Anja Niemelä: Tunne itsesi - ole terve. - Analyyttinen trilogia. Proton 1988

Mauno Koiviston sanomisia ei saa selittää, mutta hänen ideologista isäänsä Norberto Keppeä, analyyttisen trilogian perustajaa saa, toteaa toimittaja Anja Niemelä. Hänessä onkin klassillisen selittäjätyypin peruspiirteet: Syvä innostuneisuus ja yhtä syvä kritiikittömyys.

Filosofioiden nousu ja tuho seuraavat vuosituhat toisensa jälkeen Rooman valtakunnan kohtalon jokainen kokien, kun historian tuulet ennemmin tai myöhemmin puhaltavat Herramme pienet muurahaiset helkkarin tuuttiin. Analyyttinen trilogia taistelee sekin tuulta vastaan, ja Suomessa sitä on auttamassa nykyaikainen tekniikka, joka tulee tuottamaan yhä useampia nyrkkipajoja, joissa mikrotietokoneilla ladotaan kirjoittajien kotikoneillaan printtaamien sivujen valokopioita kirjasiksi. Sellainen kovin alkeellinen konekirjoituslaatu on tässäkin Proton-firman painotuotteessa. Toisaaltahan on hyvä että sanojen sananjalat saavat vapaasti rehottaa suurkustantamojen rikkaruohotorjunnan ulottumattomissa. Yhtä jyvää saa vaihtoehtoakanoista vastapainoksi sitten selvästi kauemmin etsiskellä, kun julkaisukynnykseen ei tarvita enää muuta kuin kirjoittajan palava sanomisenhalu ja hiukkasen rahaa.

Brasilialainen tohtori Norberto Keppe hylkäsi Freudin opit kokeiltuaan niitä ensin viisitoista vuotta, ei sittemmin tyytynyt Viktor Franklinkaan ajatuksiin vaan kehitti oman suuntansa, alkuperäiseltä nimeltään integraalipsykoanalyysi, sittemmin analyyttinen trilogia (AT), jolle Keppe perusti vuonna 1970 kansainvälisen yhdistyksen International Society of Analytical Trilogy Brasilian Sao Paulon yliopiston psykosomatiikan osastolla. Niemelän kertomuksesta käy ilmi, että ainakin yksi maailmankongressi on pidetty, että Tukholmassa on joku AT:tä soveltava klinikka, että vuodesta 1985 lähtien on Sao Paulossa ja New Yorkissa kolmisenkymmentä yritystä alkanut toimia trilogisin periaattein, että Espoossakin on Keppe käynyt vierailemassa. Kirjan mukana seurasi mainoslappu, jonka mukaan Helsingistä löytyy Suomen Analyyttinen Trilogia-yhdistys, joka tänä kevätkautena pitää luentosarjoja AT:stä toimitiloissaan.

AT on yksilötasolla tunteen, ajatuksen ja toiminnan, yhteiskuntatasolla niitä vastaavien tieteen, filosofian ja henkisyden alueiden yhdistäjäteoria. Se ei hae ratkaisua menneisyydestä vaan nykyhetken asenteista kiinnittäen eniten huomiotaan ihmisen epärehellisyyteen, kateuteen ja vallanhaluun. Sen tarkoituksena olisi pelastaa maailma ("Keppe uskoo kehittämänsä uuden taloudellisen järjestelmän johtavan peräti suurimpaan vallankumoukseen, mitä ihmiskunta on koskaan kokenut"). Uudessa unelmayhteiskunnassa ihmiset tietoisina kateudestaan ja vallanhimostaan eivät antaisi vallanjanoisille valtaa, työntekijät olisivat voitosta yhtä suuren osan saavia työpaikkansa osakkaita, asuttaisiin kommuunityyppisesti käytännön taloutta yhdessä hoitaen, osallistuttaisiin yhteisiin virheentiedostusanalyyseihin niin asuin- kuin työpaikallakin.

