Richard Mabey (neuvotteleva toimittaja) & al.: Nykyajan kasviparantaja. Suom. Seija Hälvä ja Ritva Leppänen. Otava 1990

"Tulevaisuudessa ihmisen fyysinen ja psyykkinen terveys saattaa perustua tammen kaltaisten kasvien uudelleen arvostamiseen"

Irtonaisenahan tuo pieni viattoman näköinen lause kauniin kuvan päällä roikkuu, ja samanlaista pienoispuppua ropajaa sitten kautta tämän kasvitietokirjan asiatietojen seassa, mutta se ei kuitenkaan pääse pahemmin haittaamaan kirjan asiallisuuteen pyrkivää kokonaisotetta, joka pelkän "kaikkiseparantaa"-hönkimisen sijasta pyrkii kertomaan kasvista hieman demografisia ja lääketieteellisiäkin tietoja. Kirjan kuusi pääosaa jaottuvat kasvien, sairauksien ja käyttösovellutusten mukaan.

Kansainvälisiä ovat tällaiset raskaspaperiset kiiltokuvakirjat melkein aina olleet. Kuten mikroelektroniikassa on käynyt, taitavat painatuskustannuksetkin teollisuusmaissa nousta niin korkeiksi, että kaukoitä alkaa saada niitäkin tehtäviä enenevässä määrin. Hongkong, tuo onnettoman muoviroskan tuotantokeskus, on viimeisen vuosikymmenen aikana alkanut osoittaa monella alueella laadun kohoamisen merkkejä. Eikä tämänkään siellä painetun kirjan teknisessä laadussa ole mitään valittamista.

Kirjoittajat ovat mieltyneitä myös kiropraktiikkaan, akupunktioon, rolfaukseen, alexanderterapiaan ja yleensä vaihtoehtoisiin hoitomuotoihin. Homeopatian väittämä "Similia similibus curantur" eli potensoitujen valmisteiden (laimennosten) ja elimistön biologisen rakenteen välillä vallitsevasta samankaltaisuudesta johtuva parantava resonanssivaikutus ei kuitenkaan saa mitään huomiota kirjoittajilta osakseen. Vaikeneminen onkin korrektein tapa olla hyväksymättä liian poikkeavia näkemyksiä.

Väitteitä, enemmän tai vähemmän todistettuja, on tässäkin kirjassa sadoittain. 60% reumaattisista niveltulehduspotilaista saattoi lopettaa muun lääkityksen helokkiöljyn käytön aloittamisen jälkeen. Liikapainoiset ihmiset laihtuivat sillä. Nokkonen parantaa verta sopien siksi murrosiän ja vaihdevuosien vaivoihin. Valeriaanatinktuura parantaa hilsetystä. Venkolilla poistetaan virtsakiviä, pallohortensia taas ehkäisee niitä. Jne jne jne. Osa väitteistä on varmaan oikeita (onhan lääketieteen historiakin osoittanut akanakasoista löytyvän joskus jyviäkin), loput tavanomaista kasviuskonnollista yleistämistä.

Kolmeen eri kohtaan kirjaa oli kakkinut kärpänen, jonka jätökset osoittautuivat aivan läheltä tarkasteltaessa varoitukseksi käyttää yrttiaapista itselääkintään, varoitus kasvien mahdollista vaarallisuudesta sekä julkaisijan ja kirjoittajien irtisanoutuminen kasvikokeiluista aiheutuneiden vammojen korvausvastuusta.

Kirja on aihepiiriltään laajempi kuin pelkkä parannuskirja kertoen kasvien kaikinpuolisestakin käytöstä kotitalouden eri tarpeisiin, kuten saippuoiksi, kiillotusaineiksi, värjäykseen, hyönteismyrkyiksi, aromeiksi ja aivan tavallisiksi aterian lisukkeiksikin. Suomalainen kustantaja on laskelmoinut kohderyhmänsä sen verran sairaammaksi, että alkuperäisteoksen nimestä poiketen vetoaa vain parannukseen. Kuvat ja piirrokset ovat hyvin tehdyt ja kauniita katsella, mutta koko vieraillekin näytettävälle sunnuntaiselailukirjalle pienenlainen 20x25x2cm. Ken tahtoo keräilyn lisäksi viljelläkin kasvejaan, saa kirjasta aivan sopivia kotimultien ruopsutteluohjeita. Näin ollen saanevat kirjan kokonaisannista eniten irti kotirouvat.

kts myös Mattias Tolvanen ja WSOY: Luonnonlääkeopas