Maurice Yaffe, Elizabeth Fenwick: Nauti seksistä; 1. opas miehelle. 2. opas naiselle. Suom. Anna-Liisa Laine. Tammi 1986

Tietokoneen jäljet näkyvät. Samasta aiherungosta on tekstinkäsittelyllä mukavasti saatu syntymään kaksi koreakuvaista puolitoistasataasivuista seksiopasta kun tekstiä ja kuvia on sieltä täältä muuteltu ja loputtomien kaavioiden ja kysymyssarjojen kohtia sekoiteltu hiukan eri järjestykseen.

Varma tapa luoda yhteiskuntamme perusarvostusten mukaista autorisoidun tietomystiikan hohdetta on psykologisoida ja tietokoneistaa sanottavansa. Lontoon Guy's Hospitalin johtava psykologi Maurice Yaffé on tiennyt mistä nykäistä, kun kummassakin kirjassa on kolmisenkymmentä sivua (yksi viidesosa!) tietokonetyyppisiä on/ei-seksikartoituskaavioita. Näiden lisäksi on vielä miltei parikymmentä sivua käytetty kahdeksaan kysymyssarjaan (aistillisuus, viestintä, tekniikka, seksuaalinen tietämys, sukuvietti, ennakkoluulottomuus, itseluottamus, psyykkinen hyvinvointi) joissa on yhteensä sata kysymystä. Niiden pohjalta sitten piirretään seksuaalinen profiili oikein vaikuttavan näköiseen ympyrään. - Seksuaalinen profiilinne sadan kysymyksen perusteella, olkaa hyvä! - Koko psykologisoivan touhun kurtistavaa hulluutta eivät näe juuri ne, jotka kirjan kohderyhmäksi ovat suunniteltujakin.

Mitä kaunista voisi kyläkukkojen ohjekirjasta sanoa? Niinhän itämaiset tapaavat toisinaan länsimaalaiset seksitouhujensa kanssa nähdä. Kulttuuri asettaa säädetyt rajansa tämä ikuisuusaiheen käsittelyyn, ja helpoimmat ratkaisut länsimaissa ovat suora räähkäporno tai kuivan opettavainen tyyli. Jotkut seksioppaat koettavat horjuskella siinä rajamailla, mutta aiheen kulttuurivääntyneisyys sinänsä tapaa suistaa nämä yritykset joko hullunkurisuuden tai miedontelun allikkoon.

Älykkäille ja herkkätuntoisille / nämä viitteet riittävätkin / valaisemaan tätä arkaa aihetta. / Niille jotka tarvitsevat lisää valistusta / kuvaillaan rakkauden taitoja nyt yksityiskohtaisesti.

Näin mainitsee Mallanaga Vatsyayana Kama Sutrassaan lopetettuaan kirjan olennaisimman osan, Mietiskelyjä nimeltään, ja siirtyy tekniikkaan.

Vatsyayana puhui Dharmasta; henkisestä ja moraalisesta viisaudesta, Arthasta; älyllisestä ja aineelllisesta rikkaudesta ja Kamasta; aistinautinnosta. Kama Sutra ylisti Dharmaa Arthassa ja Kamassa, mutta länsimaisille ei tunnu jäävän kuin kama käteen, niin hyvässä kuin pahassa. Kun seksi väistämättä yhdistetään sirkusnumeroihin, niin annettakoon kansalle seksioppaiden sirkushuveja.

Psykiatritkin ovat yrittäneet vuonna 1981 Mitä SE on? - kirjallaan, jossa oli oikein aitoja yhdyntävalokuvia. Heidän tekstinsä toimi paremmin siltana silloittamattoman kuilun ylitse: yritti olla vapaata ja ei-opettavaista; mahtua sen verran ahtaisiin länkiin, etteivät moralistit ja räähkäläähättäjät kukin omalta taholtaan rientäisi ajo-ohjeita antamaan. Jotenkuten yritys onnistuikin.

Y & F:n seksiopasta voi käyttää myös kiihotuskirjana yksityiskohtaisten piirroksiensa vuoksi. Teksti pysyttelee turvallisesti asialinjalla, joka vaikuttaa yhtä huvittavalta kuin ne muoviset sukuelimet, joita kuulemani mukaan Suomessakin on matkalaukkumallina käytetty tuskanhiestä kylpevien aivan tavallisen arkipäiväisesti estyneiden seksivalistajien ollessa milloin minkin opettajan, lääkärin tai psykologin virkansa puolesta nuorison röykytettävänä.

