Black Bum's Rottweilers

Kaihi


 

 

Koti
Ylös
Koirat kotona
Pois nukkuneet
Pentueet
Tietoa
Pelastuskoira
Kuvat
Linkit

 

OTE ROTTWEILER LEHDEN 6 / 95 ARTIKKELISTA ” HARMAAKAIHISTA ”

Artikkelin on kirjoittanut Erikoiseläinlääkäri Jorma Jussila

Harmaakaihi eli katarakta on silmän mykiön tai sen kapselinsamentuma. Mykiön normaali arkkitehtuuri muuttuu ja läpinäkyvyys vähenee. Seurauksena on näkökyvyn heikkeneminen tai sen menetys riippuen samentuman laajuudesta. Kaihisilmässä mykiön säierakenne muuttuu homogeeniseksi massaksi. Valkuaisaineet saostuvat, mykiö turpoaa, tullen läpinäkymättömäksi.

Ainakin seuraavat tekijät aiheuttavat mykiön samentumaa:

                      1. Häiriöt mykiön ravitsemuksessa

                      2. Häiriöt mykiön energia- ja valkuaisainetaloudessa

                      3. Häiriöt mykiön osmoottisessa tasapainossa

Harmaakaihi on siis moninainen ryhmä syntyperältään erilaisia sairaustiloja, joiden seurauksena mykiön samentumisen laajuus, esiintymisajankohta ja ilmenemismuoto eroavat kovasti toisistaan. Siksi harmaakaihen jaottelu on monasti koettu aika sekavaksi.

1. Luokittelu muutosten sijainnin perusteella

Riippuu siitä missä osassa silmää kaihi esiintyy

2. Kehityksen aikainen eli developmental catarakta

Perinnölliset tekijät, ravitsemushäiriöt tai tulehdukset voivat aiheuttaa kasvavassa mykiössä sen säikeiden tai mykiöepiteelin kehityshäiriöitä. Samentumaa aiheuttavat muutokset voivat olla kehittyvästä yksilöstä tai emosta johtuvia. Ryhmään kuuluu mm. seuraavan tyyppisiä cataraktoja:

Synnynnäinen eli kongenitaalinen harmaakaihi

Mykiösamentuma kehittyy sikiökaudella tai ensimmäisten elinviikkojen aikana. Yleensä samentumat ovat pieniä ja paikallisia eivätkä laajene. Vain pieni osa synnynnäisistä kataraktoista on perinnöllisiä. Suurin osa johtuu silmän muista epänormaalisuuksista  tai materiaalisista syistä ( emän infektiotaudit, ravinnon vaikutus, aineenvaihduntasairaudet tai toksiinit ).

Nuoruuden harmaakaihi eli juveliini katarakta

Kyseinen kaihimuoto esiintyy nuorilla tai keski-ikäisillä yksilöillä, yleensä ennen 6-vuoden ikää. Perinnöllisyys on suurin syy. Lisätutkimusta vaaditaan, jotta perinnöllisyyden tarkka malli kullakin rodulla tulisi dokumentoitua erikseen. Tosin usealla koirarodulla perinnöllisyys onkin selvitetty.

Koiria joilla on molemmissa silmissä juveliini harmaakaihi ei tule käyttää siitokseen, vaikka silmät muilta osin olisivatkin täysin normaalit. Sama kielto koskee tapauksia, joissa kaihi johtuu sekundäärisesti jostain muusta perinnöllisestä sairaudesta.

Perinnöllinen harmaakaihi voi alkaa; mykiön ekvaattorista käsin, tai anterioori tai

Seniili eli vanhuuden kaihi

Se on tyypillinen ikääntymisprosessi kaikilla kotieläimillä ja on katsottava ” normaali ilmiöksi ”.

Diapeettinen katarakta

On tyypillinen mykiön aineenvaihduntahäiriön seurauksena syntynyt harmaakaihi.

Toksinen katarakta

Voi olla seurauksena esim. virtsamyrkytyksestä tai eräiden lääkeaineiden tai muiden   kemikalioiden yliannostuksesta.

Traumaattinen katarakta

On seurausta esim. mykiökapselin rikkoutumisesta, jolloin silmävesi pääsee mykiösäikeiden kanssa kosketukseen ja mykiö turpoaa.  

 Sekundaarinen katarakta

Tavataan jonkun muun sairauden yhteydessä esim. verkkokalvorappeutuman ( PRA ) tai verkkokalvon vajaakehityksen ( RD ) yhteydessä.

 

Rottweilereilla, kuten monella muulla koirarodulla on havaittu erilaisia mykiösamentumia ym. silmäsairauksia, eritoten sen jälkeen kun rottweilereiden silmiä on alettu systemaattisesti tutkia ja tilastoida. Tieteellisessä kirjallisuudessa ensimmäiset maininnat löytyvät 1990-luvun alusta. Esim Norjassa suoritetussa tutkimuksessa, jossa tutkittiin 111 rottweilerin silmät, 41 koiraa osoitti jonkinasteista kaihimuutosta ( 36,9 % ). Kolmella koiralla oli täydellinen harmaakaihi. Muutokset esiintyivät 32 koiralla molemmissa silmissä ja yhdeksällä koiralla vain toisessa silmässä.

Molemmat sukupuolet olivat edustettuina. Esiintymisfrekvenssi vaikuttaa erittäin suurelta. Toisaalta on huomioitava viimeaikoina kehittyneet tarkat tutkimusmenetelmät mm. rakovalotutkimus, jossa pienimmätkin muutokset tulevat ilmi.

Em. tutkimuksessa kaihityypit olivat:

1. Posterioori polaari katarakta, (”kolmio” mykiön takaosassa ). Muutos on suhteellisen stabiili, eikä yleensä aiheuta kovinkaan suurta vammaa.

2. Anterioori polaari katarakta, mykiön etuosassa. Näkövamma voi olla huomattava.

3. Totaali katarakta. Koko mykiö samentunut, silmä on sokea.

Omat havaintoni maassamme tutkittujen rottweilereiden silmistä ovat samansuuntaiset, vaikka käytössäni ei olekaan tilastollista materiaalia tämän kirjoituksen dokumentiksi.

Perinnöllisyyden tarkkaa mallia rottweilereilla ei ole tarkoin selvitetty.

 Perinnöllinen taipumus

( geneettinen dispositio ) on kuitenkjin ilmeinen. Tämän vuoksi tutkijoiden antama neuvo kasvattajille on sairaita koiria ei pidä käyttää siitokseen.

 Rotujärjestön tehtävänä on valistaa kasvattajia ja saada kaikki ymmärtämään ennakkoehkäisevän rodunjalostuksen merkitys.

 Oheisen artikkelin on kirjoittanut eläinlääketieteen lisensiaatti pieneläinsairauksien   erikoiseläinlääkäri Jorma Jussila. Hänen erikoisalaansa ovat koirien silmäsairaudet.  Kun koirien silmätarkastustoiminta alkoi Suomessa 70-luvun puolessa välissä, Jorma Jussila oli ensimmäinen SKL:n hyväksymien silmätarkastuslausuntojen antaja Suomessa                     

 

 

Koti ] Ylös ]

Copyright © 2001 Black Bum's Rottweilers
Muutettu: 05. tammikuuta 2003