Claes Cedercreutz: Parantava hypnoosi. Kirjayhtymä 1979.

Vaikka yli 10 000 hypnotisointia ei sinänsä ole vielä mikään tae hypnoositerapian hallitsemisesta, en toki väitä vastaankaan, kun haminalainen kirurgi Claes Cedercreutz kirjansa johdannossa tähän vedoten arvelee olevansa pätevä puhumaan hypnoosin terapeuttisesta käytöstä. Yli kaksikymmentä vuotta on hän asian parissa puuhaillut ollen alusta asti mukana myös Tieteellinen Hypnoosi ry:n toiminnassa. Seura on harvaan tahtiin järjestellyt koulutuspäiviä hypnoosin tiimoilta. Työssään Haminassa hän opettaa hypnoosia jatkuvasti nuorille lääkäreille.

Tampereella taas on Reima Kampman nivellyttänyt hypnoosikoulutuksen yhtenä vaihtoehtona lääketieteen kandidaattien työnäytteeksi, ja nämä kurssit ovat tietääkseni tarjolla olevista kursseista olleet kaikkein halutuimmat, joten melkoinen joukko hypnoottista jälkikasvua lääkärikuntaan on lähivuosina odotettavissa, mikäli tämä järjestelmä saadaan pysytettyä ennallaan tai laajennettuna.

Historiikillahan monet kirjat alkavat, ja Cedercreutzin 16-sivuinen hypnoosin historia on hyvä tiivistelmä. Mukavan helppolukuista maallikoille sopivaa tekstiä ovat hypnoosin sovellutussivut: 9 kirurgiasta ja runsaasti seksologiasta, gynekologiasta ja obstetriikasta (16) verrattuna psykiatriaan ja neurologiaan (4 ja 5) tai hänen omaan 9 sivun alaansa. Lastentaudit, sisätaudit, korva- nenä- ja kurkkutaudit, ihotaudit, alkoholismi ja tupakointi ovat lyhyemmin käsiteltyjä.

Parapsyykkisiin ilmiöihin hän suhtautuu kiinnostuksella ja myönteisesti, ja virkistävää on todeta, että hän tunnustaa myös näyttämöhypnotisoijien arvon virikkeiden antajana ja taidon säilyttäjinä vallankin akateemisten ajojahtien aikaan "tieteellisen" tahon tahtoessa säilyttää monopolinsa.

Vastapainoksi on todettava, että Cedercreutzin kirjan helppolukuisuus maallikoille johtuu paljolti kirjan pinnallisuudesta. Hän tarkastelee hypnoosi-ilmiötä oirekeskeisesti pistäytyen kovin vaatimattomalla syvyydellä ilmiöiden etiologiassa ja dynamiikassa. Hänen hypnoositeoriansa kuvastaa tätä myös: se on pelkkä vertauskuva egosta toimitusjohtajana, joka jakaa hypnotisoijan käskyjä alaisilleen. Vaikka mikään teoria ei hypnoosin luonnetta hyvin ole selittämään pystynytkään jää hänen teoriansa eristetyksi muustakin omaamatta yhteyksiä sen enempää fysiologiaan, anatomiaan, interpersoonallisiin vuorovaikutusmalleihin tai johonkin testattavissa tai tutkittavissa tai edes havaittavissa oleviin tekijöihin, muuttujiin. Luonnollisesti tässä kritiikissä on muistettava että Cedercreutz on kirurgi eikä mikään filosofi.

(kts myös Leo Hildén: Hypnoosi - parantava vaihtoehto ja Paul McKenna: Hypnoosi - miten se toimii ja miten sitä käytetään)