Black Bum's Rottweilers

Rwn Oona


 

 

Koti
Ylös
Koirat kotona
Pentueet
Tietoa
Pelastuskoira
Kuvat
Linkit

 

 

                      

Vom Feuerwald Xtraordinary     FIN 24124/99

Ninan ( Black Bum's Angelica ) yllättävän poismenon jälkeen sattuman kautta tuli tilaisuus jatkaa Ninan perintöä ja niinpä kävimme 2 päivää Ninan lopettamisen jälkeen hakemassa "pikku tirpanan" eli Oonan "kotiin".

Erikoiseksi nartun meille tekee se, että Oonan isä on Black Bum's Casper ( Sulo ), isoäiti Black Bum's Angelica ( Nina ) ja iso-isoäiti Anu. Oonan äiti on taas Vom Feuerwald Nuit Joellerine ( linkki Vom Feuerwalds - kotisivuille )  ja vastaavasti isoisä Acosta's Oro Negro Johansson ( Linkki Acostas-kotisivuille ) ( sama koira jonka spermalla Nina piti astuttaa tänä kesänä ).

Oonassa jatkuu Ninan perintö ja osittain sama tulevaisuus joka piti Ninan uusien pentujen kautta tulla.

Oonan omistussuhteet ovat samat kuin Kevinillä eli omistusoikeus jakautuu meidän sekä Oululaisen kennel Black Duck's:n ( Outi Maijala ) kesken. "Tirpana" asustaa Espoossa Anun, Erkin ja Kevinin seurana ( 1999 ).

Kulunut aika on ollut mielenkiintoinen, Kun perheessä on kaksi "vanhusta" sekä kaksi "vauvaa", ei aika tule pitkäksi. Kevin ja Oona ovat tulleet parhaiksi kavereiksi, jopa niin että tulevaisuutta silmällä pitäen koiria on jouduttu ja joudutaan pitämään erillään aina joskus. En myöskään väheksy yhtään "vanhempien" koiraihmisten neuvoja, jossa kehotetaan miettimään montako pentua talossa on yhtä aikaa. No meiltä niitä ei kuitenkaan pois anneta. Toiseksi, onneksi on kesä ja lapset kotona"lomalla".

Oona on luonteeltaan aika tiukka tyttö, ilmeisesti perinyt ainakin isän puolelta isoäidin ja iso-isoäidin luonteen. Isoäiti Nina oli luonteeltaan juuri samanlainen "tiukkapipo". Jos kehitys jatkuu yhtä hyvänä kuin tähän asti, on mahdollista että tullaan Vantaan erikoisnäyttelyyn mukaan pentuluokkaan.

Vantaalla ei oltu mukana Oonan kanssa, mutta syksyllä Espoontorin pentunäyttelyssä. Eikä Oona sitten Keppanaa huonommaksi jäänyt eli luokkavoitto sekä ROP-pentu titteli sieltä tuli . Ja se juoksukin on nyt sitten alkanut n. 8 kk:n iässä.

Oonasta on tullut sitten meillä ihan "mamman" koira, johtuneeko siitä että minulle jäi nämä pojan koltiaiset vaikka tunnustan olevani enemmän ns. "narttuihminen".

10.04 2000 jatkuivat Oonan tottis-koulutukset Espoon koirakerhon "hellässä" huomassa. Ja Tottista tarvitaankin, toukokuussa on tarkoitus yrittää josko Oonalla olisi mahdollisuuksia rauniokoira puolella eli kokeillaan rauniokoirakoulutusta.

Oonan harjoittelu raunioilla onnistui niin hyvin, että innostuimme molemman vaimoni kanssa ko. harrastuksesta. Oonan ominaisuudet metsähaussa ja raunioilla ovat erittäin hyvät. Kuten Kevinin myötä kerroin, on Oona ollut se varsinainen hakuryhmän jäsen joka on treenannut koko talven vaimoni hellässä huomassa. Kevin on päässyt siinä sivussa mukaan.

Oonan kevään koitokset alkoivat lupaavasti, kesäkuisen soveltuvuuskokeen piti olla Oonan tilaisuus näyttää mihin pystyy. Valitettavasti tuo juoksuaika ei kuitenkaan katsonut aikaa, joten kokeen sijoittuminen juuri juoksun "parhaille" päiville pilasi Oonan mahdollisuuden osallistua itse testiin. Onneksi seuraavat testit ovat elokuun alussa ja juoksua ei tällöin pitäisi olla => Oonalla on uusi mahdollisuus osallistua kokeeseen.