On vaikea arvioida Keppeä ja AT:tä koska alkuperäissanoma peittyy siksi paljon Niemelän pinnallisten filosofointien alle. Vaan mikäli kirjan tiedot pitävät ylipäätänsä paikkansa, on Keppe yksi lukemattomista maailmanuskontohaaveisiinsa hurahtaneista, ja AT:n virheentiedostustilaisuudet ovat hengeltään laestadiolaistyyppisiä toistensa uskon pitävyyden ja synnintunnon tarkistustilaisuuksia, joissa opista horjuvan hävyttömänkään suoraa painostusta ei kaihdeta, kaikki tämä tietysti hyvässä uskossa omaan asiaan ja toisen parasta tarkoittaen.

Niemelä itse on suhteellisuudentajunsa kadottanut AT-uskovainen, jonka ihmettely AT:n hämmästyttävästä tehosta ja valtavista sovellutusmahdollisuuksista ei eroa tippaakaan kymmenien ja satojen ohitseni virranneiden pelastusoppien julistuksista. Menetelmän avulla parantuneiden todistukset kuuluvat myös klassisella tavalla Niemelän kirjaan. Niemelän menetelmänmyyntiloitsut saavuttavat välistä koomiset mittasuhteet, aivan yhtä koomiset kuin Valkeakoskilainen kemikalio kolmenkymmenen vuoden takaisessa paikallislehtimainoksessaan: "Ole nuori, ole terve, ole kaunis. Käytä meidän tuotteitamme. Kemikalio Häme".

Niemelän vastine:

Miksei Siivola ollut ottavalla mielellä

Markku Siivolan arviointi osoittaa niin ylimalkaista tutustumista teokseen ettei siltä pohjalta saisi kirjoittaa noin tyrmäävää arvostelua, kiitokset kyllä kelpaisivat.

Siivola ei aivan ilmeisesti kirjaan tarttuessaankaan ole ollut ottavalla mielellä. Hänellä on selvästi ennakkokäsityksiä uusista filosofioista, joiden "nousu ja tuho seuraavat vuosituhannet toisensa jälkeen Rooman valtakunnan kohtalon jokainen kokien kun historian tuulet ennemmin tai myöhemmin puhaltavat Herramme pienet muurahaiset helkkarin tuuttiin".

Ennakkoluulotonta tuskin myöskään vaivaisi pokkarikirjassa käytetty vaatimaton tekniikka. Sen valitsin siksi, ettei kirjasta tulisi liian hintavaa tavallisen kansalaisen ostettavaksi. Juuri sellaisilta olenkin siitä saanut ihanaa palautetta jos kohta myös muutamalta lääkäriltä, ääripäät mainitakseni.

Siivolan suhtautumisessa paistaa ylimielisyys, mm hän mitenkään perustelematta epäilee pitävätkö kirjan tiedot "ylipäänsä paikkansa". Kirjasta kyllä selviää että sen ovat tarkistaneet eräät alan asiantuntijat. Ei voi välttyä vaikutelmalta ettei Siivola toivo meille uusia filosofioita sekoittamaan totuttuja kuvioita.

Minut Siivola nimeää AT-uskovaiseksi. Miksikähän innostukseni häntä häiritsee? Analyyttinen trilogia ei ole uskonto, uskonkappaleita ei ole. Ideologia päinvastoin jättää erittäin paljon yksilön oman valinnan varaan. Se auttaa tiedostamaan omat tunteet ja asenteet, johtopäätökset jäävät kullekin itselleen.

"Hävyttömänkään suoraa painostusta ei kaihdeta" Siivola kirjoittaa AT:n virheentiedostamiskokouksesta. Sekö on hävytöntä että ihmiselle sanotaan millaisena muut hänet näkevät silloin kun he näkevät virheitä? Tiedän omastakin kokemuksesta että sellaiselta se tuntuu niin kauan kuin haluaa elää minuuttaan koskevissa fantasioissa. Emme haluaisi että muut rikkovat oman käsityksemme itsestämme, että sekoittavat omia sopimattomia näkemyksiään idealisoituun minäkuvaamme.

