä ei ole, mutta Jälki-/rauniokoirana Kevin toimii erinomaisesti. Ja jotta jotain positiivista asiasta saataisiin esille, tulee se juuri jälkitoiminnan avulla => Koska jäljestäminen vaatii vain koiran nenän käyttöä ( ei silmien ) kehittyy nenänkäyttö toivottavasti entistä paremmaksi silmissä olevan puutteen vuoksi.

Kevinin silmätarkastuslausunto

Positiivistakin on olemassa => Tänään Jyväskylässä olleessa näyttelyssä Kevin oli 11 avoimen luokan uroksen joukossa 4 paras eli tulos oli 1/4. Saavutus oli erittäin hienoa huomioiden näyttelyssä olleiden koirien erittäin korkea taso. Arvostelu Kevinin näyttelytiedoista kertovassa osuudessa.  

07.01.2003

Tulin töistä kotiin hieman etuajassa n. klo 16.00 ja tapansa mukaan kaikki koirat niin Kevin kuin Wendy ja Oonakin olivat ovella vastassa hännät heiluen ja rapsutuksia kerjäten. n. puolen tunnin kuluttua vaimoni pyysi minua käyttämään Kevinin ulkona koska näytti selkeästi että Keppanalla oli hätä. No ei muuta kuin vaatteet päälle ja lenkille,  hätä oli suuri, molemmat tarpeet niin kuin ei olisi viikkoon käynyt ulkona ( aiemmin n. reilu 1/2 tuntia ennen kotiin tuloani ). Kävellessämme takaisin kotia kohti huomasin Kevinin horjahtelevan sekä kulkevan "pää maassa" ikään kuin kaikki puhti olisi poissa. Kotiin päästyämme Kevin ei meinannut pysyä pystyssä vaan horjui sinne tänne. Siltä seisomalta soitin Espoon eläinsairaalaan ja kerroin oireet. 

 Aiemmin päivälläkään keskimmäisen poikamme lähtiessä töihin ei Kevinissä ollut näkyvissä mitään merkkejä mistään erikoisesta, makkara maistui kuten ennenkin ja vauhtia riitti leikkien merkeissä.

Eläinlääkäriin saavuttuamme koiran tutkimukset aloitettiin normaalilla kyselyillä ja perustutkimuksilla; verinäytteet, sydän, jne.... Koiran tila huononi nopeasti, 1/2 tunnin jälkeen Kevin ei enää pysynyt pystyssä, vaan jäi makaamaan lattialle. Pää kuitenkin liikkui ja Kevin seurasi tarkasti kaikkea liikkumista ympärillään. On huomioitava, että terveenä olleessaan Keviniä ei saanut lääkäriin ilman kuonokoppaa ja rauhoittamista! 

Tippa tassussa Kevin kannettiin pikaisesti röntgeniin, jossa kuitenkaan monien röntgenkuvien jälkeen ei löytynyt mitään selvitystä Kevinin tilaan. Tila kuitenkin huononi koko ajan. Koska selkeästi vatsa oli se joka Kevinillä oli kipein, tutkittiin se erikseen ultraäänellä. Kesken tutkimuksen, kun ultraäänilaitteen anturi siirrettiin vatsan vasemmalle puolelle, Kevin aloitti ulvomisen ja riuhtoi paikallaan kivusta suunniltaan. Pikaisen rauhoituksen jälkeen tutkimusta jatkettiin, mutta mitään erityistä ei reaktiosta huolimatta löydetty. Perna oli paikallaan ja kuulemma hyvän näköinen, verta ei ollut vatsaontelossa, jne..... Mutta vikaa oli jossain ja paljon. Lopulta molemmat Keviniä tutkivat lääkärit epäilivät kaiken johtuvan haimatulehduksesta, joka on kuulemma erittäin kivulias, mutta jota ei saamani tiedon mukaan varsinaisesti pystytä diagnosoimaan tarkasti. 

Kevin sai erittäin vahvat kipulääkkeet suoraan suoneen  "herätyspiikin" kera. Sovimme, että veisin Kevinin kotiin ja tulisin aamulla takaisin jolloin tutkimuksia jatketaan, jos Kevinin tila huononisi olisi meno eläinlääketieteelliselle korkeakoululle edessä ( päivystys ). Koska Kevin ei varsinaisesti herännyt rauhoituksesta, kannoimme Kevinin auton takaosaan. Pakkasta oli kuitenkin sen verran, että eläinlääkäri sanoi tuovansa peittoja jotta koira ei paleltuisi matkan aikana.

Odottaessani peittoja, Kevin aloitti uudelleen vaikeroinnin ( rauhoituksen väheneminen ) ja juuri kun el.lääkäri tuli auton luokse Kevin sai kohtauksen jossa koko koira jännittyi kuin viulun kieli.  Saman tien kannoimme Kevinin takaisin sisään ja koira asetettiin happilaitteisiin. Kuitenkin Kevinin hengitys alkoi hiipua, hengityksen teho heikkeni ja muuttui haukkovaksi. Lopuksi kun hengitys ei enää toiminut omin avuin, hengitystä ylläpidettiin ihmisvoimin.