Koska Oonan lonkkakuvaustuloksista johtuen emme käytä Oonaa jalostukseen, tullaan Oona leikkauttamaan syksyllä sopivassa ajankohdassa. 

11.09.2001 oli Oonan kannalta tärkeä päivä, väestönsuojelun pelastuskoiran soveltuvuustesti on suoritettu ja "ura" voi jatkua. Se elokuun testitilaisuuskin piti jättää väliin valeraskauden vuoksi.

Soveltuvuuskokeen kirjallinen lausunto

Pelastuskoiran koulutuskortti

09.05.2002

Nyt on sitten edetty jo melkein kesään 2002. Oona jatkaa haun ja raunioiden merkeissä kuten melkein koko talvi on tehty. Oona kävi kokeilemassa pelastuskoiran peruskokeen suorittamista keväällä, mutta  testi ei mennyt oikein "putkeen" johtuen sekä koirasta että ohjaajasta. Tavoitteena on että saisimme asian korjattua syksyyn mennessä. Tällä hetkellä treenaamiseen käytetään kaksi iltaa viikossa.

11.05.2002

Myös Oona oli mukana luonnetestissä ja selviytyi "hengissä" eli testattu on ja tulos oli hieman odotettua parempi. Kokonaispisteet testistä 105 p. Tästä yksityiskohdat

21.07.2002

Oona oli mukana Harjavallassa osallistuen muiden mukana näyttelyyn. Tulos oli enemmän kuin odotettiin eli laatuarvostelu 1 ja kilpailuluokan 4-sija ei kommentteja kaipaa. Koska Oona on kuitenkin enemmän sohvaa rakastava "lekottelija", ei Oonasta koskaan varsinaista näyttelykoiraa kuitenkaan tule. Oonan tulevaisuus löytyy käyttöpuolelta ja siellä haun ja raunio-etsinnän puolelta.

08.02.2003

Nyt kun Kevinin kuolemasta on kulunut n. kuukausi, näkee miten Oona otti Kevinin paikan koiralauman johtajana. Ja tämä ei valitettavasti ole onnistunut aivan helposti. 

Kevin ja Wendy olivat parhaat kaverukset keskenään, niin leikeissä kuin muissakin tapahtumissa Oonan jäädessä aina "syrjään" eli Oona ei osallistunut samoihin keppileikkeihin tai riehumisiin kuten Kevin ja Wendy. Muutama päivä Kevinin kuoleman jälkeen Oona alkoi leikkiä Wendyn kanssa Kevin lailla, Oona muuttui muutamassa päivässä täysin toiseksi koiraksi. Sama koski lauman johtajuutta, Wendy yritti puolenkymmentä kertaa alistaa Oonan, mutta Oona ei antanut periksi. Tästä Wendyllä on vieläkin muistona kolme erikokoista arpea kuonossa. 

Tästä on Oonalle ollut erittäin paljon hyötyä, moninkertainen liikunta Wendy nuoruuden innon tahdittamana on tehnyt Oonan vartalolle erittäin hyvää. Samalla on todettava, että koska Kevin ja Wendy olivat ns. minun koiriani Oonan ollessa vaimoni koira, on tässäkin suhteessa tapahtunut muutoksia. Kevinin eläessä sekä Kevin että Wendy olivat aina "sylissäni" vaatimassa rapsutuksia samoin "päiväunilla" kainalossani. Nyt tilanne on toinen, Kevinin paikka meni "perintönä" Oonalle, jopa niin että Oona ei aina päästä Wendyä lähelle ( mustasukkainen ). 

Oonan treenaus jatkuu edelleen samoissa merkeissä kuin aiemminkin, keskitalvella rakennusetsintää ja sään niin salliessa myös maastohakua.

20.04.2003

05.04.2003 pidettiin Espoon pelastuskoirien peruskokeen päivä- ja yöosuudet. Päiväosuudella olimme Sari kanssa molemmat vain maalihenkilöinä koska Oona on jo sen aiemmin suorittanut. Oona oli siten ilmoitettu yö-osuudelle, jonka pitopaikkana oli Sipoon metsät. Jo päivällä tuntui, että ilma ( lumimyrsky ) ei välttämättä ole kaikkein suotuisin mutta jo pelkästään harjoituksen vuoksi kokeeseen kannatti mennä. Ja hyvä oli, sillä Oona läpäisi testin ja näin ollen peruskoe on hyväksyttävästi läpäisty. On kuitenkin huomioitava, että Espoossa voimassa olevien sääntöjen mukaan hälyryhmään haluavien on nostettava molemmissa osioissa kaikki kolme maalimiestä sovitun aikajakson puitteissa. Koe on hyväksytysti suoritettu jos kykenee "nostamaan" kaksi maalimiestä kolmesta. Tosin mitään käytännön hyötyä siitä ei kuitenkaan Espoossa ole, muissa yhdistyksissä asia voikin olla toinen.

