Syksyllä 1956 aloitti Herttoniemen yhteiskoulu viimeisen toimintavuotensa vanhassa puisessa kansakoulussa, Hiihtäjäntiellä. Koulussa oli vain kaksi luokkahuonetta, ja koska meitä ekaluokkalaisia ennen oli siellä oppikoulunsa aloittanut jo kaksi vuosikertaa, niin meidän osaksemme tuli käydä koulua tyhjäksi jääneessä opettajan asunnossa. Luokkahuone oli pieni ja pulpetit tiukasti kiinni toisissaan, mutta näin jälkeenpäin ajatellen se oli tosi mukava ja lämminhenkinen kouluvuosi. (seuraavana syksynä mentiin sitteen uuteen kouluun, ja luokkaa suurennettiin kun tilaa kerta oli)

Kuvassa vasemmalta ylhäältä

Keskirivi vasemmalta

ja eturivissä

Kuvasta puuttuu (Nisulan Ilkan havainnon mukaan) Riitta Harju ja Riitta Pesola.

Ja tässä mainiot opettajamme puukoulussa

Vasemmalta ylhäältä (anteeksi muistikatkot)

ja edessä

Omalle kohdalleni sattui tuona vuonna kunnia yhdessä Katajapuron Leenan kanssa edustaa uuden koulurakennuksen tulevia oppilaita juhlallisessa peruskiven muuraustilaisuudessa. Ja minä tietysti mokasin käytöstapojeni puolesta täydellisesti: Minun olisi pitänyt antaa Leenan naissukupuolen edustajana tehdä osuutensa ensin sekä muurauspaikalle kävellessämme, laastia heittäessämme, että palatessamme muiden luokkakavereiden joukkoon. Ja minä tietysti tein kaiken ensin. Ja Liusvaaran Yrjö sitten piti seuraavalla uskontotunnilla läksytyksen olemattomista käytöstavoista.