Ikuisuustekstilajeihin kuuluvat seksi- ja vauvakirjojen lisäksi potilaiden kirjoittamat itseterapeuttiset tekstit, joiden kuvaamille kauhuille löytyy lukijoiksi riittävästi kanssakärsijöitä. Parhaimmillaan ne tiukkuvat faktaa ja jotenkuten maanpinnalla pysyttelevää optimismia, pahimmillaan ovat vihantäyteisiä sotakirjoja terveydenhuollon koneistoa vastaan, esimerkillisimpänä Martti Kainulaisen tyylipuhtaan katkera herjakirja (Kaijan kirja - kertomus afasiasta. Kirjayhtymä 1992).

Yksipuolisia ovat myös kaikkea kiittävät "elämä se kuoleman voittaa huhhahhei" kauhuntorjuntateokset, jotka naamioivat viikatemiehen Nalle Puhiksi. Hiukan tätä vikaa on radiotoimittaja Kaisu-Leena Pielan sydäninfarktistaan, TIA-kohtauksista ja ohitusleikkauksestaan kertovassa maanisvireisessä hymynirvistyksessä, mutta osa lukijoista näkee siinä varmaan onnistuneen tavan suhtautua kuoleman rajalla kulkemiseen.

Hävityn taistelun selostus on Riitta Ali-Rekolan kertomus tyttärensä Riikan muutaman kuukauden kuolemaan johtaneesta kamppailusta maksasyöpää vastaan. Sen mollivoittoinen Riikan luonteen pimeämpääkin puolta kaihtamaton teksti on elämään ankkuroituneempi kuin Pielan kirja. Riikka kuolee jo ennen kirjan puoliväliä, loppuosa on muisteloita ja mietelmiä menneiltä ajoilta ja Riikan jälkeisiltä surun vuosilta.

Kummatkin teokset ovat Kirjapajan, tuon Raamatturiippuvaisen, vaan silti riittävän hyvän kirjallisuuden kustantamon, joka jälleen kerran malttoi valita tekstit, joissa Jeesustaikinaa ei nostatettu maallikkolukijankaan sietoreunan yli.