No kaikesta huolimatta erittäin hyvä suoritus Sarilta ja Oonalta. Treenit jatkuvat ja uudet haasteet odottavat   

Kesäkuu 2003

Oona ja Sari keskittyivät rauniokoulutukseen ja siellä ennen kaikkea raunioperuskokeen suoritukseen. Kuitenkin kahdesta yrityksestä huolimatta tulosta ei syntynyt, puutteiden luultiin tulevan lähinnä "narun" omistajan puoleista päästä. Kaikesta huolimatta aika kului ja se kauan odotettu juhannuskin lähestyi.

Oonalla oli koko kevään ajan esiintynyt ( maaliskuisen juoksun jälkeen ) haluttomuutta ja epävarmuutta joka pantiin Oonaa yleensä vaivaavan valeraskauden piikkiin. Juhannuksen lähestyessä saavuimme mökille keskiviikon ja torstain välisenä yönä, takana n. 700 kilometrin ajorupeama.  Jo torstai iltana  totesimme, että kaikki ei ole Oonan kohdalla kunnossa. Normaalisti ruoka-aika oli Oonalle se kaikkein odotetuin kohokohta päivässä. Nyt se ei maistunut ja tarkemmin tutkittaessa todettiin imusolmukkeiden olevan "turvoksissa". Koska oli jo ilta, päätimme soittaa Ouluun päivystävälle eläinlääkärille vasta perjantaina eli juhannusaattona. Epäilys kohtutulehduksesta ja siihen liittyvistä hankaluuksista oli ajatuksissa päällimmäisenä.

Mökkimme sijainnista johtuen ( Ii:n kunta, Oulusta n. 40 km pohjoiseen ) päivystävä eläinlääkäri oli Oulussa ja mökillämme olevien vieraiden vuoksi sovimme, että käytän Oonan itse lääkärissä. Päivystävä el.lääkäri Mari Karjalainen tutki koiran ja sekä ultraäänen että verikokeiden tuloksena ( Leukosyyttien "puute" ) päätti leikata Oonan samantien. Koska leikkaus tehtiin päivystysleikkauksena, ei muuta henkilökuntaa ollut paikalla. Osallistuin itse avustajana leikkauksen suoritukseen. Oonan vatsaa avattiin n. 25 senttimetrin verran, jolloin todettiin että kohtu oli normaali eikä mitään ongelmaa sen suhteen ollut. Varsinainen "ongelma" kylläkin löytyi, Oonan perna oli yli kaksinkertainen normaaliin verrattuna.  Haavan sulkemisen jälkeen kävimme läpi eri vaihtoehtoja miten voisimme toimia ja koska olin varannut muusta syytä ajan Oululaisesta eläinlääkäriasemasta Akuutista maanantaiksi, sovimme että Mari Karjalainen soittaa etukäteen Akuutin eläinlääkäri Kaisa Wikströmille. Oonaa ei herätetty nukutuksesta vaan kannettiin nukkuvana autoon.   

Oman hankaluutensa asiaa toi Juhannuksen loppuminen. Koska Sarilla ei työpaikan vaihdoksen vuoksi ollut kesälomaa, jäin yksin koirien kanssa mökille sunnuntaina. Jo tällä hetkellä tiesimme, että tauti ja siihen liittyvät oireet / merkit olivat viite jostain pahemmasta.

23.06.2003

Aika Akuuttiin oli iltapäivällä ja niinpä olimme hyvissä ajoin paikalla. Kaisa Wikström tutki koiran ottaen verikokeet sekä ns. ohutneulanäytteet niin lavan kohdalla kuin takajalassa olevista imusolmukkeista. Verikokeiden tulokset olivat normaalit eli perjantaina saadut antibiootit olivat nähtävästi vaikuttaneet jotain. Ohutneulanäytteet lähetettiin Patovet:iin Helsinkiin jatkotutkimuksiin. Koska  näytteiden käsittely kestäisi n. viikon, sovimme että Minna Liinamaa Akuutista ottaisi yhteyttä heti kun tulokset tulisivat. Jatkotoimenpiteet määräytyisivät sitten tämän mukaan. Oonalle jatkettiin jo aloitettua särkylääke- sekä antibioottihoitoa.