Eikö totuus ole kuitenkin arvo sinänsä, eikö kaikitenkin olisi parasta tietää itsestään totuus, myös totuus siitä millaisena muut meidät näkevät? Rehellinen mielipide ansaitsee aina täyden kunnioituksen. Mikäli tämän hyväksyy ei enää loukkaannu kuullessaan toisen mielipiteitä. Jos uskaltaa katsoa peiliin, jos uskaltaa nähdä itsensä toisen silmin, on tämän mielipide lahja eikä loukkaus. Vain jos ei halua nähdä todellisuuttaan, voi siitä loukkaantua. Se siitä ja loput kirjassa.

Vastine Anja Niemelän kritiikkiin

Niemelän mielestä olen tutustunut teokseen ylimalkaisesti. Omasta mielestäni en. Ovatko häntä hämänneet hänen omistaan poikkeavat johtopäätökseni? Ken ei ole tullut uskoon Raamatunluvun jälkeen, on lukenut Raamattunsa ehkä huonosti? Uskonto ei Analyyttinen Trilogia ulkonaisessa mielessä kylläkään ole, mutta sen ohjelmajulistuksessa on niin paljon "paras oppi"-hurmoksen makua (Niemelän mukaan) että siihen on helppo takertua. Ateismikin on tämän mukaan uskonto: se uskoo lujasti johonkin, eli on tullut lopulliseen johtopäätökseen, ja sellainen on henkistä kuolemaa.

Niemelä ihmettelee epäluuloisuuttani uusiin ideologioihin nähden. Hän on lainannut tekstiäni historian tuulista, josta käy ilmi, ettei minulla ole mitään puolustettavaa "totutuissa kuvioissa". Ja olettaako Niemelä, että kerran vielä tulee ideologia (ehkäpä juuri AT-kuvio, johon Niemelä itse on tottunut), joka ei vuosituhansien tuulissa ehkä katoakaan?

Kumpi on oikeassa: rehellinen ateisti vai rehellinen uskovainen? En epäile Niemelän tekstin oikeellisuutta tämän ihmeellisemmin perustein. Mm. tätä on Niemelä luullut ylimielisyydeksi. Niemelän mainitsemista "alan asiantuntijoista" kaksi todistaa kirjan loppusivuilla heräämisestään AT:hen. Toinen heistä, "Ph.D." terveyskasvatustohtori, on kirjoittanut saatesanat kokien AT:n "valtavaksi ja käänteentekeväksi", ja Skandinavian maiden velvollisuudeksi "toimia tiennäyttäjinä ihmiskunnalle". Tämänkaltaiset äärimmäisen puolueelliset "alan asiantuntijoiden" esipuheet ovat mitä traditionaalisimpia keinoja kohottaa varsinaisen tekstin arvoa titteleiden takaiseen todellisuuteen näkemättömien lukijoiden silmissä. Totuus on todellakin arvo sinänsä, mutta koska en suostu samaistamaan sitä minkään ideologian todellisuuskäsityksiin, tuntuu Niemelästä että minulle ei totuus olekaan tärkeä. Oma rehellinen mielipiteeni ei ole ansainnut Niemelän kunnioitusta. Jos olisin valehdellut, niin kiitokset olisivat ilmeisesti kelvanneet.

Onko Niemelä nähnyt oman todellisuutensa? Vai onko vain yksi sipulinkuori pudonnut pois, yksi lukemattomista? Jokaisen uskovaisen mielestä hänen virheentiedostusmenetelmänsä on toisille syöttämisen arvoinen. Mutta todellisuutta ei voi välittää, siihen ei ole tekniikoita. Omaa todellisuuttani en voi Niemelälle nimetä, koska se ei ole litistettävissä minkään ideologian herbaarioon. Persoonallisuutta voidaan sitävastoin kyllä muovata, mm. AT:n avulla. Aivan samoin kuin samaan asiaan uskovat sitovat toisensa ryhmätodellisuuteensa, voivat monet AT:läisistäkin saada arvokastakin tukea toisiltaan, jopa tajuta omia virheitäänkin ja jaksaa taas elämässä eteenpäin. Sen arvoa en kiellä. Kuten en sitäkään että Saalem ja Siion nostavat ihmisiä katuojista sosiaaliseen elämään, vaikka samalla lukitsevatkin nostetun omaan ahtauteensa.

Se siitä ja loput kritiikissä.