Mäyrätie 2

Muutimme Töölöstä Herttoniemeen Helsingin kaupungin asuntotuotantotoimiston rakennuttamaan aravataloon Mäyrätie 2:een eli asunto-Oy Mäyränlinnaan syksyllä 1953.

Tarkka osoitteemme (jonka varmaan muistan lopun ikääni) oli Mäyrätie 2 D 56.

Yhtiöön kuului kaksi 4-kerroksista asuinkerrostaloa:

• Hiihtomäentie 20, jossa oli raput A ja B
• Mäyrätie 2, jossa raput C, D ja E
• ja pihassa kauppa- ja liikerakennus

Asuntomme oli 99 m2 ylimmässä eli 4. kerroksessa D-rapussa, ja sieltä oli varsinkin aluksi (ennenkuin pihapuut kasvoivat eteen) hienot maisemat Vanhankaupunginlahdelle. (Tosin samaan aikaan samoilla piirustuksilla rakennetusta Mäyrätie 6:sta eli Mäyränkalliosta oli vielä paremmat näköalat)

Taloissa oli siihen aikaan omat (=asukkaiden keskuudestaan valitsemat) isännöitsijät. Meidän talon isännöitsijöitä muistan

• Osmo(?) Voipion ja
• Georg Kaartion.

ja täyspäiväiset palkalliset talonmiehet.

• Stenit (perheen isä eli varsinainen talkkari oli entinen mäkihyppääjä Alppilan mäestä, ja toimi pihan lasten mäkivalmentajana,
• pitkä-aikainen talon sielu = "Töppösen" eli Forsströmin-perhe, joka hankki television melkein enimmäisenä, ja salli talon lasten tulla suurin joukoin katselemaan RinTinTin:iä, Lassieta ja muita sen ajan lastenohjelmia.

Omassa (D-)rappumme asunnoista muistan vieläkin aika monien asukkaiden nimet

• D41 Runar Heljon perhe (TV-pioneeri, kuvassa toinen vasemmalta)
• D42 Viialat
• D43 Pentti Viljanen (filmitähti ja näyttelijä)
• D44 Keinäset (rakennusmestari, jonka lapsuudenkoti ja äiti olivat Aarnikassa, nykyisessä Pihlajamäessä.) Keinäsen poikien Raimon ja Matin kanssa olimme kuin melkein veljeksiä. Kun Keinäset rakensivat omakotitalon Viikkiin, he myivät asunnon Heikka Niittyselle (=kaupungin nuorisokeskuksen päällikkö)
• D45 Kosket, myöhemmin Ruohoset
• D46 Ylöset (kaupunginorkesterin viulisti)
• D47 Helga Sjöstedt (kuuluisa satukirjojen kuvittaja, ja Vesikansan Eskon sukulainen)
• D48 Satukankaat (isä oli MERA-muuntajatehtaan omistaja ja toinen innokas TV-pioneeri, joka hankki television jo ennenkuin TES-TV aloitti säännölliset lähetykset, eli aluksi katseltiin vain Tallinnaa, poikansa Antero oli samalla luokalla kansakoulussa)
• D49 Virtaset, (Hannu oli samalla luokalla kansakoulussa), myöhemmin isäntä ja nimi vaihtui Menziksi (=sveitsiläinen arkkitehti), mutta emäntä säilyi samana.
• D50 Hämäläiset (poliisi)
• D51
• D52 Temmekset (lentokoneinsinööri, ja Ilmailuhallituksen ensimmäinen pääjohtaja) Temmeksen tytöt Laila ja Eeva olivat meidän Päiville kuin sisaria.
• D53 Voipio (vähän aikaa), sitten Mannerit, joilla oli paljon poikia: Harri oli luokkakaverini keskikoulussa. Ja Mannereiden jälkeen ...
• D54 Aluksi Rainer Kuisma (ksylofonisti) perheineen, sitten hänen ex-rouvansa May Wangel ja tyttärensä, sitten isäni osti tämän asunnon anopilleen eli mummilleni Elin Karhumäelle, joka myi sen minulle, kun tuli niin sairaaksi, ettei voinut enään asua kotona, ja asuihan siellä jonkin aikaa serkkuni Tuomo Karhumäki Tuula-nuorikkonsa kanssa ja oma morsioni Marikka, kun minä asustin Paraisilla ennen ensimmäistä yhteistä asuntoamme Pitäjänmäellä
• D55 Lindholmit (vanha lapseton pariskunta)
• D56 Mikolat eli oma lapsuudenkotini