 Espoon eläinsairaalan henkilökunta yritti kaikkensa, mutta mitään vikaa ei löytynyt, ei uusissa röntgenkuvissa, ei muissa tutkimuksissa, ja Kevin oli jo erittäin lähellä lopua. Oli enää aika sille viimeiselle, mutta kivuliaimmalle päätökselle.  Koska mitään ei ollut tehtävissä, vikaa ei löydetty, mutta Kevinin kivut olivat todella hirvittävät ja Kevin ei enää kyennyt itse ylläpitämään elämää, Kevin päästettiin kivuista vapaaksi klo 21.42. Muutamaa tuntia ennen kuin Kevinin 4. syntymäpäivä olisi alkanut.

En voi sanoin kuvata miltä minusta silloin tuntui, Kevin oli koira joka vaati paljon, mutta antoi myös takaisin kaksin verroin enemmän. Kevin oli neljäs koirani jonka jouduin lopettamaan, mutta josta luopuminen oli kaikista kivuliain. Toivon hartaasti että siellä missä Kevin nyt "juoksentelee", olisi hyvä ja mieluista olla ilman kipuja ja muita murheita.

Koska kuolemaan johtanut tapahtumaketju alkoi yllättäen ja oli erittäin raju eikä mitään syytä tapahtumille löydetty,  sovimme el. lääkärien kanssa ruumiinavauksen tekemisestä.  Vein Kevinin elottoman ruumiin eläinlääketieteellisen korkeakoulun päivystykseen, josta se toimitettiin 08.01.2003 patologille. Toivon hartaasti että syy Kevinin nopeaan loppumiseen saataisiin selville ja itseä henkisesti vaivaava epätietoisuus siitä olisinko voinut jo aiemmin tehdä jotain saisi vastauksen. 

Kevin oli koira, jonka ominaisuudet olivat pääsääntöisesti kaikkialla muualla kuin varsinaisena kotikoirana. Kävimme yhdessä lähes 4 vuotta niin Espoon koirakerhon kuin  Espoon pelastuskoirien treeneissä sisältäen tottelevaisuuden, rauniohaun, metsähaun ja metsäjäljen. Kevin nautti kaikesta yhdessäolosta; autoajeluista, töissä mukana olemisesta sekä koko perheen yhteisistä harrastuksista ( mm. caravan toiminta ). Kevin oli mukana kouluttamassa niin Rottweiler-yhdistyksen uudenmaan alaosaston koiria kärryjen vetoon kuin myös itse veti lapsia kärryissä.  Kevin oli kaikista, aiemmat koirat mukaan lukien, se johon kiinnyin eniten johtuen juuri Kevinin luonteen vaatimista koulutuksista ja yhteisistä harrastuksista.

** Erityiset kiitokset Espoon Eläinsairaalan henkilökunnalle kaikesta avusta, uhrautumisesta ja yrityksistä saada Kevin takaisin perheemme pariin. Helppoa se ei ollut ja vaikka kuinka yritimme ja toivoimme, ei lopputulos nyt ollut  halujemme mukainen. 

  

 

29.01.2003

Vastaus patologilta ( EELA )  saapui vihdoin ja viimein. Vaikka lausunto ei vielä ole täydellinen antoi se kuitenkin varmuuden siitä, ettei kysymyksessä ollut myrkky vaan sairaus ja siihen liittyvät  kohtalokkaat yhteensattumat.

Lausunnon mukaan Kevinillä oli hyvin akuutit tulehdusmuutokset haimassa. Koirilla ei tunneta tarkkaan altistavia tekijöitä. Lopullinen kuolinsyy on sydämen toiminnan äkillinen pettäminen.

** HUOM! Kun Kevin toimitettiin avattavaksi, annettiin ruumiin mukana Espoon eläinsairaalan sairaskertomus. Sairaskertomuksessa kerrottiin koiran saamasta eutanasiasta eli koiran sydämen toiminta pysäytettiin lääkkeellä kun hengitys ei enää toiminut. On tosi asia että virallinen kuolema johtui lääkkeen vaikutuksesta sydämeen, mutta se ei ole selvitys sille miksi Kevinin hengitys loppui ! Itse Haimatulehdus ei tapa.

On esitetty uusia arvioita hengityksen loppumisesta ja useamman eläinlääkärin arvaus oli mahdollinen aivoveritulppa. Eli Syystä tai toisesta ottaen huomioon vakava tulehdus haimassa ja siihen liittyvät voimakkaat kipulääkkeet, on verenkiertoon lähtenyt verihyytymä. Tämä hyytymä olisi kulkeutunut aivoihin, sille alueelle joka säätelee hengitystä. Oltuani tänään 30.01.2003 yhteydessä Kevinin avanneeseen patologiin ja käytyäni hänen kanssaan Kevinin viimeiset hetket läpi, hän lupautui tutkimaan asian näiltä osin vielä uudelleen edellyttäen että tarvittava materiaali olisi vielä tallessa.

