Katja Hyry (toim.): Sairaus ja ihminen - kirjoituksia parantamisen perusteista. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 1994.

Kulttuurintutkija fil.kand. Katja Hyryn kirja sairauden kuvasta kulttuurien kehyksissä käyttää taattua pyttipannumenetelmää eli koostekirjaa, joka on klassiseen tapaan rakennettu tunnettujen vaikuttajayksilöiden varsinaisen tuotannon työnäytteiden varaan.

Etnomedisiinari ja monenpaikanmies Antti Hernesniemen omakohtaisen yhteistyön tutkielma pohjalaisten jäsenkorjaajien sairauskäsityksistä ja omasta vaikeudestaan ymmärtää niitä lääkärikoulutuksensa sairauskäsityssuotimen läpi on artikkeleista elävin. Teol.tri Raimo Harjula on tehnyt yhteistyötä hänkin, tansanialaisen kansanparantajan kanssa. Kaukomailla viipyilee myös uskontotieteen prof Juha Pentikäinen keskittyen erään mantsurialais-tunguusilaisen kansan terveyskäsityksiin.

Suomalaisen psykiatrian erään himmentymässä olevan aikakauden peruspatruuna Kalle Achté kurottautuu psykoanalyyttisilta juuriltaan kohti biopsykososiologiaa, psykosomatiikkaa ja kulttuuripsykiatriaa. Kansanterveystieteen dosentti Marja-Liisa Honkasalo keikailee aneemisella yliabstrahoinnilla pohtiessaan biolääketieteen ja luonnontieteellisen mallin subjekti/objekti-jakoa, parantamistaidon siirtymäriittejä ja hoitofilosofioiden sankari/hirviötarinoita.

Uskontotieteen ja folkloristiikan prof Lauri Honko jaottelee parantamistavat itseparannuksesta erikoissairaalahoitoon kaivaten medikaaliantropologian valtaannousua biolääketieteen rinnalle, eihän jälkimmäisen piiriin tule muutenkaan kuin 10-25% kaikista taudeista ja vaivoista. Yhteiskuntatieteen tri Tuula Vaskilampi pusertaa vaihtoehtolääkinnän tietopohjan nelikenttämalliinsa arvellen vaihtoehtolääkinnän pahimmillaan riistävän ja eristävän käyttäjänsä sosiaalisesta todellisuudestaan symbolisen manipulaation kohteeksi.

Väitöskirjatyötään terveyskokemisesta esittelee erikoissairaanhoitaja Päivi Åstedt-Kurki uskonsa mukaisesti lisätutkimuksia kaivaten ja hoitotieteentekemisen kautta ymmärrystä turhaan tavoitellen. Hoitotieteen hampaita ei hänen väitöskirjansa kasvata. Fysioterapeutti Marja Tiilikainen esittelee postikyselyyn pohjautuvaa pro graduaan suomalaisten akupunktiolääkäreiden kulttuuriarvostustuksista ja uskonnollisuudesta, ja teol.tri Raili Gothóni tutkimuksiaan pitkäaikaissairaista vanhuksista.

Lääketieteen ja kulttuuritutkimuksen yhteistyö antaa paremmat eväät parantamistapojen suhteellisuuden ymmärtämiseen kuin kumpikaan yksinään tai muutaman kirjoittajan harrastama kalvakkaiden yläkäsitteiden abstrakti pyörittely. Tämä hiukan teoreettisen kuivakka kooste ei silti ole hullumpi ajatusärsyke sosiomedisiinapureman saaneiden syysiltojen ratoksi. Jatkotutkiskeluviitteitä löytyy joka artikkelin hänniltä liian kanssa.

Markku Siivola