Sahapelto

Sahapelto on äitini isän Urho Karhumäen 20-luvun alussa hankkima pieni maatila Vihdin Tervalammella Poikkipuoliainen-nimisen järven rannalla.

Historiaa

Se on alunperin Tervalammen kartanon torppa, joka esiintyy jo Ruotsinvallan aikaisissa kartoissa (Alanen, Timo - Kepsu, Saulo, Kuninkaan kartasto Suomesta 1776 - 1805. Tampere. 1989). Vanhasta torpasta "mökinmäellä" ei ole enään mitään muuta jäljellä kuin minua vanhempien Sahapellon kävijöiden muistikuvia ja valokuvia.

Sahapellon rannassa toimi joskus viime vuosisadalla (ja tämän vuosisadan alussa?) höyrysaha, jonne sahattavat tukit uitettiin tai hinattiin reellä Poikkipuoliaista pitkin. Siitä tilan nykyinen nimi. Sahan paikka on vieläkin tunnistettavissa erilaisen rantakasvillisuuden perusteella (ja erilaisten uppotukkien ja sahausjätteiden perusteella, joita järven pohjasta löytyy kyseiseltä kohtaa.)

Sahapellon 1. vaiheen rakennukset

Isovanhempieni aikana Sahapeltoon rakennettiin seuraavat rakennukset

Sahapellon 2. vaiheen rakennukset

Omien vanhempieni ja enojeni aikaansaamia rakennuksia Sahapellossa on

Sahapellon 3. vaiheen rakennukset

Oma sukupolveni ei ole paljoa rakentanut, mutta enemmänkin osallistunut rakennusten korjaukseen ja/tai purkamiseen. Mutta tehtiin me sentään (Jouni ja minä) pikkupoikina leikkimökki/maja rantamajan rantapajukkoon.

Ja Jounin perhe rakensi aikanaan Sahapellon (eli päärakennuksen) pihaan leikkimökin omia ja meidän lapsia varten.

Itse olen koonnut pienen ulkovaraston Anninrannan (kts. alla) pihaan ja samaan paikkaan omat lapseni rakensivat ensimmäisen

Sahapellon 4. vaiheen rakennuksen

eli pienen majan, joka on ihan nukkumis/asumis-kelpoinen pieni koppero (eli sateen- ja hyttysenpitävä)

Sahapellosta lohkotut tontit

Sahapellosta on lohkaistu sittemmin mökki- ja omakotipalstoja

Leistelän maat Sahapellossa jakautuvat kahteen osaan: valta-osa (ja kesähuvila) sijaitsevat mäellä maantien länsipuolella, mutta myös Poikkipuoliaisen rannasta isoisäni myi heille saunatontin. Leistelän leski katsoi kuulemma hyvän turkin hyödyllisemmäksi kuin "turhan suuren" ranta-tontin ja myi puolet siitä Toivo Pekkasen veljelle Leevi Pekkaselle joskus 40-50 lukujen vaihteessa. Leevi Pekkanen nimitti kiinteisönsä Anninrannaksi (vaimonsa mukaan) ja rakennutti rantaan pienen mökin, joka erinäisten vaiheiden jälkeen on päätynyt minun perheelleni. Leevi Pekkasen jälkeen sitä hallitsi mm. koko kansan tuntema K-kaupan Väiski eli Väinö Purje, ja Kiesin pariskunta.

Sahapellon kesävieraita

Huvilaa käytettiin heti alusta alkaen kattamaan Nummelan urkuharmonitehtaasta Karhumäen perheelle aiheutuneiden velkojen kattamiseen. Täysihoitolan kuuluisimpia kesävieraita taisivat olla

Ja kun ei mummi jaksanut enään pitää täysihoitolaa, hän vuokrasi huvilaa kesä-ajaksi. Vuokralaisista muistan

Kesävieraita oli myös rantamajassa, ainakin Ines Laitinen, joka oli tunnettu Helka-tytöistään.