Klikkaamalla oheisia tekstejä, saat esille tarvittavat faktatiedot.

Sairaskertomus

Virallinen kuolintodistus

Patologin lausunto, osa1

Patologin lausunto, osa 2

07.02.2003

Espoon eläinsairaalan eläinlääkäri  Riikka Virtanen soitteli ja kertoi tilanteen missä mennään. Kuten aiemmin kerroin olin itse yhteydessä Kevinin avanneeseen patologiin ja hänen lupauksensa mukaan Kevinin jäljellä oleva materiaali tutkitaan vielä erikseen jos se on tallessa ja hän ilmoittaa asiasta kunhan se etenee riittävästi. Patologin oman lausunnon mukaan hän ei ollut lukenut mukana ollutta saatetta ( sairaskertomus ).

 Kuitenkaan mitään yhteydenottoa ei ole tapahtunut lupauksista huolimatta. Nyt sain kuulla Riikka Virtaselta, että patologit olivat keskustelleet asiasta keskenään ja päätyneet lopputulokseen jonka mukaan Kevinin mahdollinen kuolinsyy olisi kaikkien osa tekijöiden yhteissumma; Haimatulehdus, mahdollinen shokkivaikutus, kipulääke, jne....  Näin maallikkona täytyy vain todeta, että ymmärrän kyllä erittäin hyvin miksi ihmiset eivät avauta koiriaan epäselvissä kuoleman tapauksissa, kun vastauksia ei silti saa. Huomioiden vielä, että lasku "ei mistään" oli € 75,00 ( n. 450,00 mk ). Patologin lausunto sisältää jo ennalta tiedetyt asiat:

- haimatulehdus => oli maininta jo sairaskertomuksessa, joka oli lähetteenä patologille

- Kuolinsyy äkillinen sydänkuolema => Tämä tiedettiin jo ennakolta, koska Kevinin hengitys loppui eikä mitään toivoa uudelleen alkamisesta ollut, suoritettiin koiralle eutanasia eli sydän pysäytettiin lääkkeellä. On huomioitava, että iso osa avauksessa mainituista huomioista syntyi kuoleman yhteydessä ( verta keuhkoissa, jne... )

-. Positiivista oli, että Kevinillä ei ainakaan lausunnon mukaan ollut matoja !

On todettava, lausunto sisältää myös tutkittuja, mutta kunnossa olevia asioita joiden perusteella kuolemaan johtaneita syitä voidaan kuitenkin rajata.

ELI Kaiken tämän lopputuloksena ainakin minulle jäi seuraava käsitys:

* Kevin sairastui, tutkittiin, mutta kaikesta huolimatta kuoli 5 tunnin kuluttua ensi oireista

* Kevinin hengitys loppui ( lue sairaskertomus ) ja tästä syystä koiralle tehtiin eutanasia koska mitään toiveita hengityksen palautumisesta ei ollut

* Koira toimitettiin avattavaksi jotta kuolinsyy saataisiin selville

* Patologinlausunto ei kerro mitään uutta => kuolinsyy edelleen tuntematon

* n. Viikko lausunnon jälkeen saan puhelimitse Espoon eläinsairaalan lääkäriltä tiedon, että ehkä / mahdollisesti / voi olla että kevin kuoli niin sairauden, lääkkeiden ja jne.. yhteisvaikutukseen

=> Ei ainakaan minua vakuuta eikä anna minulle henkilökohtaisesti kovin hyvää kuvaa ruumiinavauksesta ja siihen liittyvistä toimenpiteistä.

Ja edelleen se varsinainen kuolinsyy jää arvailujen varaan !

Koska mikään paperi tai selitys ei kuitenkaan tuo Keviniä takaisin, en ala asiasta "riitelemään". Kevin kuoli ja kaikkemme yritimme, mutta mikään ei auttanut. Se mihin Kevin kuoli jää salaisuudeksi jota yritämme epätoivoisesti jatkossa välttää jäljelle jääneiden ja tulevien koirien kanssa.  On edelleen epäselvää, olisimmeko voineet toimia jossain kohtaa toisin siten että Kevinin kuolema olisi ollut vältettävissä. 

            

           

        

  

Alla on viimeiset kuvat Kevinistä, kuvat on otettu n. 15 minuuttia kuoleman jälkeen. Kevin makaa röntgenlaitteen pöydällä, siinä missä viimeiset toimenpiteet tehtiin ja jotka eivät kuitenkaan tehonneet. 

              

horizontal rule

 

 

Koti ] Ylös ] Kevin sukupuu ] Sairaskertomus ]

Copyright © 2001 Black Bum's Rottweilers
Muutettu:
13.08.2006