Hartaus on ihmisen itseensäkäpertymisen muoto, pakohetkiä ihanteiden hyvyysrampaisiin saippuakupliin. Hartauskirjoja tulee aina olemaan, kuten seksioppaitakin, ihmisen loputtoman yhteyden kaipuun ja sen ratkaisemattomuuden silloitusyrityksinä.

Rakasta, tee työtä, älä käy vieraissa naisissa, on Sananlaskujen ja Saarnaajan sanoma Iloisen sydämen kovien kansien sisällä, muutama yhteydestään irronnut harva sana muutamalla harvalla sivulla ja asiaan hädintuskin liittyviä kokosivun värikuvia. Ja joku tästä kalliin näköisestä tyhjyydestä maksaa. - "Turhuuksien turhuus", sanoo Saarnaaja.

Rakkauden kokopäivätutkijan Leo Buscaglian neljäs suomennettu teos on samanhenkinen; ylevänvaloisia myönteisen ajattelun neuvonpätkiä jälkihöysteinään muiden ajattelijoiden irtolauseita. Sekin täyttää hartauskirjojen Leijona-Ja-Karitsa-Käyskelivät-Kimpassa-ihanteeseen kehottelun tunnusmerkit, joiden sokerisuuden tuntevat ovensa liian hitaasti takaisin kiinni vetäisseet ateistisuomalaisetkin kouraansa jääneistä Herätkää!- ja Vartiotorni-lehden piirroksista. - Esipuheessaan myöntää Buscaglia olevansa parantumaton romantikko katsoen sen eduksi eikä haitaksi. Parempi lie niin kuin arkipäivän perussameuden vallassa.