Black Bum's Rottweilers

Rwn Anu


 

 

Koti
Ylös
Koirat kotona
Pentueet
Tietoa
Pelastuskoira
Kuvat
Linkit

 

                 

Rwn Anu    SF 28083/90

Molemmilta puolilta Finnweilers-koira, mutta koska ei ole ostettu ko. kennelistä ei myöskään kennel-nimeä. Vuonna -94 ja -95 ( Black Bum's A- ja B-pentueet ) jälkikasvua. Näyttelymissi, erityisen kunnostautunut veteraaniluokassa ( veteraani-vsp + serti: Hamina tammikuussa, veteraani-rop: palv.koiratapahtuma toukokuussa Koneen kentällä ( + BIS-VET 5 ), Raision erik.näyttely sekä kesäkuussa maailmanvoittajanäyttely ).

Koneen kentän näyttelyssä 08.05.1999 veteraaniluokan vanhimpana sai jopa "tosikon" belgialaisen tuomarin nauramaan temperamentillaan ( tulos oli VEK2 ). Kunto oli vielä erittäin hyvä ja jalkakin parantunut yllättävän hyvin ikä huomioiden

Täytti 19.07.1999 tasan 9 vuotta. Synttäreitä juhlittiin makaronilaatikolla jossa kynttilän virkaa toimitti 9 nakkia. Oli muuten hieman vaikea saada kaikki mahtumaan pystyyn yhteen laatikkoon, sopii vaan yrittää.

Backaksen kartanossa oltiin 17.07.1999 ja tuloksena VEK1 + KP. Saipahan mummo taas kerran näyttää näyttelyn vanhimpana rotikkana nuoremmilleen mallia. Viimeisiä näyttelyitä oli karjaan elokuinen näyttely, josta VEK1 + KP tuli verraten helposti. Viimeisenä ja samalla ensimmäistä kertaa vierailtiin Helsingissä stadionilla, jossa tuloksena jälleen näyttelyn vanhimpana rotikkana vek2-sijoitus.( Näin jälkikäteen arvioiden Anussa näkyi jo ensimmäisen kerran sairauden oireet )

Lokakuun alussa 3.10.1999 Anun maatessa sunnuntaiaamuna sängyssä vieressäni samalla rapsuttaessani sitä, tunsin pari pientä pattia kaulan yläosassa. Ensin en reagoinut patteihin mitenkään, luulin niiden olevan pelkkiä rasvapatteja. Asia jäi kuitenkin vaivaamaan ja niinpä aamulenkin jälkeen otin koiran tarkempaan syyniin. Syynissä ilmeni, että kaikki löydettävissä olevat imusolmukkeet olivat turvonneet. Koska asialle ei sunnuntaina voinut mitään tilasin heti maanantaiaamuna Espoon Eläinsairaalasta ajan tarkempia tutkimuksia varten. Ja niinpä koiriemme "omalääkäri" Maija Räihä tutki Anun päästä varpaisiin sekä otti ohutneulanäytteet jatkotutkimuksia varten. Jo tässä vaiheessa oli selviö, että mistään helposta taudista ei ollut kysymys. Anu palasi kotiin ja jäimme odottamaan n. viikon kuluttua tulevaa vastausta..

Anun tila kuitenkin huononi nopeasti, keskiviikkona ruoka ei enään maistunut, koira lähes kuihtui silmissä joten jouduimme aloittamaan nesteruokinnan ravintoliuoksella. Loppuviikosta Anu ei enään suostunut lähtemään ulos muuta kuin minun kanssani, koira makasi päivät työpöytäni alla odottaen. Sunnuntaina 10.10.1999 palattuani klo 18.00 jälkeen SRY:n järjestämiltä jalostuspäiviltä Anu ei tahtonut päästä pöydän alta pois, lisäksi vaimoni kertoi koiran oksentaneen  päivällä verta. Vaikka otettujen näytteiden tulokset eivät olleet vielä saapuneet, koiran tila sekä sen nopea huonontuminen huomioiden teimme päätöksemme ja niinpä Anu vietiin illalla pieneläinklinikan-päivystykseen viimeisen uneen saattamista varten. Anu nukkui rauhallisesti syliini 10.10.1999 klo 21.16, 9 vuoden ja 3 kk ikäisenä. 

Tässä vaiheessa on tunnustettava, että koska Anu oli ensimmäinen koiramme ja vieläpä perheessämme "minun" koirani,  päätös lopettamisesta oli erityisen vaikea. Seuraavana tiistaina saatiin sitten hieman myöhässä Anun näytteiden tulokset ja niiden valossa Anun päästäminen kivuista vapaaksi oli oikea ratkaisu. Tutkimustuloksissa todettiin maligniin lymfoomaan viittaavia kliinisiä löydöksiä, jotka tukivat koiran ensimmäisen tutkimuksen arviota. ( Lymfooma on verisyöpä, jonka syntymekanismia ei tunneta ja joka lähes poikkeuksetta aina kun kyseessä on yli 2-vuotias koira päättyy kuolemaan )

Erityiskiitokset Anun hoidosta ansaitsee:

                Espoon Eläinsairaala, Maija Räihä

 

RISUJA antaisin kyllä pieneläinklinikan päivystykselle ( Ell Minna Rinkinen ) asiakkaan kohtelusta koiraa lopetettaessa. En ymmärrä tilannetta, missä elinikäinen kumppanini makaa sylissäni nukutettuna, odottamassa sitä viimeistä piikkiä ja eläinlääkäri pyytää minua poistumaan hoitotilasta, että opiskelija voi harjoitella kanyylin asettamista koiran etutassuun. Kaikella toiminnalla on aina aikansa ja paikkansa, ei kuitenkaan tässä tilanteessa. Aikoinaan kun Anu taloon tuli, päätin että jokainen koirani jonka joudun lopettamaan, saa nukkua ikuiseen uneen siten että olen mukana viimeiseen hengenvetoon asti.

Olin aiemmin ( kesäkuussa ) samassa tilanteessa toisen koirani kanssa ja tällöin asia osattiin hoitaa todella tyylikkäästi ja hienovaraisesti. Kiitos siitä Ell Elina Pietilälle.

                  

 

Koti ] Ylös ] Anu sukupuu ]

Copyright © 2001 Black Bum's Rottweilers
Muutettu: 26. syyskuuta 2004