Koululaisten kesäsiirtolat Sahapellossa

Moni nykyinen aikuinen (tai eläkeläinenkin?) on 40-50-lukujen vaihteessa ollut kesäsiirtolassa Sahapellossa. Itsekin liftasin armeijakesänäni 1965 jossain Turun puolessa autoon, jonka kuljettaja toi minut perille asti, koska oli utelias näkemään Sahapellon kesäpaikkansa n. 20 vuotta myöhemmin.

Siirtolan pojat asuivat kanalassa (jossa ei enään ollut kanoja), ja tytöt Rantamajassa.

Ja siirtolan lapsia valvomassa oli kuulemma myöhempi Elannon pääjohtaja Ylermi Runkokin

Itse en muista siirtoloiden lapsista ketään, mutta sitkin paremmin heidän monivuotisen johtajapariskuntansa eli Reino ja Irja Pentikäisen. Pentikäiset ihastuivat paikkaan siinä määrin, että ostivat siirtoloiden päättyessä kesäpaikakseen maata ja rakennuksia Koivulta ja Kanteleelta, eli ihan Sahapellon vierestä. Pentikäisillä oli 2 lasta: Paavo ja Marjukka. Paavo perheineen asuu nykyään pysyvästi isänsä maalle rakentamassaan omakotitalossa. Itseasiassa se on "mökinmäen" ainoa talo sen jälkeen kun vanha torppa purettiin 1947.

Sahapellon naapureita

Lähin pysyvästi asuva naapuri oli Hangan tila ja siellä asunut lähetyssaarnaaja Kalle Koivu, joka teki elämäntyönsä Afrikan Ambomaalla, ja kuoli yli 100-vuotiaana Parikkalassa (vävynsä oli siellä kirkkoherrana.) Itseasiassa Kalle Koivun perhe asui Hangassa vielä pysyvämmin, sillä Kalle teki viimeisen lähetysmatkansa yksin, ja perhe odotti Suomessa. Kalle Koivu nautti mummini suurta arvostusta, sillä hän oli käsistään taitava, ja auttoi mummiani monissa "miesten hommissa" (kaivoi mm. koristelammikon kahvituvan rantaan) Koivuilla oli 3 lasta:

Koivun jälkeen Hankaan muuttivat Toivo ja Soini Vesander, jotka pitivät tilalla pientä kauppapuutarhaa ja kalalammikkoa, sekä kanalaa. Eli lukuisat olivat ne kerrat, kun minutkin lähetettiin ostamaan Vesanderilta kurkkuja, tomaatteja tai kananmunia. Toivo Vesander oli se henkilö, joka mummin pyynnöstä purki Sahapellon kanalan nykyiseen kokoonsa.

Lartamot viljelivät Grönkullan tilaa. Heillä oli lehmät omasta takaa, joten he eivät vierailleet Sahapellossa niin usein kuin "tinkimaidolla" käyvät naapurit, mutta Sahapellon puhelin oli silloin tällöin heillekin kuten kaikille muillekin naapureille tarpeen. Paavo Lartamo oli Armas Naparin tavoin ammattitaitoinen kirvesmies, tietääkseni nykyinen kesämökkini Anninranta on heidän yhdessä rakentama. Erikoinen yhteensattuma oli kun ABB:llä kuulin lähimmältä työkaveriltani Heikki Saarelta, että hänkin on monasti vieraillut Lartamoilla, ja että hänen "emäntänsä" Anneli Söderling on "lähes kotoisin" Lartamolta. Lartamon omia lapsia oli ainakin Hannu ja Riitta. He olivat Naparin Reinon, Ritvan ja Riston koulu- ja ikäkavereita, ja tulivat siten jossain määrin tutuiksi meillekin.

Sahapellon maanviljelyksen vaiheita

Sahapellon viljelyn varhempia vaiheita en tarkemmin tunne/muista, mutta sekä tilanhoitajia, palkkatyöläisiä ja tilan vuokraamista ulkopuolisille tapahtui jo Allen eli Urho Karhumäen eläessä, koska hänellä oli niin monia muitakin hommia tekeillä samanaikaisesti (opettaja, kirjailija, vakuutusasiamies, Pellervo-seura, Nuoren Voiman Liitto, osuusliike Aura, Nummelan harmonitehdas, Vihdin Sähkö, jne...)