Ensi katsannolla vaikuttaa teksti vapaamieliseltä sen selostaessa silmää räpäyttämättä mitä anaaliseksissä, homosuhteissa, uskottomuudessa, milloin missäkin tilanteissa tulisi ottaa huomioon. Kulttuurimme hyväksymillä vapaamielisyyden mittareilla se onkin vapaamielinen.

Sokea se sitävastoin on samalla lailla kuin se yhteisö, jossa se on syntynyt: auktoriteettiuskoinen ekspertismin uhrilammaslauma. Ekspertismin yksi ilmaisumuodoista on imperativismi: kirja on loppumaton, jatkuva ryöppy imperatiiveja; käskymuotoja, milloin kieltäviä, milloin kehoittavia. Käskyt eivät selittele pelkästään, mistä päin milloinkin on yhdyntäpuuhissa venyteltävä ja vanuteltava, vaan ne tunkeutuvat sängyn ulkopuolellekin ja ulottuvat valtaisana laumana myös asenteiden puolelle harrastaen massiivisesti alkeellisinta psykologian muotoa: neuvojen tuputtamista. Jos "älä" sanan käyttö olisi tekijöiltä kielletty, ei kirjasta jäisi paljoakaan jäljelle.

Jos harrastat uskottomuutta, niin "opettele lokeroimaan elämäsi ja tunteesi. Se on ainoa keino (harvennus minun), jonka avulla voit sitoutua jokaiseen suhteeseen niin että te molemmat selviydytte siitä kunnialla", toteaa kirja sieltä karmeimmista päästä. Tällainen tunkeva neuvominen ei toki näin härskiä joka paikassa ole, onpahan vain tavanomaista kakkuloiden yli katselemista ja sormella opettavaisesti osoittelemista - ja ällöttävää valmiiksi pureskeltujen sanojen toiselle suuhun tunkemista.

Kahdenkymmenen vuoden takaa nousee mieleeni tupakkakaupan myyjä, jota pidin hiukan tärähtäneenä. Olin siihen kauppaan "eksynyt" eli tarkoituksella näyteikkunan seksivempaimten kiinnostuttamana katsomaan tullut ja kysyin jotain niistä vehkeistä, niin ei myyjä muuta suustaan ulos saanut kuin "Kyllä luonto tikanpojan puuhun vetää", vaikka muutamaan kertaan yritinkin hiukkasen vivahteikkaampaan tuotetietouden jakamiseen häntä houkuttaa. Taisi ollakin viisaampi mies kuin arvasinkaan. Näin jälkeenpäin huomaan kallistuvani yhä enemmän sille kannalle itsekin, vaikka elämä on toisaalta opettanut, että tikanpojissakin on ns. vammaisia, kuten nykyään kauniisti sanotaan, ja onhan heillekin suotava elämisen ja tarpeiden tyydyttämisen mahdollisuus. Kirjalliset kiilapojat käykööt siis kaupaksi.

Tällaisia seksioppaita tarvitaan. Ei siitä mihinkään pääse. Intuitiovammaisille täytyy heillekin olla jotakin. Myös muista syistä seksistä syrjemmälle jääneille täytyy heillekin perusasioita opettaa, ja miksei sitten tällainen opettavaisuudessaan ja mekanisoivuudessaan sokea kirjanen, koska onhan siinä selkeät ja ihan himottavatkin piirrokset ja yksityiskohtaiset neuvot omaan seksuaalisuuteen tutustumisesta, vaikka se sen alinta tasoa vain käsitteleekin, ja antaa tyyppi-illuusiot akrobatian suuresta merkityksestä seksuaalisuuden jalossa taiteessa. Rekki ja renkaat vaan kirjoille kylkiäisiksi! Kyllä se varmasti monia arkoja hiukan rohkaisee, joten siitä vaan pojat ja tytöt joukolla lipsuttamaan, kyllä maailmaan pahempiakin kirjoja on mahtunut.

Markku Siivola