Odottavan aika on pitkä ja kun lisäksi Oonan kunto huononi koko ajan. Oona ei jaksanut juuri lenkillä käydä, ulkona ei aika kulunut. Paras paikka tuntui olevan pirtissä pöydän alla.

30.06.2003

Odotettu soitto Akuutista sitten lopulta tuli ja viesti oli synkkä, Oonalla oli sama tauti kuin aikoinaan ensimmäisellä koirallamme eli verisyöpä ( Lymfooma ). Ottaen huomioon Oonan kunnon ja taudin oletetun kehittymisen, vaihtoehdot olivat vähissä. Niinpä keskustelu Sarin kanssa toi lopputulokseksi sen, että tilasin ajan Akuutista heti seuraavaksi päiväksi. Vaihtoehtona ei ollut enää kuin se viimeinen tapahtuma eli Oona saattaminen muiden jo luotamme poistuneiden koirien huomaan.

01.07.2003

Päivä oli raskas, koirat Oona mukaan lukien ikään kuin vaistosivat mitä illalla tulisi tapahtumaan. Vaikka Oona oli kaikilta osin  vaimoni koira,  oli se virallisesti yhteisomistuskoira Outi Maijalan kanssa. Jäähyväiskäynti Outin luona tehtiin  ennen eläinlääkärille menoa. Sarille en kertonut puhelimitse aikaa, jolloin eläinlääkärille menisimme. 

Itse nukuttaminen lopulliseen uneen oli rauhallinen ja levollinen, Oona nukkui pois tästä elämästä klo 17:35 

Tässä vaiheessa tuntui koko toiminta koirien kanssa menettävän merkityksensä, miksi "huono tuuri" sattuu aina meille ? n. 5 kuukautta aiemmin kuoli  tuontiuroksemme Kevin äkilliseen sairaskohtaukseen.

Kävin pitkähkön keskustelun Oonan lopettaneen eläinlääkärin ( Maria Louhelainen ) kanssa Lymfoomasta ja sen synnystä. Lopputuloksena voi vain todeta, että itse emme asialle olisi voineet mitään, ei etukäteen eikä jälkikäteen.

 

       

* * * * * * * * * * * 

Tässä vielä Sarin jäähyväiset koiralleen:

Oonan muistoksi !

Ikävöiden muistelen Oonaa, ihanaa ja työhaluista koiraani, jonka kanssa sain aivan liian vähän aikaa. Tällä hetkellä elämä ilman Oonaa tuntuu kovin raskaalta ja ylitsepääsemättömältä.  Mutta aika tekee tehtävänsä, suru väistyy, ikävä hellittää ja päällimmäiseksi jäävät ne ihanat muistot yhteisestä ajasta.

Oona opetti minulle paljon näiden muutamien vuosien aikana jotka sain hänen kanssaan olla ja koulutuksissa kulkea. Ensimmäinen "oma" koirani, jonka koulutin ja josta opit jäävät unohtumatta ainiaaksi mieleeni. Toivottavasti osaan hyödyntää Oonan kanssa yhdessä harjoiteltujen oppien mukaista toimintaa myös tulevien koirien kanssa.

Tunnen kuitenkin hyvää mieltä siitä, että pystyimme ja saimme tehdä myös todellisen ystävän palveluksen koirallemme lopun lähestyessä vaikka se vaikealta tuntuikin. Parempi Oonan on nyt olla, kivuttomana koirataivaan nurmilla kirmailemassa vain puolivuotta aiemmin niille niityille siirtyneen Kevinin sekä muiden aiemmin poisnukkuneiden koiriemme kanssa.

* * * * * * * * * * * 

Erityiskiitokset Oonan hoidosta ansaitsevat:

        Oulun kaupungin päivystävä el.lääkäri Mari Karjalainen

        Eläinlääkäriasema Akuutti, Oulu / el.lääkäri Kaisa Wikström                

        Eläinlääkäriasema Akuutti, Oulu / el.lääkäri Maria Louhelainen

 

       

Dokumentointi:

   Potilaspäiväkirja  / Päiv. eläinlääkäri

         Potilaskertomus / Akuutti

   Patovet, ohutneulanäytteen lausunto

   Lopetustodistus

           

        

         

             

Oonan muistolle !

 rottieaward.gif (129464 bytes)

horizontal rule

 

 

Koti ] Ylös ] Oona sukupuu ]

Copyright © 2001 Black Bum's Rottweilers
Muutettu:
13.08.2006