Mutta sen tiedän tarkemmin, että tila jäi Allen kuoltua 1947 hänen vaimonsa (="mummin") hoitoon. Tilalla oli tällöin sekä palkattua henkilökuntaa (renki ja karjakko) että talkooväkeä. Kukaan perheen omista lapsista ei varsinaisesti asunut tilalla.

Tälle ajalle sattuu onnettomuus, kun 4-vuotias veljeni Jouni putosi navetan vintiltä avoimesta ruokintaluukusta lehmien edessä olevalle betonikäytävälle. (ja sai aivotärähdyksen, jota sen ajan oppien mukaan sairastettiin Marian sairaalassa 3 viikkoa.)

50-luvun alkupuolella mummi vuokrasi tilan ja sen päärakennuksen Armas ja Hertta Naparille. (Rantamaja ja Huvila jäivät mummin (=perikunnan) hallintaan.)

Napareilla oli 3 lasta

ja he olivat sitten meidän (minun, Jounin ja Päivin) leikkikavereita ja jonkinlainen yhdysside Tervalammen ja Ojakkalan alueen nuorisoon.

Naparit hoitivat Sahapellossa vähän kaikkea mahdollista (kuten muillakin pientiloilla siihen aikaan). Karjaton kausi alkoi vasta useita vuosia Naparien vuokrasopimuksen päätyttyä, sillä Hertta (palkattuna) ja Armas (palkatta hänen apunaan) hoitivat lehmiä uudesta omakotitalostaan käsin.

Muutaman vuoden viljanviljelyn jälkeen, tila oli pellonvarausjärjestelmään sidottuna kesantona, ja sen jälkeen enemmän tai vähemmän kesantona. Tosin peltoala on pikkuhiljaa pienentynyt Jounin ja Peitsan puuistutusten seurauksena.

Sahapellon kotieläimiä

Itse muistan Sahapellossa hoidetun

Sahapelto dendrologisena arboretumina

Veljeni Jounin harrastuksena on ollut jo yli 30 vuoden ajan viljellä/istuttaa mahdollisimman monenlaisia ulkomaisia puita ja pensaita (ja muitakin kasveja) Sahapellon alueelle. Jouni istutti myös melkoisen hybridihaavikon, jonka kehitystä on sittemmin seurattu ihan Metsäntutkimuslaitoksessa. Jouni kertokoon/näyttäköön itse alan harrastajille, mitä kaikkea sieltä nykyään löytyy. Sahapellon dendrologisen historian alkuajoilta kerrottakoon kuitenkin, että ensimmäiset puut eivät ole Jounin istuttamia, vaan mummimme halusi käydessään Hyytiälässä kesinä 1953...56 tuoda sieltä Sahapeltoon tuliaisina ulkomaisten puiden taimia. Esimerkiksi mummin kahvituvan vieressä on tällainen Siperian pihtakuusi "Abies Sibirica". Samanlainen mieliteko oli myös isällämme Peitsalla, kun Hyytiälästä lopullisesti lähdettiin. Hän toi ja istutti esim. Rantamajan pihan tämän hetkisistä puista pisimmän, Douglas-kuusen. Jounin varhaisimmat puuntaimet syntyivät siten, että Jouni keräsi koulupoikana syksyisin tammenterhoja Malmin hautausmaalta ja idätti ja istutti niitä Sahapellossa hyvin moneenkin paikkaan. (Dendrologit lukevat Sorbifolia lehteä.)

Erikoisin/arvokkain Sahapellon ulkomainen puuyksilö oli kuitenkin isoisämme Allen Berliinin olympialaisista saama kultamitalitammi, joka oli voimissaan mökinmäellä hänen uurnahautansa vieressä aina 60-luvulle asti, mutta josta nykyään on jäljellä vain kuolleen rungon torso. (osoitus siitä, ettei tammillakin on eroja, kotimaista alkuperää olevat tammet menestyvät Sahapellossa mainiosti).

Muuta Sahapellossa sattunutta