Muista rapuista mainittakoon (=tulee vielä mieleen)

• Sysiöt (Kyösti oli paras kaverini kansakoulussa) Kun he muuttivat pois, tilalle tuli muutamaksi vuodeksi enoni Tuomas Karhumäki, vaimonsa Solja ja lapsensa (serkkuni) Teemu ja Niini
• Jyrinkosket (isä Yrjö oli tunnettu runonlausuja, joka ilmeisesti tunnettiin lähes kaikissa Suomen oppikouluissa, joissa hän kiersi antamassa lausuntanäytöksiä. Vaimo oli töissä Linnanmäellä. Hänen antamallaan vapaalipulla meikäpoika teki sinne ensivierailun
• Gunnar Antell, hammaslääkäri, jonka luona meikäläisen hampaiden porailu ja paikkailu alkoi, ja on sen jälkeen jatkunut melko säännöllisin lisäyksin parin muunkin hammaslääkärin luona. Heidän jälkeensä asuntoon muuttivat Virtalat, joiden Leena tytär oli aluksi minun ja lopuksi Jounin luokkakaveri.
• Korhoset (Teknillisen korkeakoulun fysiikan professori)
• Niinikosket
• Janakset
• Yrttimaat
• Vähätuvat
• Aunesluomat (jonne "miniäksi saapui" Tuulikki Pallasvirta, rinnakkaisluokan abeja)

Talossa oli paljon lapsia (taisi olla enimmillään n. 70), olimmehan niitä suuria ikäluokkia. Pihassa oli hiekkalaatikot ja keinut, mutta aika paljon me leikimme myös lähiympäristön metsissä, esim. Katajakalliolla (Jounin antama nimi?) ja Saunalahden jään kestävyys tuli joka syksy kokeiltua monen miehen voimin (ja todettua vielä heikoksi)

Pihassa oli liikerakennus, jossa aluksi oli 4 eri kauppaa, mutta vähitellen ne yhdistyivät niin, että tällä hetkellä niitä on vain yksi (jos sitäkään?)

• Elannon maitokauppa, josta sai irto-maitoa klo 7.00 alkaen
• yksityinen pieni lihakauppa
• C.G.Gustafsonin siirtomaatavarakauppa
• apteekki, sittemmin siinä pienessä huoneistossa toimi vuorollaan kukkakauppa, polkupyörä-ja urheiluliike, huonekaluliike ja olikohan vielä jotain muutakin.

Hissiä ei talossa ollut, joten 4. kerrokseen kiipeäminen oli melkoinen ponnistus niin mummilleni kuin hänen vierailleenkin, ja myös isäni vanhemmille ja lonkkavikaiselle Eeva-siskolle. Mutta sitkeästi he kaikki jaksoivat perille. Äitimme keksi hyvän tavarahissin tuodessaan ruokaostoksia pihan kaupoista kotiin: Porraskäytävän ulko-ovella oli sähkölukko ja ovikellosummeri (ja ulko-ovi normaalisti aina lukossa) Äiti opetti meille signaalin: Kun hän soittaa ovikelloa 3 kertaa peräkkäin, meidän pitää tietää, että ovella olija ei ole ilman avainta, mutta tarvitsee kantoapua.

Talossa oli alkuaikoina oma lämpökeskus (öljylämmitys) ja myös oma jätteidenpolttouuni. Kaukolämpö ja roskanpolttokielto tulivat sitten aikanaan.

Kauppoja oli oman pihan lisäksi Susitiellä Elanto, Karhutiellä kirjakauppa ja Santasalon sekatavarakauppa, Hirvitiellä Koukin K-kauppa (ja jätepaperin keräilypiste. Kun sinne vei tarpeeksi jätepaperia sai Mekanon tai jopa kellon tai hopealusikan).